olen jo monta vuotta kärsinyt thanatofobiasta, eli siis kuolemanpelosta. Eikä tämä olekkaan mitään ihan pientä pelkoa, vaan jokapäiväistä pelkoa ja pohditaa kuolemaa kohtaan. Päässä pyörivät kysymykset "mitä kuoleman jälkeen?" ja ajatukset "En halua kuolla" . En niinkään pelkää tapaa jolla kuolen, vaan pelkään että kuolen pian ja jotain jää kokematta. Sairas pelko myös painaa mieltäni , sillä mietin useasti mitä tapahtuu äidilleni kun hän kuolee. En kestäisi menettää häntä, ja sen ajatuksen läpikäyminen että hänet menetän tekee minut _hulluksi_ ! Kysynkin siis, onko kellään muulla samanlaista ongelmaa? Ja mistä apua tähän fobiaan? "fobiat pitää kohdata niiden ylitsepääsemistä varten" Kertokaapa miten kohtaan kuoleman? TÄmä pelko todella haittaa jokapäiväistä elämääni ja oloani, ahdistuksen ja itkemisen merkeissä. Etenkin Aasiassa käyneen katastrofin jälkeen tuntuu että kuolema on osa jokapäiväistä elämääni koko ajan, vaikka en siellä ketään läheistä menettänytkään. Mietin vain että mitä jos itse olisin siellä ollut. Haluaisin korostaa että tämä ei ole mitään pientä kauhistusta vaan tämä on _PELKOA_ sairaanloista sellaista. Miten siis pääsen tästä yli? kiitos jo etukäteen auttaville..
Apua thanatofobiaan?
xianna
6666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinun täytyy ehdottomasti mennä jonkun asiantuntija lääkärin puheille.Kyllä nykyään löytyy apua vaivaan kun vaivaan.esim tehokkaita lääkkeitä,terapiaa.
Tässä on yksi pieni näkökulma,siis elämä on arvokasta sinulle koska pelkäät kuolemaa.
Tosiasia on se että me kaikki kuollaan kun aika koittaa,kohtalo määrää sen,miksi pelätä kuolemaa koska sinä et itse pysty millään tavalla vaikuttamaan sen ajankohtaan.
Hmm..jotain jää kokematta,tämä hetki on arvokas ja sen mukaan täytyy elää,mieti niitä niitä sinulle tärkeitä asioita ja elä sen mukaisesti.
Mukavia elämän hetkiä sinulle=)
Kun tietäisinkin miten päästä tästä kauhusta! Itse aloitan jo kerran lopettamani lääkityksen uudestaan, muuten ei tule mistään mitään. Lasten saanti on pahentanut pelkoni jo ihan hillittömäksi.
Onko sinulla lääkitystä, terapiaa tms?
Niin tutulta kuulostaa ajatuksesi..
terapiassa käyn, mutta ei siitä tunnu olevan mitään apua. Ihan kuin tällä asialla ei olisi mitään pakotietä. :|
minä mietin usein mitä minulta jää tekemättä, lapsien saaminen, työt, koulu..
en pelkää usein mutta n kerran viikossa iskee tajuton ahdistus, saatan itkeä, henki ei kulje, päässä hakkaa vaan ajatus "haluan elää ikuisesti"
olen myös kehittänyt itselleni sairauksia, syöpää, ja muita kuolemaan johtavia sairauksia.
pidin itseäni ainaisemmin suht järkevänä mutta jotenki nyt tuntuu että "i'm loosing it"
välillä jopa vanhan elokuvan katsominen laukaisee pahan olon.
itse en tosin pelkää kuolevani nyt, tai huomenna, vaan joskus n vuoden kuluttua johonkin sairauteen.
kai arvostan vaan liikaa elämää, en tajua miten joku voi miettiä itsemurhaa! antaisivat elämänsä minulle.
Fiilikset saattaa upottaa jopa pahansuopa katse, saati sitten muu halveksiminen.
Onneks eläimet ovat pahansuopuudesta vapaat. Koirakin voi ottaa tosin räkytyskohteekseen, mut se on nyt eri juttu.