Täytyy tuoda esiin oma yllättävä tyytyväisyys pk-seudun joukkoliikenteeseen 3 kk:n autottomuuden jälkeiseltä ajalta. Olen ns. autofriikki, intohimoinen autonpitäjä, -vaihtaja ja ajaja. Okei, tykkään edelleenkin autoista, samalla tavalla periaatteessa, seuraan autolehtiä ja automaailmaa, ihailen kauniita biilejä jne.
Syksyllä vaan aloin ynnätä yksinkertaisella "ojalan laskuopilla" autonpitoni kuluja suhteessa kilometreihin, ja auton todellista tarvetta kohdallani. Tulos laskemisen jälkeen oli järkyttävä. Autohulluuteni oli ajanut minut suoranaiseen autorahoitushelvettiin, jolle ei meinannut loppua näkyä. Autokuumeen iskettyä järki ei enää pysynyt mukana, vaan autokauppoja tuli tehtyä fiiliksen mukaan ja lompakon maksukyky koetuksella. Olin jo parin vuoden ajan ajatellut millaista olisi olla täällä hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueella autottomana ja vailla autoilukuluja. Uskallus tuli vasta viime syksynä. Päätin, että kerranhan se vaan kirpaisee ja myin uudenkarhean autoni pois, tottakai rajulla arvonpudotuksella kuten autokaupan systeemiin kuuluu.
Nyt, muutama kk bussin, junan, ratikan tai metron penkkejä kulutettuani, täytyy todeta, että miksen toteuttanut tätä kohdallani jo aikoja sitten! Huom: kyse siis itsestäni, ja omista matkoistani. Pääsen kulkemaan reilun 10 km:n yhdensuuntaisen työmatkani arkisin normaaliin työaikaan joustavasti junalla ja bussilla, niiden vaihtoväli sopii itselleni kuin nakutettu. Vaivatonta, huoletonta, ja työmatkasuunnillani sopii molempiin välineisiin vieläpä istumaan. Ei aamuista ikkunoiden raapimista, vakuutusmaksukirjekuorien avaamista, vuosikäyttömaksun maksamista, bensa-asemalla itkemistä, huoltotiskillä notkumista, ylinopeuksien varomista, agressiivisten kanssa-autoilijoiden kanssa taistelua eikä autonpesujen miettimistä. MYös viikonloppumatkat Hesan keskustaan ovat sujuneet aivan uudella tavalla, nimittään rennon huolettomasti. Aiemmin näet tuskailin parkkipaikkojen ja pysäköintimaksujen takia, sekä jännitin sitä että säilyykö auto parkissa lommottomana ja kolhimattomana (se autofriikkiys näet).
Jotkut jaksavat kritisoida joukkoliikennelippujen hintoja. Okei, kallistahan maassamme kaikki sinänsä on, vaan kyllä halvalta tuntuu kohdallani seutulipunkin pitäminen autokuluihini verrattuna. En narise siitä, vaan kiitän kokonaisuudessaan palvelun tasoa. Aina on bussi tai juna tullut (onneksi ei ole vielä ollut kamalia lumimyräköitä pahemmin, ja bussilakostakin selvisin melko vähin vaivoin).
Eli: taidanpa pysyä nykyisen asuinalueeni ja työpaikkani säilyessä jatkossakin autottomana. Lomilla voi kotipaikkareissuja varten vuokrata sitten auton (niiden vuokrahinnat ovat pk-seudulla aika edulliset kun seuraa tarjouksia) ja joskus voi ottaa tarvittaessa kotimatkalle keskustasta taksin jos sattuu olemaan joku painava tavaraostos kuljetettavana. Jää silti isot rahat muuhun elämiseen, kuten matkusteluun ja muihi elämän virkistyksiin (en tarkoittanut dokaamista).
Tämä vain oma kokemukseni, toki ne, joille auto on välttämättömyys, tai sen haluavat kaikesta huolimatta pitää, niin siitä vain. Olipahan vain oma mietteeni uudesta elämäntavasta sen alkutaipaleelta...
Syksyllä vaan aloin ynnätä yksinkertaisella "ojalan laskuopilla" autonpitoni kuluja suhteessa kilometreihin, ja auton todellista tarvetta kohdallani. Tulos laskemisen jälkeen oli järkyttävä. Autohulluuteni oli ajanut minut suoranaiseen autorahoitushelvettiin, jolle ei meinannut loppua näkyä. Autokuumeen iskettyä järki ei enää pysynyt mukana, vaan autokauppoja tuli tehtyä fiiliksen mukaan ja lompakon maksukyky koetuksella. Olin jo parin vuoden ajan ajatellut millaista olisi olla täällä hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueella autottomana ja vailla autoilukuluja. Uskallus tuli vasta viime syksynä. Päätin, että kerranhan se vaan kirpaisee ja myin uudenkarhean autoni pois, tottakai rajulla arvonpudotuksella kuten autokaupan systeemiin kuuluu.
Nyt, muutama kk bussin, junan, ratikan tai metron penkkejä kulutettuani, täytyy todeta, että miksen toteuttanut tätä kohdallani jo aikoja sitten! Huom: kyse siis itsestäni, ja omista matkoistani. Pääsen kulkemaan reilun 10 km:n yhdensuuntaisen työmatkani arkisin normaaliin työaikaan joustavasti junalla ja bussilla, niiden vaihtoväli sopii itselleni kuin nakutettu. Vaivatonta, huoletonta, ja työmatkasuunnillani sopii molempiin välineisiin vieläpä istumaan. Ei aamuista ikkunoiden raapimista, vakuutusmaksukirjekuorien avaamista, vuosikäyttömaksun maksamista, bensa-asemalla itkemistä, huoltotiskillä notkumista, ylinopeuksien varomista, agressiivisten kanssa-autoilijoiden kanssa taistelua eikä autonpesujen miettimistä. MYös viikonloppumatkat Hesan keskustaan ovat sujuneet aivan uudella tavalla, nimittään rennon huolettomasti. Aiemmin näet tuskailin parkkipaikkojen ja pysäköintimaksujen takia, sekä jännitin sitä että säilyykö auto parkissa lommottomana ja kolhimattomana (se autofriikkiys näet).
Jotkut jaksavat kritisoida joukkoliikennelippujen hintoja. Okei, kallistahan maassamme kaikki sinänsä on, vaan kyllä halvalta tuntuu kohdallani seutulipunkin pitäminen autokuluihini verrattuna. En narise siitä, vaan kiitän kokonaisuudessaan palvelun tasoa. Aina on bussi tai juna tullut (onneksi ei ole vielä ollut kamalia lumimyräköitä pahemmin, ja bussilakostakin selvisin melko vähin vaivoin).
Eli: taidanpa pysyä nykyisen asuinalueeni ja työpaikkani säilyessä jatkossakin autottomana. Lomilla voi kotipaikkareissuja varten vuokrata sitten auton (niiden vuokrahinnat ovat pk-seudulla aika edulliset kun seuraa tarjouksia) ja joskus voi ottaa tarvittaessa kotimatkalle keskustasta taksin jos sattuu olemaan joku painava tavaraostos kuljetettavana. Jää silti isot rahat muuhun elämiseen, kuten matkusteluun ja muihi elämän virkistyksiin (en tarkoittanut dokaamista).
Tämä vain oma kokemukseni, toki ne, joille auto on välttämättömyys, tai sen haluavat kaikesta huolimatta pitää, niin siitä vain. Olipahan vain oma mietteeni uudesta elämäntavasta sen alkutaipaleelta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekin kuluttelen julkisten penkkejä ja lisäksi kun sporaa käytän niin ilmaiseksihan tuo on jo kaksi vuotta mennyt duunimatkat. Kertaakaan ei ole vielä tarkastusmaksua tullut.
Auto kuitenkin on sillä harrastuksiin tarvitsen. Pyörä kulkee mukana pyöräreissuille lähtiessä ja suurin osa viikonlopuista menee kalastellen ja metsästellen. Periaatteessa siis jos en harrastaisi mitään niin pärjäisin kokonaan ilman autoa keskustassa kun asun ja duunimatkaakin vain reilu kilometri, joka siis sujuu hyvin sporalla.
"...kun sporaa käytän niin ilmaiseksihan tuo on jo kaksi vuotta mennyt duunimatkat."
Tuollaiset siat pitäisi hirttää munista puuhun. Ei millään pahalla.
Autofriikki on tehnyt taloudellisesti ja ekologisesti kestävän ratkaisun. Onnea päätöksestä!
Yhä useammat voisi tehdä tuon esimerkin mukaan.