Ehkä heikkoina hetkinäni vaan kaipaan niin paljon ihmistä rinnalleni. Toki luulin, että tämä kerta olisi ollut erilainen ja kaikki olisi toteutunut. Sama loppu oli tälläkin tarinalla, kuin edelliselläkin kerralla, kun menin rakastumaan. Edelleen olen yksin. Nuolen haavojani ja koetan pärjätä tämän kaiken muunkin paskan kanssa, vaikka välillä meinaan romahtaa...yritän silti...yksin.
Lankesin samanlaiseen "ansaan" uudelleen
LuotuYksinKulkemaan
9304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eikö hän halunnut vai mistä kiikasti?
Onko se varmasti toteutumaton? Sanoiko hän sinulle, että ei halua mitään kanssasi? Minulle mies ei ole sanonut, että ei halua mitään tai pitäisi jättää rauhaan, mutta viime aikoina on ollut hiljaista. En uskalla kysyä, haluaako vielä tavata tai jatkaa tutustumista, koska kai minä pelkään sitä kielteistä vastausta.
Rakastuessaan ei näe toista kaikkine puolineen ja kun se arki tulee vastaan jossain vaiheessa herää ja tajuaa missä todellisuudessa onkaan. Älä yritä olla urhea, vaan anna itsellesi lupa surra, vain sitä kautta pääset jälleen eheäksi. Itsekin olen kokenut muutaman rakastumisen ja eron elämässäni, mutta joka kerta jossain vaiheessa on päivä alkanut jälleen paistaa eli olen hyväksynyt tilanteen sekä toivottanut toiselle hyvillä mielin kaikkea hyvää.
Olet tärkeä ja löydät, sun valitun
Ansaan?
Rakastan vieläkin sua nainen <3 ja varmaan sen tiedätkin.
Jos olet hän...
Jos oikeasti välittää ja luottaa ja rakastaa, silloin ei pelkää.
Silloin voi antaa toiselle aikaa ja tilaa.
Jälleennäkeminen on täynnä iloa ja hellyyttä.
Samaa mieltä, hienosti ilmaistu.
On meitä muitakin yksin olevia, emmekä siilti märise siitä asiasta joka vitun päivä, jos koskaan.Opettele olemaan ittes kanssa, vain sitten osaat olla muiden kanssa.