Olen toiminut vähän "arjen amorina" itse. Naisystäväni ja miestuttavani olen saattanut löytämään toisensa.
Naisystävä jäänyt jokin vuosi sitten leskeksi, miestuttava eronnut.
Nyt he ovat vihdoin tavanneet ja näyttää tosiaan siltä että ovat rakastumassa toisiinsa, mies ainakin aivan myyty :)
Vaistosin että heillä on jotain paljonkin samoja elementtejä ja jopa vähän muistuttavatkin toisiaan. Tuleeko tästä tosiaan heille hyvä suhde?
Entä näetkö minulle jotain, olen juuri muuttanut paikkaan mihin toivoinkin pääseväni.
Ihmissuhteiden osalta olen epävarma.
Olenko jättänyt huomioimatta jotain tärkeää?
Saneleeko (edelleen) pelko suhtautumistani vastakkaiseen sukupuoleen..Luulin jo päässeeni siitä yli..
Naisystävä jäänyt jokin vuosi sitten leskeksi, miestuttava eronnut.
Nyt he ovat vihdoin tavanneet ja näyttää tosiaan siltä että ovat rakastumassa toisiinsa, mies ainakin aivan myyty :)
Vaistosin että heillä on jotain paljonkin samoja elementtejä ja jopa vähän muistuttavatkin toisiaan. Tuleeko tästä tosiaan heille hyvä suhde?
Entä näetkö minulle jotain, olen juuri muuttanut paikkaan mihin toivoinkin pääseväni.
Ihmissuhteiden osalta olen epävarma.
Olenko jättänyt huomioimatta jotain tärkeää?
Saneleeko (edelleen) pelko suhtautumistani vastakkaiseen sukupuoleen..Luulin jo päässeeni siitä yli..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pahoittelen, että kysyinkin tavallaan, vaikka itse olen ollut "mukana", toisten asioita.
Se ei varmaan olekkaan toivottavaa...
Joten palaisin omiini, jotka ovat tunnetasolla vähän solmussa.
Olen ollut ihastunut kahteen henkilöön, joista toinen ei ainakaan ole kiinnostunut sen enempää, hän tumma mies.
Toisella taas taitaa olla "ongelmia" omassa elämässään, ja onko kiinnostunut muutenkaan, olen alkanut epäillä...
Harvoin olen kylläkään ihastunut näin, kuin tähän jälkimmäiseen.
Ehkä luon "päiväunia" kun on ollut stressiä ja muutoksia niin paljon.
Pakoa todellisuudesta kenties?
Jos ei kovin kiire, kiitos.
Edelliseen lisään, että tämä pari josta mainitsin,on nyt alkanut seurustella.
Tiedän nyt tästä ihastuksestani, että jäisi lopultakin vain ystävyysasteelle,
hänellä senverran vaikea oma elämäntilanne...en jaksaisi.
Mutta tuntuu että olen rajoittanut itseni ns. "liian pienelle tontille".
Nyt on tullut uusi murhe nettikaupan johdosta, olen kaikin tavoin koettanut kaupan purkaa ja palauttaa rahoja jopa pankkiin esitin pyynnön.
Mieshenkilö haluaa "kostaa" koska purin kaupan.
Ei suostu antamaan tilinumeroa.
Sanoo tehneensä ilmoituksen johonkin.
En jaksaisi enää tämmöistäkään...niin väsynyt.
Onko mitään mahdollisuutta pieneen onnenkantamoiseen.
Ja mitä voisin itse vielä tehdä.?