Demarit ovat paljon rääkyneet julkisuudessa sitä, että valtion pitäisi "elvyttää" tänä taloudellisesti huonona aikana. Mitä meillä olisi oikeastaan edessä jos demarit ensi eduskuntavaaleissa pääsisivät tuhoamaan Suomen taloutta? Historiallinen esimerkki nimeltä WPA voi valaista asiaa.
Suosittelen muuten niille, jotka uskovat valtion harjoittaman "elvytyksen" so rahanjaon kaikenparantavaan voimaan, Burton Folsomin kirjaa "New Deal or Raw Deal". Erinomainen selostus New Deal-"elvytysohjelman" tuhoisista vaikutuksista.
WPA (Work Progress Administration; Työedistyksen hallinto) luotiin Franklin D. Rooseveltin henkilökohtaisella määräyksellä ja se alusta saakka muodostui poliittisen suosinnan ja korruption välineeksi. WPA häikäilemättä toimitti rahoja työllistämiseen niille alueille, jotka tarvitsi ostaa Rooseveltin tukijoiksi. WPA:n kautta työllistyneitä myös painostettiin äänestämään Rooseveltia presidentinvaaleissa sekä demokraatteja (FDR:n puolue, edestä puuttuu muodollisesti sana "sosiali" mutta muuten samaa paskaa kuin meillä täällä) yleensä.
WPA myös imi työntekijöitä todella tuottavista töistä. Eräs joka kärsi näistä New Deal -projekteista oli senaattori Harry Byrd. Byrd oli menestyksekäs liikemies, joka oli nuorena miehenä ottanut isänsä sanomalehden johtaakseen ja sai sen tuottamaan voittoa. Sen jälkeen hän osti omenatarhan ja sai myös sen tuottamaan voittoa. Hän oli merkittävä omenantuottaja näiden liiketoimiensa ansiosta. Mielenkiintoinen verrattava tunari-presidenttiin, jonka maatila teki vuodesta toiseen tappiota ja joka hyödynsi häikäilemättä verosuunnittelua vähentäessään nuo tappiot verotuksestaan.
Tyypilliselle demarille tuollainen, mitä he kutsuvat verotukselliseksi puliveivaukseksi, on ihan ok jos demari sattuu tekemään sitä itse.
WPA:n budjetti vuodelle 1935 oli huimat (varsinkin tuolloin) 4,8 miljardia dollaria. Ja Roosevelt kätyreineen käytti noita rahoja häikäilemättömästi demokraattien ääntenostossa. Esimerkiksi presidentinvaaleissa Herbert Hooveria vastaan Pennsylvania oli isoilta osin ollut Hooverin takana. Kuitenkin, koska demokraatit arvelivat pystyvänsä ostamaan tuon osavaltion, sinne suunnattu WPA-rahankäyttö lisääntyi 3 000 prosenttia 1936.
Tällaisia surkeita ääntenostohankkeita mekin epäilemättä saisimme, jos demarit pääsevät päättämään talouspolitiikasta ja/tai työllisyydestä. Meillä itse asiassa on jo nyt esimerkkejä sellaisesta. Demarien nykyinen puheenjohtaja Antti Rinnehän pisti ammattiliitto Pro:n työntekijöitä kampanjoimaan oman vaimonsa ehdokkuuden puolesta vaaleissa.
P.S. Lisää esimerkkejä demareiden pyrkimyksistä vaientaa minut selkäänpuukotuskampanjalla rekisteröimällä näitä nimimerkkejäni. Hiljattain, tauon jälkeen otin käyttöön muunnoksen ainoan ja oikean nimimerkkini, Intti Ranteen, perään so 1001. Demariluuseri rekisteröi sen, kuten myös seuranneet muodot 1010 ja 1011. Luuseri osasi näemmä sen verran ennakoida, että rekisteröi myös muodon 1111. No ehkä demarit eivät olekaan täysin aivokuolleita tai ehkä tuo oli vain sitä "moukan tuuria".
Demarien tämä rekisteröintikampanja kusaisee lähinnä omille nilkoille ja neuvoinkin heitä hylkäämään sen. Se on vähän kuin he olisivat pudottaneet paskaläjään euron kolikon. Ok osui ja upposi. Kannattaako ottaa sitä ylös. No jos tykkää tonkia paskaa, mutta muutoin enemmän vaivaa kuin hyötyä. Siten demareilla on loputon suo edessään jos he jatkavat tällä linjalla.
Ei sillä, nyt kun he ovat aloittaneet voin muistuttaa halutessani siitä aina kun haluan hyvät naurut. Demareille opetus mitä eroa on ongelmalla ja dilemmalla. Dilemmaan on vain huonoja ratkaisuja. Ja tämä on heille dilemma. :DDD
Suosittelen muuten niille, jotka uskovat valtion harjoittaman "elvytyksen" so rahanjaon kaikenparantavaan voimaan, Burton Folsomin kirjaa "New Deal or Raw Deal". Erinomainen selostus New Deal-"elvytysohjelman" tuhoisista vaikutuksista.
WPA (Work Progress Administration; Työedistyksen hallinto) luotiin Franklin D. Rooseveltin henkilökohtaisella määräyksellä ja se alusta saakka muodostui poliittisen suosinnan ja korruption välineeksi. WPA häikäilemättä toimitti rahoja työllistämiseen niille alueille, jotka tarvitsi ostaa Rooseveltin tukijoiksi. WPA:n kautta työllistyneitä myös painostettiin äänestämään Rooseveltia presidentinvaaleissa sekä demokraatteja (FDR:n puolue, edestä puuttuu muodollisesti sana "sosiali" mutta muuten samaa paskaa kuin meillä täällä) yleensä.
WPA myös imi työntekijöitä todella tuottavista töistä. Eräs joka kärsi näistä New Deal -projekteista oli senaattori Harry Byrd. Byrd oli menestyksekäs liikemies, joka oli nuorena miehenä ottanut isänsä sanomalehden johtaakseen ja sai sen tuottamaan voittoa. Sen jälkeen hän osti omenatarhan ja sai myös sen tuottamaan voittoa. Hän oli merkittävä omenantuottaja näiden liiketoimiensa ansiosta. Mielenkiintoinen verrattava tunari-presidenttiin, jonka maatila teki vuodesta toiseen tappiota ja joka hyödynsi häikäilemättä verosuunnittelua vähentäessään nuo tappiot verotuksestaan.
Tyypilliselle demarille tuollainen, mitä he kutsuvat verotukselliseksi puliveivaukseksi, on ihan ok jos demari sattuu tekemään sitä itse.
WPA:n budjetti vuodelle 1935 oli huimat (varsinkin tuolloin) 4,8 miljardia dollaria. Ja Roosevelt kätyreineen käytti noita rahoja häikäilemättömästi demokraattien ääntenostossa. Esimerkiksi presidentinvaaleissa Herbert Hooveria vastaan Pennsylvania oli isoilta osin ollut Hooverin takana. Kuitenkin, koska demokraatit arvelivat pystyvänsä ostamaan tuon osavaltion, sinne suunnattu WPA-rahankäyttö lisääntyi 3 000 prosenttia 1936.
Tällaisia surkeita ääntenostohankkeita mekin epäilemättä saisimme, jos demarit pääsevät päättämään talouspolitiikasta ja/tai työllisyydestä. Meillä itse asiassa on jo nyt esimerkkejä sellaisesta. Demarien nykyinen puheenjohtaja Antti Rinnehän pisti ammattiliitto Pro:n työntekijöitä kampanjoimaan oman vaimonsa ehdokkuuden puolesta vaaleissa.
P.S. Lisää esimerkkejä demareiden pyrkimyksistä vaientaa minut selkäänpuukotuskampanjalla rekisteröimällä näitä nimimerkkejäni. Hiljattain, tauon jälkeen otin käyttöön muunnoksen ainoan ja oikean nimimerkkini, Intti Ranteen, perään so 1001. Demariluuseri rekisteröi sen, kuten myös seuranneet muodot 1010 ja 1011. Luuseri osasi näemmä sen verran ennakoida, että rekisteröi myös muodon 1111. No ehkä demarit eivät olekaan täysin aivokuolleita tai ehkä tuo oli vain sitä "moukan tuuria".
Demarien tämä rekisteröintikampanja kusaisee lähinnä omille nilkoille ja neuvoinkin heitä hylkäämään sen. Se on vähän kuin he olisivat pudottaneet paskaläjään euron kolikon. Ok osui ja upposi. Kannattaako ottaa sitä ylös. No jos tykkää tonkia paskaa, mutta muutoin enemmän vaivaa kuin hyötyä. Siten demareilla on loputon suo edessään jos he jatkavat tällä linjalla.
Ei sillä, nyt kun he ovat aloittaneet voin muistuttaa halutessani siitä aina kun haluan hyvät naurut. Demareille opetus mitä eroa on ongelmalla ja dilemmalla. Dilemmaan on vain huonoja ratkaisuja. Ja tämä on heille dilemma. :DDD
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siirryin muuten vaivihkaa tarkoituksella ohi tästä 1000-loppuisesta muunnoksesta nähdäkseni onko se (ne) dorka(t) jotka näitä nimim.muunnoksia rekisteröivät miten hereillä. Se oli jäänyt heiltä tietenkin huomaamatta.
Käykääpä demarit rekisteröimässä. Voidaan me muut sitten naureskella teille ja teidän yrityksillenne hapuilla sitä euroa läjästä paskaa. :DDD