Nyt on pakko kirjoittaa tästä asiasta kun sitä niin paljon kuulee ja kokee. Eli äidit, jotka pienten lapsien kanssa valittavat kun ystävät ovat kaikonneet tai muuten yksinäisyys vaivaa. Olen itse lapseton 46 vuotias (en saa lapsia vaikka halusin) jolla ihania ystäviä ollut jo kouluajoista saakka ja erittäin läheisiä. Soiteltiin, käytiin kirppareilla, syömässä, ulkomailla jne. Mutta kun ystäväni saivat lapsen…-ainoastaan yksi poikkeus- niin mitään muuta ei juttelusta tullut kuin kaikkea sitä mitä kuuluu lapsen hoitoon jne. Sanon nyt suoraan, että se tuntui joskus yksitoikkoiselta. Siksi en enää paljoa soitellut heille koska mitään muuta ei tullut kuin lastenhoito juttuja tmv. Kysyin heiltä usein vuokrataanko mökki (lapset 5 v ylöspäin ja mies olisi kaitsenut) ja mennään viihteelle mutta mikään ei ollut enää se sama: 'En voi lähteä kun ei tuo *** osaa kuitenkaan pitää jöötä lapsille' tai muuta vastaavaa. Yritin aikani ystävieni kanssa- tuloksetta. Ainoastaan läheisin ystäväni (kun sai vauvaiän ohi jne) sanoi 'joo, lähdetään vaan, kyllä tuo mies katsoo *** :n perään'. Jälkeenpäin sanoikin, että hän päätti heti että kun lapsia tulee, hän ei hylkää omaa elämäänsä; omaa aikaansa. Ja täytyy sanoa, että hieno äiti hän oli kaikinpuolin ja on vieläkin. 2 mahtavaa lasta. Mutta muistakaa ystävät.
Nyt varmaan saan kaikki kiukustuneet äidit kimppuuni mutta kerron mitä itse tunnen asiasta.
Nyt varmaan saan kaikki kiukustuneet äidit kimppuuni mutta kerron mitä itse tunnen asiasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Surullista, jos perheessä jossa on kaksi aikuista; ei toinen pääse (yleensä se äiti) vapaalle koskaan. Siis sen vauva -ajan jälkeen. :( Mutta jotkut isät (anteeksi yleistys) ovat vaan niin vastuuttomia.
Kyllä ne naiset pääsisi mutta kun ne ei uskalla antaa vastuuta isälle ja mennä johonkin kavereiden kanssa ja niin edelleen. Itse yhden lapsen isänä patistin naiseni harrastuksiin kun rupesi liikaa kotona olemaan ja sitä omaakin elämää pitää olla. Naiseni yhden kaverin mies ei mennyt työpäikan juhliin tai johonkin muihin tapahtumiin vaikka ei ole lapsia ja itse olen aina mennyt työpaikan juttuihin kun niitä ei ole kuin 1-5 kertaa vuodessa ja niillä pidetään hauskaa ja sitä omaakin elämää pitää olla kummallakin lapsen vanhemmalla ettei kaverit häviä. Sama juttu kun olen muutanut siltä paikkakunnalta missä nuoruutenin vietin pääkaupunkiseudulle niin ei ole kuin yksi kaveri jonka kanssa pidetään yhteyttä. Johtuu siitä että kaikki muut olettivat että minä tulen aina sinnepäin ja nykyisin saa aika helposti selville missä asun ja ei muut kun reissuun tänne missä asun eikä se ole aina minä joka menen. Mökkin on viellä siellä päin mutta ei ole sinnekkaan kukaan tullut vaika facewbookistä näkeen että olen siellä mutta jossain vaihessa vaik´ka prätkällä ajeleen niin voi poiketa monessa paíkassa mutta kaikki aikanaan.