On se rakkaus sitten outoa. Ensin ei millään usko, että voisi edes rakastua, mutta sitten tapahtuu se "ihme" ja huomaa, ettei voi olla ajattelematta toista. Koko ajan tekisi mieli nuaraa ja hymyillä, kirjottaa paperille yhä uudestaan ja uudestaan siitä, mistä kaikki alkoi...
Jotenkin sitä kuvitteli, että jos paperilla rakkaus kestäisi ikuisuuden, niin miksi ei sitten myös aidosti elämässä. Mutta eihän se niin mene. Ja lopulta saa huomata kuinka kaikki on loppunut...
Mutta silti ei halua sanoa sitä äänen, edes paperille ei kykene kirjoittamaan niitä huonoja juttuja, vain sen takia koska aikasemmat sivut ovat täyttyneet sydämmillä ja onnellisilla ajatuksilla.
Miksi sen pitää aina olla niin vaikeaa...
Jotenkin sitä kuvitteli, että jos paperilla rakkaus kestäisi ikuisuuden, niin miksi ei sitten myös aidosti elämässä. Mutta eihän se niin mene. Ja lopulta saa huomata kuinka kaikki on loppunut...
Mutta silti ei halua sanoa sitä äänen, edes paperille ei kykene kirjoittamaan niitä huonoja juttuja, vain sen takia koska aikasemmat sivut ovat täyttyneet sydämmillä ja onnellisilla ajatuksilla.
Miksi sen pitää aina olla niin vaikeaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä olemmekin rakastuneet paperi ihmiseen. Todellisuus onkin toinen kun toisen mielipiteet on otettava huomioon.
Nuoruus on ihanaa. Rakastuminen ja rakastaminen on ihanaa. Sen soisi kestävän ikuisesti. Niin on tähtiin kirjoitettu.