Aika erikoinen tilanne kun menen jonnekin tapahtumaan missä on paljon ihmisiä jopa tuhansia hymyileviä juttelevia ihmisiä, mutta kun saavun paikalla tulee aika pelottava hiljaisuus ja ihmisten kasvot jähmettyvät , hymyt hyytyy ja suut loksahtaa osalla auki, eli tällainen tilanne kun saavun ihmsten pariin. Ei tarvi ihmetellä miksi mua ei enää näy missään.
Hirviö saapuu
ruma-nainen
73988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Oletko sinä se sama iäkkäämpi joka on kirjoitellut toisillakin palstoilla, esim. noilla ikäryhmäpalstoilla?
Ei tällaisia muita ole koko suomessa tuskin koko maapallolla. Anteeksi nyt vaan, että olen esillä näillä palstoilla. Kohta musta ei enää kuulla mitään koska pian olen kuollu ja tuhkattu.
Minä olen siis ruma nainen.
Älä hyvä ihminen ainakaan lähde ennenaikaiseen kuolemaan. Olet jo elänyt pitkän elämän ja iän myötä ulkonäöllä on yleensä vieläkin vähemmän merkitystä. Jumala on sinutkin luonut ihan omaksi kuvakseen ja kyllä sinä Hänelle ja tälle syntiselle maailmalle kelpaat. Ei me tänne ikuisiksi ajoiksi jäädä ja monet kohtalona on syntyä ruhona ja vammaisena, mutta elämä on elettävä kehossa, joka syntymässä saadaan.
Älä tee itsemurhaa. Päädyt paikkaan, jossa koet vain pahuutta ja rumuutta.
Jokaisella on se risti kannettavana. Entäpäs jos ruumistasi raastaisi jatkuva kipu, jonon ei hevin lievitystä löydy. Tunnen sellaisenkin ja hänkään ei ole päätynyt itsemurhaan.
Voimia ja siunausta sinulle.
Ei ole mahdollista, että näkisit kerralla tuhansien ihmisten ilmeet. Pienemmässä porukassa kyllä ketä tahansa tulijaa vilkaistaan, muttei millään pahalla. Jos et millään terapian avullakaan pääse tuosta ruma-ajatuksestasi, niin mene johonkin kampaamoon ja meikattavaksi, ja anna ammattilaisille vapaat kädet. He osaavat varmasti tehdä sinusta sievän näköisen. Rohkeutta yritykseen!
Mun ainoa ongelma on siis maskuliinisuus ja miehen luusto ei niinkään muut ongelmat ulkonäössä. Ulkonäkökään ei olisi ongelma pahin jos elämässäni olisi edes jotain muuta kuten esim. mies, seksiä rakkautta tai lapsia tai joku joka rakastaisia mua ja mä sitä tai edes paljon rahaa ja viihtyisä asunto, mutta ei edes mitään niistä eli mitä syytä olla täällä?
Jokaisella ihmisellä on nyt jokin asia mikä pitää elämässä kiinni, mulla ei mitään ei edes tulevaisuuden näkymiä ja suunnitelmia koska mitään en voi saavuttaa. Elän vain päivä kerrallaan syön, katon nettiä teen päivän askareita sisällä ja paan nukkumaan. Muuta ei ole eikä mikään nykyisestä hommasta ole edes nautittavaa, kiintoisaa tai edes antoisaa eli elämähän on edes jonkinlaista nautintoa varten ei kai täällä muuten olla?
Eli miks helvetissä mun pitää olla täällä ja kuka mut tänne syystä laittoi? Mikä pahinta en kykene vielä ainakaan itsemurhaan joka olisi kaikkein paras ratkaisu eihän kukaan asemassani suostuisi enää elämään täällä. Kellä muulla tahansa menee paremmin koska jokaisella ihmisellä on silti aina jokin syy ja halu olla täällä. Onhan mulla eräs läheinen ihminen tuossa riesana jonka vuoksi siis oltava täällä toistaiseksi ja vaikea alkaa suunnitella itsaria kun tuo ihminen kumminkin on eräänlainen vartija tuossa, etten tee itsemurhaa tai voinhan mä sen tehdä halutessa, mutta ei se niin vain onnistu mulla koska olen paska luuseri jolta ei edes itsari näytä onnistuvan koska itsarikin vaatisi suuria suunnitelmia, pois muuttoa jne. kauheesti sekin siis teettää hommia joten se ei ole siis niin helppoa lähteä täältä.
Silti mä kyllä lähden tietäis vaan milloin pääsis lähteen edes.
Oletko miettinyt terapiaa? Näin äkkiseltään kuvauksesi kuulostavat lähinnä siltä, että sinulla on ristiriitoja suhteessa omaan ruumiiseesi ja ehkä itseesi yleisemmin, mihin kaikki muut ongelmat sitten kiinnittyvät... Kenties paras ja toimiva tapa auttaa niitä voisi olla hyvä terapia.
Itse en edes oikein osaa ajatella, mitä vikaa välttämättä on "maskuliinisemmassa" luustossa ja kehonrakenteessa naisella. Onhan meitä moneen lähtöön, erilaisia ja samalla lukemattomin eri tavoin kauniita ja viehättäviä. Eikö "kehollisesti maskuliinisempi nainen" ole ollut viime aikoina jopa muodikaskin, lähtökohta uudenlaisille naisihanteille kulttuurissa? Nämäkin asiat ovat muuttuvia ja monisyisiä...
Itse olen mies ja mielestäni sekä fyysiseltä olemukseltaan "naiselliset" että "maskuliinisemmat", kulmikkaammat naiset voivat olla ja ovat viehättäviä. Kehon lisäksi vaikuttaa paljon myös henkisempi puoli - ja se, miten kaikki osuu yksiin kahdenkeskisissä suhteissa ihmisten välillä...
Nyt ei ole kyse mistään "hieman "maskuliinisemmasta" tapauksesta vaan TÄYSIN miehen luustosta eikä mun maskuliinisuus ole jotain tyyliin hieman salilla treenattua tai kehonrakentaja vaan en ole koskaan harrastanut mitään salilla käyntiä enkä muutakaan urheilullista vaan olen todella löysäkin kaiken lisäksi koska en ole tenhnyt mitään fyysistä oikeastaan koskaan, mutta silti vien luonnollisena olemuksena voiton rakenteeltani ja maskuliinisuudessani kaikista suomen kehonrakentajistakin jopa niistä masuliinisimmista miehistäkin.
Isoissa luissa on tottakai isot lihaksetkin tosin enhän mä ole treenannut niitä ISOJA lihaksiani, mutta siellä ne on isona ja treenaamattomana ISOJEN mammuttiluideni päällä. Mun vartalon luustonmalli on siis ERITTÄIN MASKULIINISEN rotevarakenteisen MIEHEN luusto. Mua pidettäisiinkin miehenä jos mulla ei olisi pillua ja näitä isohkoja löysänä roikkuvia utareita.
Olen siis 164 cm ja 50-52 kiloa (vaihtelee) mutta mun luustoni on sairaaloisen ja epänormaalin paksua vankkaa ja leveää. Vaatekoko 38-40 tai M ja kengänkoko 40-41. Jonku mielestä ehkä vaatekokoni on normaalikoko niin varmasti olisi jollain 70-80 kiloisella ja pituisellani, mutta ei 50 kiloisella ja nytkin näytän aika luisevalta ja anorektiselta eli ne ISOT LUUT törröttää mun ISOSSA naamassa ja muualla ja myöskin lihavanakin ne ISOT LUUT näkyi isona niin naamassa kuin muuallakin eli ei se lihavuuskaan pelasta vaan näytän enstistä ISOMMALTA ja massiivisemmalta.
Ok. En luullutkaan, että puhuit "vain hieman maskuliinisemmasta" tai "kehonrakentajakropasta" - tarkoitus oli vain suhteuttaa asioita. Maskuliiniset piirteet naisilla eivät ole aina ja yleisesti huono asia kulttuurisesti, eivätkä luotatyöntävä asia miehille seksuaalisesti. Olipa niitä sitten yksittäistapauksissa enemmän tai vähemmän. Meitä ja mieltymyksiämme on todella moneen lähtöön.
"silti vien luonnollisena olemuksena voiton rakenteeltani ja maskuliinisuudessani kaikista suomen kehonrakentajistakin jopa niistä masuliinisimmista miehistäkin."
Nämä arvostelusi itsestäsi tuntuvat menevän aika överiksi. Ota heijastuksena, älä kritiikkinä; tällainen vaikutelma minulle tulee, vahvasti.
Jos alkaisin vielä bodaamaan kuinkahan maskuliinien olisin silloin, saattaisin jo silloin olla maapallon maskuliinisin olento koska nyt jo tosiaan olen äärimmäisen atleettinen ja ajatella ei kukaan varmaan ole niin vähän liikkunut ja harrastanut yhtään mitään kuin minä, mutta saan jatkuvasti kuulla sitä, että olenko harrastanut ikäni jotain voimailulajien urheilua tai jotain raskasta kovaa työtä, mutta en ole yhtään mitään siksi olen aika vetelä ja löysä joka paikasta.
No vielä ei ole tullut vastaan yhtään heteromiestä joka tuntisi vetoa näin maskuliiniseen ei siitä huolimatta, vaikka kyseessä olisi mies joka pitäisi hieman maskuliinisimmista naisista eli jotku kaapin kokoiset bodarimiehet todennäköisesti olisi se varteenotettava vaihtoehto, mutta eipä nekään ole kiinnostusta ilmaisseet, vaikka aikoinani salillakin kävin. Kyllä mä olisin siis maskuliisempi kuin maailman isoimmat bodarimiehetkään jos alkaisin bodamaamaan koska jo nyt olen ja eihän monikaan noista bodarimiehistä ole alkujaan edes ollut niin maskuliininen ja iso vaan monet jopa aika hinteliä, mutta kun mä olen LUONNOSTAAN jo näin maskuliinien ilman, että olen tikkua ristiin laittanut.
No ei ne bodarimiehet tietenkään välttämättä ole niitä, jotka tykkää isoista naisista. Tai ei se asia lähinnä sen bodaamisen ja omien muotojen mukaan määrity - vaan korvien välin.
Ole sellainen kuin olet. Etkä varmasti näytä mieheltä, tuon perusteella mitä kerrot. Ja isot utareet ja muutkin muodot on minusta ainakin vaan mukavia. Enkä ole ainoa mies, joka näin kokee.
Minusta sinun pitäisi saada jotain apua noihin oman ruumiisi sättimisiin ja vihaamisiin. Lisäksi voisit ehkä alkaa aktiivisesti etsiä itsellesi seuraa. Älä lannistu! Sen verran voin ehkä tässä mainita, että nämä tämäntyyppiset asiat eivät itsellenikään ole olleet elämässä helppoja. Olen myös pitänyt itseäni joskus melko kehnonnäköisenä miehenä ja ainaisena yksineläjänä - tullakseni huomaamaan, että voinkin ehkä olla jotain aika päinvastaista. Näin se elämä heittelee, tai jotain.
On muuten hyvä, että yleensä kirjoitat tänne, ja varsin hyvin ja puhuttelevasti ilmaiset itseäsi ja kokemuksiasi. Se on hienoa.
Miehillä on niin paljon helpompaa heidän ei tarvitse edes olla maskuliinisia tai leveä/rotevakasvoisia ollakseen naisten mieleen vaan mies voi olla jopa kapearakenteinen ja kapea siro kasvoinen jopa todella naismainen ja silti olla maailman komempia miehiä kuten esim. Keanu Reeves, Lenonardo DiCaprio tai jopa Jyrki Katainen - kaikilla pienet kasvot ja muutenkin mielestäni aika hentoisia rakenteeltaan eli mies voi olla todella millainen vaan, mutta nainen ei voi olla haluttava kuin yhdellä ja ainoalla tavalla eli niillä perinteisillä naisellisilla omnaisuuksilla.
Mies voi kaikenlisäksi kasvattaa kokoaan bodaamalla kuten lihaksia ja sitten jos miehen ulkonäkö ei riitä niin sillä ei edes väliä koska miehen haluttavuus ei loppujen lopuksi edes perustu ulkoisiin seikkoihin loppupeleissä vaan muihin seikkoihin kuten varallisuuteen, valtaan, mahtava luonne jne.
Unohdat mielestäni sen asioiden yksilöllisen puolen, eli viime kädessä ne haluttavuudet tapahtuvat kahden ihmisen välillä, ja silloin suuri osa noista stereotypioista lentää mäkeen. Joillakin "tyypillisillä eduilla" voi silloin olla merkitystä, mutta osalla taas ei usein olekaan yhtään. Ylipäätään se, millä on eniten ja aidoimmin merkitystä, palautuu niihin suhteen osapuoliin, ei niinkään yleisiin näkökohtiin...
Myös nainen voi olla seksikäs lukemattomin tavoin. Esim. itseeni miehenä erilaiset naiset voivat vedota monin, keskenään yhteensopimattomin tavoin. Ja muihin miehiin edelleen eri tavoin... Kaikki viehättävät ominaisuudet eivät ole mitään "perinteisiä naisellisia ominaisuuksia", vaan kokonaisuus ja kahden ihmisen "kemia" kaikilla eri tasoilla yleensä ratkaisee.
Ei sinulla voi olla miehen luusto. Luisevan laiha mies , 164 cm painaisi vähintää 60- 64 kiloa, koska miehen luusto pituuteen verrattuna on melkein 10 kiloa painavampi naisen luustoon verrattuna.
Vaatteillasaa ihmeitä aikaan. Ja oletko kokeillut erilaisia kampaustyylejä. Hiuksilla pitkät hiukset kaventavat otsaa ja pyöristävät leukaa ja voisiko kasvojen ilmeeseen vaikuttaa laseilla.
Kun ongelma on sinulle noin suuri, niin voisitko tilata ajan mielenterveysammattilaiselle ja saada talpudellista apua eism. lähetteen stylistin ja kauneusalan ammattilaiselle. Naisten lehdissäkin on noita "muuttumisleikki"- juttuja. En tarkoita että sinun pitäisi tehdä siitä jotain julkista juttua.
Monet onnistuvat huijaamaan "liksoja" ulkonäköönsä jopa pienin kustannuksin.
En halua vähätellä painajaistasi, mutta uskon että mielikuvassa itsestäsi on kyllä suuri annos väärää itsekuvaa ja todellisuus ei ole ihan sellainen kuin annat ymmärtää.
Anorektikkokin saattaa olla läpinäkyvä luuranko, mutta näkee peilikuvassaan läskikasan.
Kyllä niitä on miehissäkin siroluisempia eli moni pituiseni tai jopa pidempikin mies voi olla minuakin hoikempi ja näyttää silti normaalilta.
No mutta mun tapus on todella poikkeava koska olen ääritapaus eli ei mun kaltaisia ole maailmassa ehkä muita. Pahinta, ettei lääkärit ja esim. koulu terveydenhoitaja puuttunut asiaan luustoni vuoksi tai no mitäpä ne siihe tai kukaan lääkäri luustolleni edes mitään voi, luusto on sellainen ongelma, että sitä ei voi muuttaa millään konstilla ei etenkään koko luurankoa päästä varpaisiin.
Voi voi minulle ei stylistit mitään voi tehdä mitä en itse osaisi. Aikoinani nuorempana laittauduin todella kauniisti eli olen ollut hyvä laittautumaan jopa ammattistylistien taidot omaavaan tyyliin. Olen käynyt läpi lähes kaikki mahdolliset tyylit elämässäni niin pitkät hiukset kuin trendikkäät lyhemmät, suorat, kiharat ja siltä väliltä ja kaikki mahdolliset väritkin käyty läpi ja perukkejakin käytetty, silmälaseilla ja ilman ja vaatteita olen koittanut ihan kaikilla mahdollisilla tyyleillä laidasta laitaan ja olen ollut todella hoikka, normaalipainoinen jopa läski yli 100 kiloa elämäni aikana, mutta tulos tasan 0.
Miesmäisiä jättimäisiä kasvoja ei voi oikein meikata piiloon, vartalon voi onneksi vaatteilla piilottaa, mutta naama näkyy ja se näkyy mulla kaivolta kotiin asti on se niin jumalattoman ISO, pitkä ja leveä ja roteva ja vielä leuankärkikin yliorostunut aivan kuin ne leukaperät ei riittäisi pitää vielä leuankärkikin vääntää eteenpäin ja sekään ei riittänyt piti panna siihen leuankärkeen vielä ruma pallo päähän ja sekään ei riittänyt siihen pallon päähän vielä piti laittaa halkio jotta se lauankärki näyttää perseeltä.
Että mä vihaan äitiäni koska ei kyenneyt saamaan normaalin näköistä lasta no eipä siskopuoleni ole yhtään kauniimpi vaan yhtä ruma, vaikka eri isä hänellä, mutta se rumuusgeeni on niin voittava tekijä äidin puolelta, että vaikka äitini olisi tehnyt satojen eri miesten kanssa tyttölapsia ne kaikki olisivat perkeleen RUMIA.
Eli olenhan mä tällaisena 53 kiloisenakin todella anorektisen näköinen silti vaatekoko on edelleen 38-40. Eli tuosta voi päätellä mun luiden jo olevan epäluonnottoman isot. Naaman pituuskin mulla on hiusrajasta leuankärkeen n. 20cm ja leveys korvanipukasta toiseen korvanipukkaan n. 29 cm eli tuosta voi päätellä leukaperien leveyden. Leuankärki on pituudeltaan 4 cm mitattuna alahuulen reunasta leuankärkeen. Eli tässä vähän mittoja, että ymmärrätte kuinka valtavista mittasuhteista on kyse. Vartalonmittoja en tällä kertaa jaksa luetella.
No mä olen sirorakenteinen bodarimies ja painan 70 ja olen 175 pitkä. Ja olen siis hyvin lihaksikas vaikken kauhean iso ole. Mun mielestä sä kuulostat tosi pieneltä ja normaalipainoiselta.
Kuulostan varmaan, mutta näytän ihan KAUHEALTA ja kauhean KOOKKAALTA.
Jos siskosi on mielestäsi yhtä ruma ja äiti, niin onhan teitä sitten useampi. Ja miten siskosi kokee ulkonäkönsä, onko se hänellekin taakka. Et liene enää eilisen teerenpoika, ja kun olet jaksellut elää tähän saakka niin eiköhän se suju loppukin taival. Olen jos 60- vuotias ja ulkonäkö ei enää ole se arvoista tärkein. Pääasia on että ei pakkoja kolota, ei ole pahoja perussairauksia, on ruokaa ja meistä pidetään huolta.
Taidat keskittyä ulkonäköösi nyt ihan kohtuuttoman paljon. Erilaisuus kunniaan. Kyllä rujoilla ja rumillakin on paikkansa täällä.
Kiitollinen yhdestä asiasta saa olla eli terveydestä. Muuta mulla ei sitten olekaan. No sisko ja äiti varsinkin äiti eivät koe rumuuttaa kuten minä vaan äiti on varsinkin nuorempana ja vielä tänäänkin päälle 70 v olettanut olevansa suuren luokan kaunotar, ihan tosi hän on vilpittömästi kuvitellut olevansa KAUNOTAR. Hän joko pettää itseään välttyäkseen suurelta romahdukselta tai luulee ihan oikeasti. No onhan hänen elämässään muutamam mies ollut tosin ei pysyvästi vaan lähinnä lyhyitä suhteita joten siinäpä joitakin syitä olettaa olevansa miesten unelma, vaikkakin nuo kaikki miehet ovat olleet luusereita, alkoholisteja ja muita yhteiskunnan alimpaa kastia.
Siskolleni ulkonäkö ei ole suuri ongelma, ei hän ainakaan ole sanonut mitään siitä ja onhan hänellä ollut mies ja lapsiakin ja nykyisin hänellä on hyvä menestyvä työ joten luultavasti hänellä paremmin menee. Äidilläni ja siskollani on siis leuat paljon ISOMMAT kuin minulla sekä valtavat nenät.
No mä koen silti olevani rumempi ja olen sen myös saanut kokea elämäni aikana jo äiti lapsena alkoi ensimmäisenä toittaan isoluisuudestani ja siitä etten omaa naisellisia muotoja. Itseään hän piti naiselisuuden perikuvana, vaikei hänellä ollut kapeasta vyötäröstään huolimatta lantiota juuri lainkaan vaan pikkupojan lantio ja myös kasvoiltaan on miesmäisempi kuin minä, mutta äitini on aina laittautunut ja vahvasti meikannut jms. todella paljon.
Eihän minua oma ulkonäköni juuri haittaisi ollenkaan enkä sitä edes miettisi, mutta kun ne MUUT!! Muille on siis mun ulkonäkö iso ongelma ja se näkyy siinä kun menen ihmisten pariin kauppaan tai mihin tahansa missä kohtaa ihmisiä nin silloin alkaa se show johtuen mun ulkonäöstäni. Tietenkin voisi olla välittämättä, mutta koska olen herkkä luonteeltani sitä ei taho kestää.
Kuulostat pakkomielteiseltä noiden mittojesi ja muotojesi suhteen. En sano tätä yhtään millään pahalla, vaan sellainen vaikutelma vain tulee.
Voisiko tuo syvä tyytymättömyys ruumiiseesi ja sen mittailu juontaa juurensa juuri menneisyydestäsi - kun äitisi on moittinut muotojasi, ja muutkin ihmiset siihen päälle.
Sitten noihin mittoihin: Olen itse ~175-senttinen mies ja laihimmillani painanut n. 60-65 kg, ja olin silloin kyllä aikamoinen luikku (nykyään ~80 kg, ja vain vähän "läski"). Naaman pituus ja leuan koko isommat kuin sinulla, naaman leveys vähän pienempi (piti oikein mittailla kaikki, heh). Eikä minua välttämättä mitenkään haittaisi, jos naisellani olisi lähes samankokoinen pärstä kuin itselläni. Iso nenä voi olla seksikäskin. Jne.
En yritä näillä seikoilla väittää mitään, mutta voit ehkä ottaa ne joksikin vertailuksi, jos tahdot...
Voi rakas kanssasisar! En halua loukata sinua, mutta kyllä tästäkin kommentista paistaa, että se rumuus itsestäsi on sinulla oma minäkuva mielessäsi. Sanot että olet maailman rumin, mutta nyt kerrot että pidät äitiäsi ja sisartasi vieläkin rumempana. Ja jos vaikka niin olisi, niin ei se ole ollut este heidän onnistumisessaan elämässä. Siskosikin on pärjäillyt hyvin.
Tuo mielikuva on syntynyt päähäsi varmaan noista äitisi kommenteista. On todella suuri merkitys, miten vanhemmat suhtautuvat lapseensa.
Muistan kun teininä olin hieman pyöreä ja sain kuulla siitä kipeitä kommentteja sukulaisiltani. Varsinkin isänisä pilaili läskeilläni. Muistan myös kun äiti istui aamiaispöydässä ja totesi, että et sinä ole oikeastaan liian lihava mutta reitevä. Nuo reidet sinulla on kyllä aika paksut. Ja totta se on, että yhä vieläkin ne reidet, peppu ja lantio ovat ongelmakohtiani, vaikka olen yläropaltani jopa laiha. No se päärynälihavuus onkin vain terveysvaltti ja hyväksyn jutun ainakin näin 60-vutiaana. Ja jos totta puhun, niin en ole mielestäni yhtään lihava, mutta reisissä ne ensiksi liikakilot näkyvät.
Ja olen varma että metsä vastaa niin kuin sille huudetaan. Kun ulkolook on sinulle ongelma, niin viestit ympärillesi, että olet ruma ja käyttäytymisesi saa porukat reagoimaan että sinua katsotaan. Voi kun löytäisit oman todellisen minuutesi. Tämä ajallinen ruumis piisaa meille niiksi kymmeniksi vuosiksi, jotka vietämme täällä. Ole todella kiitollinen terveyden lahjasta. elämä ei ole herkkua, jos kärsii koko ajan sietämätöntä kipua. Minulla on sellainen ystävä. Kannattaisi käsitellä myös vihasi äitiä kohtaan.
Ihan tosissani yritän auttaa sinua.
Anteeksi että puutun yhä, mutta jos sallitte yksittäisen miesnäkökulman, niin iso perse ja reidet naisella ovat lähes pelkästään ihanat. Ylipäätään pyöreä ja muodokas sytyttävät paljon enemmän kuin ne vastakohtansa. Mutta makuja on tosiaan monia, kuten todettu...
Niin tuo kookkuus on ongelma varsinkin nykyään kun suositaan älyttömän pientä ja siroa naistyyppiä tai toisaalta voi olla isompikin nainen jos on supernaisellinen muodoiltansa. 5-kymppisenä tuskin enää tarvetta millekään kilpailulle etenkään miesmaailmassa voisit siis keskittyä muihin asioihin.
Sä se jaksat kirjoitella. Nyt sinen psykiatrin vastaanotolle mars...Olet säälittävä.
Miltä itsestäsi tuntuisi jos olisit tämän kaksoisolento?
https://secure.img2.wfrcdn.com/lf/maxsquare/hash/2706/2902925/1/Gorilla Mom & Child Cardboard Stand-Up.jpg
Mulla on oikeasti rumemmat rinnat kuin tuolla gorillaäidillä jolla on nännitkin ylöspäin ja tapittavat toisin kuin mulla jolla on nännit sileät ja alaspäin menevät eli ne mun rinnat roikkuu SUORINA ja nännit siinä päissä sileät ja ei todellakaan tapita, vaikka imettäisin.
Takapuolikin on mulla rumempi kuin miehillä eli kapeanmallinen ja suippo ja LÄTTÄNÄ ja roikkuva. Vähän niin kuin 100 vuotiaalla mummolla, mutta vielä ruempi kun se on niin kapea, lantio tosin on aika leveä, mutta hirvittävän näköistä kun se takapuoli siinä on niin kapea ja olematon sellainen viiva korkeintaa vähän sama juttu kuin kasvoissanikin eli hirveän leveät kasvot joissa on minimaalisen pienet silmät, nenä ja suu joka on kuin pelkkä piste.
Niinhän ne jotkut muka väittävät, että siinä istuu serkkumme poikineen. Ihan söpö tuo on, mutta ei. Me sinä ja minkin olemme Jumalan luomia niin kuin gorillakin, mutta me olemme ihmisiä.
Ja paskat koko Jumalalle nauran päin naamaa ja saan myös Jumalalle oman kostoni kun kuolen samoin äitini joka oli ruma kuin perkele saa ansionsa mukaan kun kuolen. Äidilleni joka ei olisi saanut tehdä ikinä lapsia rumien geeniensä ja sairaaloisuutensa takia saa huomata, että silläkään ei ole kuolemani jälkeen enää elämässä yhtään mitään, EI MITÄÄN. Tosin äitini on niin helvetin tyhmä, että ei välttämättä edes tajua kurjaa elämäänsä ja kohtaloaan koska pettää itseään kuvittelemalla jopa, että on ollut joskus nuorena suurenluokan kaunotar. Missähän vaiheessa tajuaa, että sillä ei ole ole elämässä YHTÄÄN MITÄÄN eikä ole koskaan ollutkaan ja sitten kun olen kuollut ei ole senkään vertaa enää.
Itse alan tuntemaan autuasta ja jopa helpottunutta oloa ensimmäistä kertaa elämässäni kun tiedän pääseväni täältä pian. Tämän vuoden puolella olen jo kuollut ja tuhkattu.
Jos teet itsemurhan, niin helvettiin päädyt. Ja siellä ei rumuutesi ole enää suurin ongelmasi. Mitä sitten ruikutat koko ajan näillä palstoilla. Olet säälittävä typerys. Lopeta vinkuminen ainakin täällä.
Tee todella parannus kapinastasi syyttelemällä Jumalaa ja äitiäsi, että olet tänne syntynyt. Siskosi ja äitisi hyväksyvät itsensä sellaisina kuin ovat, miksi sinä sitten et. Moni syntyy täysin rujona ja invalidina ja elävät aikansa täällä. Jokaisella on se ristinsä. Kyllä tuo kaikki on turhaa uhmaa. Nuoruudenkin olet selvinnyt ja nyt olet sotajalalla kaiken aikaan.
Jokaisen meistä joutuu viimeiselle tuomiolle ja turva on kuvitella nauravansa Jumalalle. Siinä olet kyllä väärässä ja jokainen ihminen on vain hyppysellinen savea Hänen edessään.
Jumalaa saa syytellä ja vihata, jokaisella on kipunsa ja kysymyksensä, ja niiden tukahduttaminen nyt lähinnä on "pirusta" jos jokin. Kenen asialla te oikein olette olevinanne?
Kun googlaa kuvahaulla maailman rumin nainen niin ihme kyllä sieltä ei löydy mun kuvaani, vaikka olen joskus muutamille kuvani netin kautta lähettänyt. Yksikään kuva ei edes esittänyt rumaa naista paitsi jos rajataan pois vammaiset, lihavat ja muuten vain feikkikuvat. Järkyttävää havaita, että olen ainoa nainen maailmassa joka on geneettisesti näin ruma ilman, että olisin, vammainen, lihava tai muuten vaan pilannut jotenkin ulkonäköäni. Jopa ne muutamat maailman lihavimmat naisetkin olivat ainakin naamasta normaalin jopa kauniin näköisiä eli niitäkään ei edes hirvittävä ylipaino pilaa kasvoista, Eri asia sitten ne muutamat vammaisten naisten kuvat, mutta vammahan on ymmärrettävä asia eli ilman sitä vammaansa ne naiset olisivat normaalin jopa kauniin näkösiä ja vammansakin kanssa ovat kyllä muhun verrattuna paremman/normaalin näköisiä.
Osa naisista taas on pilannut naamansa plastiikkakirurgilla ja olivat ennen sitä normaalin jopa kauniin näköisä eli kaikki maapallon normaalit terveet naiset ovat normaalin tai kauniin näkösiä, mutta mä terveenä naisena olen geneettisesti niin ruma ja perinyt kummaltakin vanhemmaltani ja vanhempieni suvusta ne kaikkein hirveimmät ja rumimmat ominaisuudet ja yhteisumma on HIRVITTÄVÄ. Moni vähemmän kaunis nainen voi itse vaikuttaa ulkonäköönsä koska on todellakin itse pilanut elintavoilla monesti ulkonäkönsä, mutta mä en voi mitenkään vaikuttaa itse ulkonäkööni koska se suurin rumuus on tosiaan mun LUUSTOSSA.
Olen silti terve, ihannepainoinen, terveet elämäntavat ruokailun suhteen jne. huolehdin hygieniasta normaalia naista ahkerammin, hiukset on aina siistinä, olen kulkenut huolitellussa meikissä ja ilmankin. Vaatteet on ollut todella nätit yleensä, vaikka kyllä mä kulen joskus vaatimattomamminkin verkkareissa jne, muta olen silti aina siisti ja puhdas.
Käytös on aina fiksua ja asiallista ja olen ihmisille mukava ja ystävällinen siis niille ihmisille jotka yleensäkään edes suostuu kanssani minkäänlaiseen kanssakäymiseen ja niitä ihmisiä on VÄHÄN.
Eli mun tapuksessa todellakin en voi vaikuttaa enää yhtään enempää ulkonäkööni eli tää rumuus johtuu täysin asioista joihin ei voi mitenkään itse vaikuttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Joku voi ajatella, että mun hormonit on täysin pielessä kun olen näinmaskuliininen ja omaan miehen luuston ja leukapiirteet, mutta hormonit on tutkittu useasti eikä mun testosteronit ole pilvissä kuten joku kerran huomauttikin kun olen niin maskuliininen ja karvainen tosin olenhan mä aina ajanut ihmisten ilmoille mentäessä ne karvat pois joten ei ne näy tuolla normaali asioinnissa.
Pahin kohta kasvoissa joka häiritsee ihmisten silmiä on todellakin LEUKAPIIRTEENI jotka ovat niin massiiviset ja suuret, että niille tarvitsisi varmaan omat kottikärryt kun lähden liikkeelle. Smoin se lauankärki on niin vääntynyt iso ja koukkunen, että siinä pystyisi kantaa, vaikka kauppakassia.
Joten tällaista tällä kertaa taas.
Suomlainen se jaksaa pällistellä MONTUT AUKI jos ei ole samannäköinen kuin he itse ja todellakin melkein kaikki suomalaiset on samasta muotista tehty jos suoraan sanotaan.
Aika jännä tää mun ulkonäkö, että mieheksi olisin äärimmäisen komea ja maskulininen siksi olenkin aika monen naisen makuun jotka saattavat ihastua komeaan maskuliinisuuteeni koska omaan sellaisia miehisiä piirteitä joita naiset ihailevat sekä joita taas suomalaiset miehet kadehtivat. Minkä minä voin, että olen kuin komea maskuliininen mies juuri niine ihanteellisine maskuliinisine piirteineen.
Isäni suku oli tietenkin äärimmäisen maskuliinista ja komeaa oikeita hurmureita ja siihen vielä äitini maskuliinisuus niin tuloksena tottakai supermaskuliininen ilmestys tosin pillulla varustettuna, mutta silti. En ymmärrä miksi edes naiseksi synnyin koska sain kehityksen alkuvaiheessa miehen luuston, miehen vartalonmallin ja miehen kasvot, missä siis meni sitten hieman sivuraiteille kun olin jo valmiiksi mieheksi muotoutumassa niin luontoäiti sekos ja alkoi tekeen siihen miehen vartaloon pillua???
Hanki joku muu harrastus, tämä kirjoittelusi on karmiva luettavaa, joten muunlaistakaan julkaistavaa kirjoittelua en suosittelisi uudeksi harrastukseksesi. Lisäksi voisit selvittää rehellisesti seksuaalisen suuntautumisesi, mikä voisi kohentaa surkeaa elämänlaatuasi. Rakenteellinen ulkonäkö ei ratkaise kenenkään naisellisuutta tai miehisyyttä.
Ymmärrän,+että+on+se+karmivaa+koska+tuskin+kukaan+muu+nainen+koko+maapallolla+on+tällainen+KARMIVA+kuten+minä+joten+eihän+sitä+voi+yksikään+nainen+tai+mies+ymmärtää.+Olen+ihan+hetero+tosin+en+ole+koskaan+päässyt+kokeilemaan+heteromaisia+seksin+iloja,+mutta+tIedän+100%+olevan+hetero+eli+miehiin+tunnen+vetoa,+mutta+miehet+ei+tunne+ymmärrettävistä+syistä+muhun+koska+olen+ulkosesti+lähes+täysin+mies.
Tämä on masennus- ja mielenterveyspalsta, jossa ihmiset saavat puhua asioistaan ja kokemuksistaan ihan aidosti ja vapaasti. Mene sinä moralisoimaan muualle - tai jätä se oikeastaan vaikka kokonaan "julkaisematta". Eli viimeistä virkettä lukuun ottamatta muu moska pois, niin hyvä tulee?
Todella masentava tilanne kun eräs vanha vuosikymmenien takaa oleva koulu tuttu eräs tyttö joka oli luokallani yläasteella tuli eräässä tilaisuudessa luokseni ja tunnisti mut heti, ei ihme sillä tällaista naamaahan ei toista ole joten helppo tunnistaa. Tää nainen kysi miten menee ja onko mulla perhettä? Ajatella kehtaa edes kysyä tuollaista vai oliko se vaan kohteliaisuutta. Ihan hyvin tietää, että ei mua kukaan mies maapallolla huolis edes yhden illan suhteeksi saati sitte, että haluaisi kanssani perustaa perheen.
Sanoinhan mä sille suoraan, että ei ole eikä yksikään mies ole ollut kiinnostunut kuuna päivänä. Sitten tää nainen menee kertomaan omasta miesrikkaasta elämästää kuinka hänellä on jo kolmas avioliitto menossa ja 6 lasta ja tämän viimeisen miehensä kanssa saaneet 4 vuotta sitten lapsen. Kyllä mua suoraansanottuna vitutti kun se akka paasas siinä ELÄMÄSTÄÄN niin ELÄMÄSTÄÄN jota mulla ei ole eikä ole koskaan ollutkaa, mitä se kuvitteli, luuliko se, että mua kiinnostaa hänen mahtava elämänsä. Eihän se edes ollut mun kaa kunnon kaveri edes kouluaikoina, vaikka tosin ei kuulunut niihin koulun pahimpiin kiusaajiin koska joskus sentäs vähän jutteli kanssani, muta silti ei se mun mikään kaveri koskaan ollut. Olihan se ylipainoinen ja hieman vanhentunut, mutta sehän oli silti NORMAALIN näköinen eli sillä on naisen LUUSTO naisen VARTALONMALLI naisen LEUKAPIIRTEET joten sillä on siks kaikki normaalia ollut aina elämässä, vaikka ei se kaunotar edes ole koskaan ollutkaan.
Olenhan mä nähnyt facebookissa entisiä nuoruteni ajan ihmisiä kouluajoilta ja naapureita jotka nyt esittelee itseään facebookissa ja ne kaikki on edelleen täydellisiä ja kauniita tai ainakin normaalin näköisä ja jokaisella on MIES niin MIES ja monesko mies menossa elämässään kun mulla ei ole olut yhtä ainoatakaan ei edes yhden illan suhdetta pahimman känniääliönkään kanssa.
Sitten näillä kaikilla tutuilla facebooki ihmisillä menee hyvin, kaikilla on omakotitalot, mies, työ ja lapsia ja on kierrelty maailmaa. Eli asioita joita mä en ole kyennyt saavuttamaan ainoatakaan ja ne on saanut niitä liiaksikin niitä kaikkea ja se on ollut helppoa varsinkin se miesten saanti heti kun yhden kanssa tulee ero on toinen jo lohduttamassa samantien.
Olen vaikuttunut nimim. ruma nainen kirjoituksistani. Tiedän syyn miksi ihmiset jähmettyvät pelkästä läsnäolostasi.
Se syy löytyy persoonallisuudestasi. Se on vahvasti erilainen kuin taviksilla.
Olen mies paljon samanlaisella psyykenrakenteella. Etsin ihan raivona vastaustani erilaisuuteeni. Se ei johdu ulkonäöstä vaan psyykentilanteesta.
Ihmiset ovat aina kavahtaneet minua. Noin 30v. sitten iglupanssarini alkoi murtumaan. Olin pelännyt nuoria.
Sori. jatkan huomenna.
Kyllä se on pelkästään mun ULKONÄKÖNI. Eihän oudot ihmiset tiedä mitään mun persoonallisuudestani kun tuolla joskus kulen ja silti ne jähmettyy mut nähtyään, vaikka en puhuisi sanakaan ja menisin vain nopeasti ohi. Persoonallisuuteni on ihan normaali tosin nyt vuosikymmenien myötä olen saattanut painua katkeraksi ja masentuneeksi ymmärrettävistä syistä, mutta ei se näy päällepäin paitsi puheissa tosin en edes puhu kenekään kanssa koska kukapa edes haluaa puhua tämän näköisen kanssa.
No sen olen jo oppinut tajuamaan, että se on tää ulkonäkö jota kukaan ei sulata ja se on vastenmielinen kaikkien silmissä koska olenhan täydellinen vastakohta kauneusihanteille eli mulla on kaikki jokainen kohta päästä varpaisiin naisen vastakohta ja kauneusihanteiden vastakohta. Onhan tää ulkonäköni tietenkin tosi outo, pikkeavan ja kummallinen, mutta minkäs mä sille voin, mutta silti ihmiset vihaa ja inhoaa mua pelksästään tän ulkonäköni vuoksi koska olen ali-ihminen ja siten ihmiset myös käyttäytyy mua kohtaan.
Tuo täyttä sontaa, että rumuus on piirre, jonka perusteella tunnistaa henkilön vuosikymmenien takaa. Olen tunnistanut monia jopa 40 - 45 vuoden jälkeen ja minutkin on tunnistettu ja syynä ei ole takuulla rumuus. Ja ihan luonnollista on kysellä mitä kuuluu, millaista perhettä, ym. Kyllä sinä "rumanainen" olet päässäsi se ruma ja jollakin lailla psyykkisesti sairas. Se olen vaistonnut koko ajan tekstejäsi lukiessa.
Suhtautuminen (psyykkinen) omaan ruumiiseen (fyysinen) todellakin "NÄKYY" ulospäin; sehän juuri vaikuttaa siihen tilalliseen olemiseen, jossa kohdataan toiset ihmiset, ollaan näkyvillä ja havaitaan muita, reagoidaan ja annetaan ärsykkeitä toisten reaktioille. Suuri osa tästä kaikesta on ns. tiedostamatonta, eli sitä ei ajatella, mutta tapahtuuhan se silti.
Lisäksi suhde omaan ruumiiseen vaikuttaa vielä erityisesti siihen, miten ITSE havaitsen toiset, eli miltä he minusta vaikuttavat suhteessa itseeni (tuijottavatko, katsovatko kiinnostuen vai karttaen, tai välinpitämättöminä, jne.).
Eli psyykkinen suhtautuminen omaan ruumiiseen voi vaikuttaa todella monin tavoin siihen, miten suhde ihan tuntemattomiinkin ihmisiin, vastaantulijoihin koetaan. Sillä, miltä se fyysinen ruumis "todella" näyttää ei ole tähän suoraa / välttämätöntä yhteyttä. Siksi esim. sairaalloisen laiha anorektikko voi pitää itseään muiden tuijottamana "läskinä", tai hyvännäköinen ja -kuntoinen ihminen rumana ja kyvyttömänä. Jne. loputtomiin.
Se on aivan sama miten suhtaudun itseeni koska nuorempana olin enemmän sinut itseni kanssa ja kun lähdin ihmisten ilmoille pää pystyssä ja meikattuna nätiski laitettuna sai silti kyllä äkkiä kuulla mikä on eli oli aika kova pudotus maanpinnalle ja pidettiin huoli, ettei ala luulemana itsestään liikoja. Aina oli keskustelu mikä tahansa niin ihmisten keskustelu luisui aina ulkonäkööni, vaikka itse en koskaan edes maininnut ulkonäköön liittyviä asioita niin piti muiden silti aina muistuttaa siitä, että en omaa naisellisia piirteitä enkä hyväksyttävää ulkomuotoa vaan ne pahimmat mahdolliset ominaisuudet mitä nainen vaan voi saada kuten luustonrakenne, vartalon malli, leukapiirteet, karvoitus ja väri jne. näitä sai jatkuvasti kulla.
Koskaan ei voinut keskustella normaalisti ihmisten kanssa kun he puttuivat aina ulkonäkööni ja sen puutteisiin ja virheisiin ja ne jotka eivät kehdanneet puuttua ulkonäkööni niin sen näki sitten muuten vaan käytöksestä ja ilmeistä, että siinä nyt ihmetellään ja ajatellaan mun ulkonäköä ja mietitään olenko vajakki kun näytän tältä. Aivan kuin olisin joutunutkeskelle karja tai missimarkkinoita jossa on käynnissä jatkuva arvostelu.
En ymmärrä miksi minun kohdalla ihmisissä herää vain ulkonäköön liittyvät asiat mieleen niin no onhan se ymmärrettävää kun ulkonäköni on niin pysäyttävä, mutta silti ihan normaalitkin ihmiset jotka tavallisesti varmasti puhuvat ja ovat muiden ihmisten knassa normaalisti niin juuri minun kohdalla heissä herää pelkästään ulkonäköön liittyvä fanaattisuus voimakkaasti esiin eivätkä he muuta kykene läheisyydessäni edes ajattelemaan kuin sitä miltä mä näytän.
Olennaista onkin se, että jos olet läpi elämäsi ja varsinkin sen tärkeissä vaiheissa joutunut kokemaan paljon arvostelua ja väheksyntää ulkonäköäsi kohtaan, niin olet todennäköisesti voinut "sisäistää" sen ja alkanut pitää itseäsi erityisen rumana ja arvottomana ulkonäöllisesti. Silloin voi tulla erityisen herkäksi kaikelle todelliselle ja kuvitellullekin arvostelulle, mikä edelleen vahvistaa kaikkia kielteisiä mielikuvia ja kokemuksia omasta ruumiista. Kaikki kielteiset "viestit" ottaa silloin herkemmin vastaan, ja vahvistaa niillä valmiita, huonoja käsityksiä itsestään.
Monille meistä käy näin, milloin minkäkin itsessä "huonoksi" koetun ominaisuuden suhteen - kenellä ruumiillisen tai ulkonäöllisen, kenellä henkisen, älyyn, tunteisiin tai seksuaalisuuteen liittyvän, jne.
"...mietitään olenko vajakki kun näytän tältä..."
Tuollaisia miettivät ovat lähinnä itse "vajakkeja".
Voisiko olla mahdollista, että olet yliherkkä kaikkeen omaan ruumiiseesi liittyvän tai yhdistyvän suhteen - ehkä aiempien kokemustesi, muistojesi myötä? Voitko ottaa vastaan positiivisia "viestejä" itseesi liittyen? Onko jotain tilanteita, joissa olet saanut hyvää palautetta, ihailua tms. ulkoiseen olemukseesi liittyen? Miltä se tuntui?
Eikä ole tällä tarkoitus väheksyä tai sivuuttaa mitenkään kertomaasi. Mutta sen lisäksi, millainen ulkonäkösi ikinä onkaan, voi näillä asioilla olla merkitystä sen suhteen, miten itse koet oman ruumiisi. Ja edelleen siihen, miten muut sinua katsovat, tai ennen muuta siihen, miten KOET, että he sinua katsovat.
Nämä ylipäätään vain jotain ajatuksia, mitä kirjoittamasti tulee mieleen. Ehkä voit miettiä niitä ja vastailla jotain?
^*kirjoittamastasi
Joo onhan mun karvoitusta jotku joskus kehuneet mulla kun on se apinan tai maskuliininen miesmäinen karvoitus myös päässä joka on ollut vahvaa ja paksua siis miesmäistä, silti jotku ovat saattaneet tykätä kun harvemmin suomalaisella on kellään vahvaa paksua tummaa turkkia päässään.
Siinäpä ne mun positiiviset osani olivat. Muuta ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Mulla on silti se luusto järkyttävän paksua ja isoa, mun on vaikeaa jopa normaali liikkuminen kun luustoni on niin paksua eli tottakai tällainen luusto aiheuttaa myös ongelmia, olen sen johdosta kömpelö, jäykkä jne ja koska selkäni on liian iso ja raskas alaruumiisen nähden mulla on sen takia jatkuvasti rasitussärkyä alaselässä sekä hartiat ja niska-alue jäykkänä ja on aikaa myöten vetänyt ryhtini huonoksi samoin ylisuuret rinnat vaikuttanu siihen ja sitten kun mulla ei ole niskaa ollenkaan kuten tällä olennolla . .
http://static.iltalehti.fi/autot/grahamjuttu160722MM_au.jpg
niin siitä taas omat ongelmat sitten siinä olemattoman niskan kohdalla on kyömy joka työntää/painaa mun päätä alas ja eteenpäin ja kun pää tai oikeastana mun leukaluut on niin luonnottoman isot niin pää ja kasvot painaa valtavasti ja vetää päätäni ennestään alaspäin ja kun ei ole niskaa niin tulos on karmea.
Ennen kaikkea olen luustoltani RUMA. Luusto on yleensä ihmisellä sopusuhtaista voi olla siroa, normaalia ehkä hieman isompaa, mutta mulla on saatanan LIIOITELTUA kaikki. Mä oon sellainen vitsi ja pilakuva ja vieläpä huono sellainen.
No niin, olihan niitä muunkinlaista ihmetystä herättäneitä puolia. Paksu musta tukka ja isot rinnat voikin olla naisella aika tuliset.
Tuollaiset niskan, luuston asennot on sitten niin moninaisia, ettei niissä varsinkaan mielestäni mitään yleisiä "kriteereitä" voi olla. Samoin jotkut leuan muodot yms. Itse en edes tiedä, millaisista naisen muodoista tuollaisilla kohdin pidän, ennen kuin ne tulevat ns. vastaan. Se on se (toisteltu mutta tosi) kokonaisvaikutelma...
Et kuitenkaan muuten vastannut kysymykseeni ja päähuomioon mitään. Voiko olla niin, että vihatessasi ja sättiessäsi jatkuvasti itse omaa ulkomuotoasi tulkitset siihen kohdistuvaksi kielteiseksi arvosteluksi sellaisiakin kohtaamiesi ihmisten eleitä, joissa todellisuudessa onkin kyse jostain aivan muusta? Ja ehkä et edes huomaa mahdollisia ihailun tai kiinnostuksen eleitä, jos olet taipuvainen kokemaan kaiken niin negatiiviseksi? Ehkä näillä kokemuksilla on juurensa jossain menneisyydessäsi - sen lisäksi, millainen oma ruumiisi sinusta nykyään on.
Jos voisit jatkossa sallia itsesi suhtautua ruumiiseesi myös myönteisemmin, niin ehkä saisit huomata muidenkin näkevän sen ja sinut useammin myönteisesti?
Seuranhauissa kannattaa mielestäni kuitenkin keskittyä siihen kokonaisuuteen. Toimii yleensä aina parhaiten niin. Ja seksikin on tunnetusti paljon muualla kuin kropassa, joka tapauksessa. Eikä sitten tunnukaan usein paljon miltään ilman niitä lämpimiä tunteita ja aistimuksia. Joku voi kai selittää tai antaa ymmärtää muuta, mutta ei vain tiedä tai luulee väärin...
Nii no nykyisen hivittävän ulkonäköni vuoksi ei tietenkään ole mahdollisuus miehiä saada ja siksi en edes yritä enää. Pääsis vaan ihan tavallisille asioille kuten kaupoissa käymään ja muuten arkipäivän asioilla ilman, että alkaa se tuijotus-show sekä erilaiset ääntelyt mitä nyt ihmiset ääntelee kun näkevät jotain iljettävää kuten käärmeen tai mikä nyt on on vastenmielistä, tosin käärmekin on normaalin-näköinen lajissaan toisin kuin mä joka en ole lajilleni ominaisen näköinen lainkaan joten siinäpä ihmettelemistä.
Mulla on siis naiseksi miehen vartalonluusto, rakenne ja leukapiierteet jos en siltä jo ole kertonut tarpeeksi usein. Se, että leuka on helvetin pitkä ja helvetin leveä ei riittänyt piti vielä tehdä siitä voimakkaasti eteenpäin työntyvä koukkuleuka ja siinä päässä vielä iso pallo ja siinä pallon päässä halkio joten se on kuin paljas ruma perse. Persettähän mä en saanut eli perse ilmeisesti meni mulla leukaan.
No näillä nyt mennään ja siinä sitä on tosiaankin tuijottamisen aihetta jokaisella ikään, sukupuoleen, rotuun, uskontoon, väriin ja kokoon katsomatta. Kerran kelalla eräs aasialinen poika tai mies mistähän päin mongoliaa lie oli kotoisin niin tuijotti suu auki ja naureskelikin mun ulkonäölleni ja alkoi lopulta ottaan kuvaa musta, ilmeisesti lähetti kavereilleen tai sukulaisilleen sinne mongoliaan, että kattokaa miten omituisen ja ruman näköinen nainen täällä suomessa on.
Tällaista se on aina ollut jos siis menen ihmisten ilmoille. Joten en mä enää edes mene ellei ihan pakko ole joskus jonnekin mennä.
No se miehentuska sinulla näyttää olevan. Onhan täällä Suomen maassa paljon meitä sinkkuja. Olen elänyt lähikontaktia kaksilahkeiseen jo kymmeniä vuosia ja ei elämä siihen lopu. Jos haarukka syyhyään, niin tätä aikana on oiva keino lämpsiä kuusimetsään ja bongata pörhistynyt kuusen käpy. Ei ole tuohon konstiin tarvinnut turvautua, mutta kyllä elämää voi elellä ukotta ja vaikka rumanakin ja varsinkin jo 50 paremmalla puolella.
Kyse ei todellakaan ole elämässäni pelkästään jostain miehen puutteesta tai oikeammin seksin puutteesta vaan ihan pelkästään ulkonäöstäni jonka vuoksi en kykene normaaliin asiointiin enää ihmisten ilmoilla kuten esim. kaupassa käynti. Mulle riittäisi ihan vain se, että voisi käydä jossain asioilla ilman, että ihmiset tuijottaa kuin ihmettä tai reagoisivat erilaisin äänetelyin nauraen ja hämmästellen. Koska en ole sirkuseläin vaan ihminen(tietääkseni) ja tunnen inhimmillisiä tunteita kuten kuka tahansa ihminen kun joutuu kokemaan samoja asioita mitä mä olen joutunut. Kuinkahan moni kestäisi sen saman mitä mä olen joutunut elämässäni kestämään pelkästään ulkonäköni takia?
En ole siis lajilleni tyypillisen näköinen niin siinäpä syitä kohtalooni.
On mielestäni aina hyvä, jos muiden ihmisten ilmeisiin, eleisiin ja tuijotteluihin ei ylipäätään kiinnittäisi hirveästi huomiota. Ne kun tuppaavat yleensä olemaan näillä(kin) lakeuksilla sellaista möllöttelyä ja hapannusta, ettei siitä hyvä olo tule, vaikka koittaisi itse olla minkä näköinen / ilmeinen / oloinen tahansa.
Ottaa vastaan hyviä huomatuksi tulemisia ja kohtaamisia, jättää arvoonsa ne muunlaiset...
Olen itse kärsinyt masennukseen liittyvästä, voimakkaasta traumaattisesta häpeästä (en yksinomaan ulkonäkööni vaan yleisemmin olemukseeni ja itseeni kohdistuvasta) ja ollut erityisen herkkä kaikenlaisille ihmisten katseille ja kohtaamisille. Tähän liittyen olen kokenut ihmisten katsovan ja tuijottavan, tarkkailevan minua yhtenään erilaisissa tilanteissa, vaikka niin ei todellisuudessa ole ollut tai edes voinut olla. Tässä ei ole ollut kyse vain siitä, että olisin "ajatellut" olevani arvostelun ja paheksunnan kohteena, vaan nämä kokemukset ja tuntemukset ovat syntyneet aina sosiaalisissa tilanteissa "itsestään", ilman että erityisesti olisin ajatellut itseäni tai sitä miltä muiden silmissä näytän. Häpeän kokemus on kokonaisvaltainen ja tietoisesti hallitsematon.
Tiedän, että tämäntyyppisistä, vaihtelevanlaatuisista ja -tasoisista voimakkaan häpeän tunteista ja kokemuksista kärsivät myös monet muut masentuneet. Toisaalta tiedän, että sairaalloisesta häpeästä ja sen syistä voi myös toipua, eheytyä.
Aloittajalle vielä, jutuistasi tulee vaikutelma, että paitsi häpeät myös (ja lähinnä) vihaat ruumistasi, ja koko ruumiillista ulottuvuutta itsessäsi. Melkein kuin saisit jopa jonkinlaista (ristiriitaista) tyydytystä tai "turvaa" sen sättimisestä(?). Tai ehkä kyse on vain kärjistetystä purkautumisesta(?), joka on tietty hyvä asia sinänsä.
Joka tapauksessa syytät omaa ruumistasi moninaisista elämän pettymyksistä ja taakoista, joita olet joutunut kokemaan. Ehkä yksi ongelma on, että nuo koettelemukset eivät oikeastaan ole sinun ja ruumiisi vikoja, kuten toisaalta totesitkin. Päin vastoin, sinä ruumiissasihan olet kaiken kivun vain joutunut kantamaan. Vihan oikea osoite voisi siis olla joku muu kuin oma itsesi ja ruumiisi. Eihän se ole mitään pahaa kenellekään tehnyt.
nimimerkille "persoonallisuus.kaunista"
Kyllä tämä häpeä johtuu ihan yksistään ulkonäöstäni ei se ole mitään oman ruumiinkuvan häiriötä tai muuta mielensairautta. olen OIKEASTI RUMA NAINEN ja samaa mieltä on kuka tahansa ihminen maapallolla olisit snäkin jos näkisit miut. Olen todellakin ruma päästä varpaisiin ja ihmiset näkevät sen ja sen mukaista on myös käytös. Oma psyyke ei vaikuta sama mitä ajattelen tai miten käyttäydyn niin ei se ihmisten käytös mua kohtaa muutu olen sen jo kokenut lähes 50 vuotta.
Rumana mennään nyt tässä vielä toistaiseksi kun elossa pakko olla ainakin jonkin aikaa vielä ennen kuin matkani täällä päättyy. Mutta sulle toivotan silti kaikkea hyvää ja hyvä, että olet paassyt omista ongelmistasi. Mun ongelma on sellainen, että siitä ei koskaan pääse eroon ihan sama kuinka psyykkaan itseäni niin totuus ei muutu eli se, että olen maailman rumin nainen.
Rumalla naisella on juuri tuo valtava yleistys, että olen rumin maapallolla. Ihan samaa uskovat ja näkevät anorektikot katsoessaan kuvaansa peilistä. Luut kuultavat ihon läpi ja pääkallon irvikuva, kun ei lihaksia ole, mutta läskihän siinä vain on. Mikään ei muuta "totuutta" miksikään. Se on myös kuin sairaaloinen luulotauti tai mustasukkaisuus - mikään järkipuhe ja fakta ei totuutta muuta. Eikö ihmisellä ole oma elämä ja itsenäisyys. Ihan sama mitä toiset ajattelevat ja sanovat. Jos on sujut itsensä kanssa, siis henkisen ihmisen kanssa, niin ihan sama millaisessa kotelossa täällä asustaa. Olen jo 60-kymppinen ja en mikään missi, mutta pukeudun aivan niin kuin itse haluan. Kun on helteitä, niin tässä yhtenä iltana fillaroin 90-kymppisen tätini luo toisi minimekossa. Täti siitä paasaamaan, että on sinulla kyllä lyhyt mekko. Minä sanoin että totta, mutta se on minun ylläni. Saattaa joku paheksuakin, mutta minua se ei haittaa. Katselkoon, ihmetelköön tai kääntäköön katseensa vaikka pois, jos häiritsee.
Miksi pitää antaa toisten sanomisella ja mielipiteille niin suuri valta, että oma elämä ei ole mahdollista.
Olen uskovainen ja ei kaikki hyväksy että nainen pukeutuu laillani, mutta minä päätän asian itse. Kuulun myös aika pieneen uskonnolliseen vähemmistöön ja suvussani ei ole muita tämän suunnan edustajia, ja tiedät varmaan etten ole kaikkien mieleen, mutta aikuisena itsenäisenä ihmisenä tämä on minun oma asiani.
Jokainen ihminen saa olla yksilö. En tarkoita että saa vahingoittaa toisia, mutta mitä yksilön valitaan ja elämään kuuluu. Kyllä terveys on yksi elämän peruspilareista. Ikävää on elää jos ei voi liikkua ja kantaa sietämättömiä kipuja yötä päivää, joihin ei lääketieteestäkään apua ole. Tällainenkin ihminen kuuluu lähipiiriini.
En lähde kiistämään sitä, jos olet poikkeuksellisen erinäköinen.
Itselläsihän on siitä kokemus, mutta miksi elät ja hengität toisten mielipiteiden ja keuhkojen kautta. Ei sinun rumuus ja outous tule väkisin toisten päälle. Ole vaikka vain "piruuttasi" juuri sillä tavalla erilainen ja ainutlaatuinen tällä maan kamaralla. Voisit käyttää ominaisuuttasi vaikka ihan oikeasti hyödyksesi. Jos ole todella sen maailman rumin ihminen, niin pääset vaikka Guinnesin ennätyskirjaan tai Iltasanomat toimitus tekee sinusta jutut kovalla palkkiolla. Jospa tämä ulkonäkö onkin elämäsi mahdollisuus eikä taakka. Kerran täällä eletään ja lystistä voi ottaa myös kaiken irti. Älä hyvä ihminen kyyristele vaan ala elämään.
Itsekin olin joskus eräässä uskonlahkossa mukana, pahinta oli, että kaikkein vähiten odotti siellä ulkonäkööni kohdistuvaa arvostelua, mutta siellä sitä vasta sainkin joka kyllä masensi aika rankasti. Antoivat ymmärtää, että se on mun syy, että olen tämän näköinen ja joskus jopa annettiin ymmärtää, että itse saatana on syynä siihen. No tällaista se oli niin yläasteella nuorten parissa kuin myös aikuiset ja uskovaiset käyttäytyvät samallalailla silloin kun kyse ulkonäöstäni.
Aina silti taustalla se epäilys, että olen idiootti ja vajakki kun näytän tältä koska eivät ymmärrä ulkonäköäni. Olin jo koulussa siisti ja huoliteltu, mutta mua kohtaan käyttäydyttiin aina kuin olisin vähintään jostain roskapöntöstä noussut ja se kaikki johtuu mun rahvaanomaisesta isosta romuluisuudestani jonka vuoksi näytän aina ali-ihmiseltä, vaikka kuinka siisti ja huoliteltu olisin.
Se on kumma miten naaman ja vartalon malli johon ei itse voi vaikuttaa niin vaikuttaa siihen, että ihmiset pitävät jälkeenjääneenä.
Kyllähän mä saattaisin iltasanomiin ja muihin päästäkin ulkonäköni vuoksi, mutta myn psyyke ei kestä julkisuutta naamallani joten kyllä mä pysyn poissa silmistä poissa mieleistä. Ja kohtahan mä olen muutenkin kuollu ja tuhkattu.
No en minä sinua tietenkään julkisuuteen usuta, mutta halusin vain sanoa, että kun rohkenee olla se mikä on ja oma itsensä, niin ei haittaa mitä muut sanovat ja ajattelevat. On kyllä outoja uskovaisia ollut, jos toisen uskonäköön noin suhtaudutaan. Jumala on ihmisen luonut ja ei saatanalla ole siihen osaa eikä arpaa.
Osaatko sanoa, miksi nyt keski-iän jälkeen ulkonäkö on saanut yliotteen elämässäsi? Muistaakseni kerroit että et ole enää ihan nuori. Et sinä mikään vajakki ole. Usko se jo hyvä ihminen. Ei kannata tukeutua ulkopuolisten ajatusiin. Voitko sanoa, mikä tuo uskonyhteisö oli.
Kun pitää itseään outona ja surkeana, niin tulee tunne, että kaikki tuijottaa. Siitä ei voi päästä muuten kuin, hyväksymällä aidosti itsensä. Ulkonäkö on vain osa meitä. Se, miten tunnet itsessäsi vaikuttaa muiden käytökseen myös ihan riippumatta ulkonäöstäsi.
Lisäksi pitää opetella ajattelemaan oikealla tavalla muista. Pitää ajatella, että ei minua kukaan oikeasti tuijottele, vaan se on enemmänkin omaa mielikuvitustani. Itse olen myös taistellut näiden asioiden kanssa. Mielestäni huono itsetunto aiheuttaa kaikkea tätä ja muuta ulospääsyä ei ole, kuin että jaksaa uskoa vain itseensä. Jos hiukankin olet huomioinut ympäristöäsi, niin monet ei niin kauniit saattavat olla jopa yli-itsevarmoja ja eivät välitä vähääkään mitä muut ajattelevat heidän ulkomuodostaan. Ei pidä tehdä ulkomuodostaan elämän keskipistettä, vaan miettiä ennemmin mitä sieltä kaupasta ostaisi, kuin kuvitella miten minuun suhtaudutaan. Ei kassaa eikä ketään muutakaan kaupassa tai vastaavassa paikassa paljon oikeasti kiinnosta miltä näytät, JOS vain vain itse hyväksyt itsesi. Jos olet pelokas, niin se kyllä valitettavasti huomataan. Jos kuitenkin joku käyttäytyisi ikävästi, ajattele että hänellä ei ole kaikki itsellään kohdallaan, jos arvostaa muita pelkästään ulkonäön mukaan. Olisiko niin, että itsekin arvioit muita liiaksi vain ulkoisesti. Ei ulkonäkö ole sentään kaikki kaikessa. Pitää alkaa ajatella muitakin asioita. Ei pitäisi tehdä tästä asiasta mielessään liian suurta numeroa. Pyydä Jumalalta apua jeesuksen nimessä, niin jos olet vilpitön niin Hän kuulee sinua ja auttaa.
Niin JEESUS tietenkin isolla
Se miksi vielä nyt lähes 5-kymppisenä kärsin entistä enemmän ulkonäöstäni johtuu siitä, että kun nuoruus meni äärimmäisessä rumuudessa niin nyt vasta RUMA olenkin. Kaikki se rumuus on alkanut korostumaan ja kunnolla. Varmaan siksi kun rasvakudos vähenee esim. leukapiirteissä ja alkaa kaikenlainen roikkuminen ja sitten se hirvittävä leukaluusto tulee entistä selkeämmin esille ja näyttää, että se leuka on kasvanut entisestään. Eli rumaa rangaistaan nyt vielä vanhempanakin ja kovan käden kautta. Nyt näytän siis vielä mesmäisemmältä ja rumemmalta mitä nuorempana jolloin jo silloin olin äärimmäisen maskuliininen.
En viitsi sanoa sitä uskontokuntaa jossa olin koska muutenkin kuvaukseni perusteella aika moni jo taitaa tunnistaa mut, varsinkin sieltä entisestä seurakunnastani saattanut lukea näitä mun kirjoituksia ja helposti tunnistaneet mut. Mutta en mä siellä enää onneksi mukana ole joten sekin on taakse jäänyttä paskaa muistoa joka tosin vaivaa sekin osaltaan aika paljon vielä oikeastaan loppuikäni, mutta näin nyt vaan asiat on.
Ja jos nyt ulkonäkö unohdettais niin eihän mulla silti ole mitään muutakaan elämässä ei mitään elämisen arvoista joten ihan tarpeelliseksi näen täältä lähdön.
Ehkä elämän odotukset meillä on useinkin aivan liian suuret. Nykyaika asettaa liikaa malleja siitä, mitä elämän tulisi olla, että se olisi elämän arvoista. Jo se, että on edes suhteellisen terve, pitäisi aiheuttaa kiitollisuutta. Moni on jopa täysin liikuntakyvytön ja silti on selvittävä, vaikka jokainen päivä voi tuntua pieneltä ikuisuudelta.
Pienistäkin asiosta voi saada iloa, kun vain pystyy välillä unohtamaan omat ongelmansa. Kirjojen esim. elämänkertojen lukeminen voi olla hyvänä apuna. Voi kuunnella musiikkia, joka nostaa mielialaa. Se, että makaa ja murehtii osaansa, ei johda mihinkään hyvään.
Itsellä oli niin paha välilevyn pullistuma selässä, että en oikein päässyt sängystä mihinkään yli kuukauteen. Sen jälkeen tuntui kyllä todella hienolta, kun pääsi pikkuhiljaa ominavuin liikkumaan ja samalla tunsi kiitollisuutta, ettei loppuelämä mennytkään sentään vain sängyssä makoillessa. Vaikkei nytkään voi sanoa, että hyvin menisi, mutta kun omin jaloin pääse eteenpäin ja vielä selkäkään ei enää kovin paljon vaivaa, niin on syytä jo siitäkin olla kiitollinen. Kun tuntuu pahalta niin, kun ajattelee miten todella huonosti asiat voisi olla, monellakin on myös kovia kipuja, niin omat ikävät asiat alkaa tuntua pieniltä siihen verrattuna.
Tässä mielenkiintoinenä ketju mäkikuismasta, jota itse käytän joskus ja kyllä se selvästi nostaa mielialaa. Rasittaa maksaa, joten ei suuria määriä.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/3167671/makikuisma
esim nimim mami 11.08.2012
Jotenkin olen lukevani ja näkevinäni sinussa paljon kaunista. Et tyhmä ole. Kirjoitat erinomaista tekstiä. Jotenkin vain tuo ajatus ulkoisesta olemuksesta on nyt liaanina ja rikkaversona ympärilläsi. Ja tuossa se tuleekin mikä piilee taustalla.
"Ja jos nyt ulkonäkö unohdettais niin eihän mulla silti ole mitään muutakaan elämässä ei mitään elämisen arvoista joten ihan tarpeelliseksi näen täältä lähdön."
Olet nyt totaalisesti väsynyt ja kyllästynyt elämään ja varmaan masentunut.
Jos haluat lisää kirjoitella vielä tarkemmin, niin voit tehdä sen
[email protected]
Olen luottamuksellinen ja en kerro asioistasi eteenpäin. Ei ole helppoa elämää ollut.
@ruma-nainen: No joo, enpä minäkään kokonaan sairaalloisen häpeän ongelmistani ole päässyt, mutta voivathan ne kuitenkin helpottaa, ja niitä voi jotenkin auttaa. Tämän tiedän kokemuksesta.
Kertomasi perusteella on mielestäni ilmeistä, että ulkonäkökysymykset ovat sinulle paitsi fyysisesti todellisia, myös vahvasti psyykkisiä ja sosiaalisia - kuten kai meille kaikille. Siksi näille psyykkisille ja sosiaalisille puolille varmaan jotain olisi tehtävissä, riippumattakin fyysisistä "faktoista". Ja yleisesti ihmisen "olemus" on jotenkin kokonaisvaltainen; yksi ulottuvuus voi heijastua toiseen, hyvässä ja pahassa.
Itse tunnen myös ihmisiä, jotka ovat löytäneet ensimmäisen ja tärkeimmän elämänkumppaninsa sinua vanhempina. Ei se itsellänikään kovin äkkiä todellakaan käynyt... Kun nyt ajattelen asiaa, niin ei kuitenkaan liian myöhäänkään.
Miksei tänne saada RUMUUS palstaa? Kaikenmaailman sairaus aiheisia palstoja kuten vammaisuuskin löytyy, mutta ei rumuus palstaa. Ilmeisesti muita rumia ei ole olemassa kuin mä. Tämä siis geneettinen rumuus ei mistään vammasta johtuvaa tai edes itse aiheutettua. Olisi paljon kerrottavaa rumuudestani ja sen mukanaan tuomasta kärsimyksestäni.
Jos koet palstan tärkeäksi, niin sinä voit itse olla aloituksen puuhamies.
Mitenhän tuo onnistuisi? Tuskin tänne edes saa perustaa nimikkeellä rumat naiset tai ihmiset, mutta miten aloittaa, mihin ilmoittaa?
Kannattaisi ottaa varmaan yhteyttä Suomi24-yläpitoon. Voisiko palstan teemaa laajentaa esim. että ulkonäköongelmat?
Hyvä idea!
Vastailin pienen tauon jälkeen ketjua luettuani pariin kohtaan ylempänä.
Älkää rumat ihmiset enää jakako geenejänne eteenpäin niin loppuu vähitellen tuokin ongelma ja maailmasta tulee niin kaunis ja miellyttävä. Näin olen itse tehnyt. Vihaan siittäjääni ja synnyttäjääni ja ylipäätään kaikkia ihmisiä.
Entä äitini joka oli ruma, mutta luuli ja kuvitteli olevansa kaunis?? Siksi meni ja lisääntyi. Isäni oli taas miehisellä mittapuulla super komea ihan filmitähden luokkaa ulkoisesti, vaikka luuseri paska muuten olikin. Siskopuoleni on ruma ja meni ja lisääntyi sai kaksi lasta tytön ja pojan. No tyttö on edelleen perinyt äitinsä ja mummonsa rumat maskuliiniset ominaisuudet, mutta pojalle ne ominaisuudet paremmin sopii ja siksi siitä tuli komea. Monesti se ruma maskuliininen nainen kumminki saa maskuliinisia komeita poikia. Tietenkin jos tytöksi sattuu syntymään niin rumahan siitä tulee.
Entinen koulukaverini joka oli oikea täydellisyyden perikuva sai mielestäni melko ruman tyttären, miten sekin selittyy?
Monta seikaa siis matkassa mikä voi vakuttaa siihen tuleeko lapsesta ruma vai kaunis. Itse en tietenkään 5-kymppisenä enää edes voi lisääntyä, vaikka jos pojan olisin joskus saanut olisi se varmaankin perinyt nämä mun kadehdittavat maskuliiniset ominaisuudet ulkoiseti, olisi siis saattanut tulla huikaisevan komea mies.
Ei minulta kukaan ole kysynyt haluanko syntyä tällaiseksi, se on vain huono mäihä joillakin, ei kaunis ihminen ole tehnyt mitään ansaitakseen muotonsa, kuka saa mitäkin tässä elämän pelissä älkääkä tuputtako tänne mitään jumala rakastaa juttuja.
Olen läheltä nähnyt kun kaunis ihminen levittää ihanimman hymynsä niin että melkein voi kuulla ikenien litisevän niin se riittää, häntä ihaillaan ja hänen seuraansa halutaan, ei tarvitse edes osata keskustella, voi vain paistatella ihailtavana. Vaikka kuinka kapinoisi niin tästä elämästä on vain mentävä läpi sillä mitä on perinyt ja jos se on kehnoa niin on tehtävä kaikkea moninverroin paremmin ansaitakseen olemassaolonsa oikeutuksen jotenkin.