Hetken aatoksissa, mukana muidenkin

No mikä ettei ennenkin iloa ole syntynyt? Nyt taas päinvastoin hämmästyneen ilahtunut olen aloittajan tarkkanäköisyydestä!
Tuo ote Eino Leinon uljaasta ajatuksesta, sopii viimeistään tässä vaiheessa elämää, jos ei se aiemmin ole puhuttanut!

Maa helliköön omiaan, autereessä liidelköön iloiten ajatussiipiensä kannattamat.

ei-uutta kirjoitti; "On asiallisuutta ja ilousuutta ollut ennenkin, katsot vaan kirjoittajia kovin epätasa-arvoisesti ja mustien lasien läpi".

Sinä vastaat; "Annan kyllä kirjoitustauhan (tauhan hyvinkin) jos halutaan! Tämä henkilölle Ei-uutta"

Sinultako lupa pitää kysyä kirjoitus rauhaan? Mielestäni sinä juuri "hämmennät" tätä kirjoittamista esittämällä mielipiteitäsi, kuinka pitää kirjoittaa?

Lopeta tuo iänikuinen ohjailusi, siis unohda se entinen serifin virkasi, josta sait jo loparit.

Voi mikä ihana rauha ja harmonia vallitseekaan Kahvipirtissä!? Kieltämättä joku häirikkö sinnekkin joskus poikkeaa, mutta eipä kauan viihdy, onneksi.

ps. kyllä minä oikein ymmärsin sen viestisi "vihasta" tai kuinka sen ilmaisit, mutta joskus kehuitkin minua!

älä kaiva taaaaas vanhoja esiin!

Isovihapa niin,nii, pohjanmaalaiset ne saivat kärsiä pikkujääkauden tuhoista lujasti. Vieläpä viiginkien ryöstö retkiä joka pitäjään, hurreja vielä nekin! No,Vähä-Kyröstä historia kertoo jonkun kymmenisen kuolleen, muistakaan pitäjistä ei pal enempätä.Jäähän siitä isot vihat kytemään ku Pohjan sodasta selvisivät sukukintut, ei kus polvet.On ne vaan ouosti säilyneitä arpia joillakin.

Täällä ollaan vielä toistaiseksi, en todellakaan halua kinastella. Mieleeni tuli kuukausi sitten koululla ja kotona olleet lakkiaiset. Koulu oli toiminut kauniisti jokainen ruusutettiin todistusten jako tilaisuudeessa. Ja aina yhtä tunteikas Suvivirsi laulettiin päätteeksi.

Ylioppilaat olivat jonossa juhlasalin seinän seinustalla ottamassa onnitteluja vastaan. Pikainen kädenpuristus ja ruusu käteen, näin se usein meni. Mutta miksi ei voida halauksin onnitella? Halaus onnittelu, tervehtiminen, matkalta paluu ja sinne lähdettäessä ovat vakiona tapakulttuuriin kuuluvana. Niin minäkin halasin lapsenlastani ja samoin teki setä sylikummi, mutta voi sitä katseiden määrää.
Halaukset ovat mielestäni ihan OK, siinä on sitä tunnetta mukana.

Tässä tarinaa halauksesta:
"Jotkut ovat aamuhalaajia heti aamusta. Toiset halaavat mieluummin Illalla, Luojan- kiitos- päivä-on-jo- ohi. Joku haluaa halata kahvitunnilla, lounasaikaan tai keskellä päivää. Rutiinihalaukset ovat ihan OK, mutta vielä enemmän arvostetaan spontaaneja halauksia odottamattomalla hetkellä.

Tunne joka inspiroi halauksen, myötätunto, kiintymys, huolehtiminen,ilo, sopii hyvin mihin vrk aikaan vain. Kun törmää vanhaan kaveriin odottamattomalla hetkellä, halaus on OK. Halausexpertit pitävät ajatuksesta, halaus on ihan paikallaan. Halaus voi ylläpitäähyvää oloa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, korkeaa itsetuntoa".
En muista mistä kappaleet olen kopioinut, joku halausta on halunnut mietiskellä, asiasta on voitu tehdä jopa gradu. Tämä oli vain pieni osa jutusta.

Miksi kirjoitin halaus-jutun, haluaisin tietää millaisia halauksia on kohdalle osunut.
Kyllä minä ainakin Ruuneperia halaisin jos kohdalle osuisi, ollaan me niin pitkäaikaiset palstakaverit. Toivottavasti hän ei pahastu ajatuksestani!!!!!!