Olin se perheen ujoin ja hiljaisin, ainakin omasta mielestä tosin olen vanhimmasta päästä ja tulihan niitä hiljaisempia vielä minunkin perään. Nuoruudesta ja lapsuudesta tulee mieleen paljon hyvää, oli leikkikavereita omasta perheestä ja naapurustossakin on suurperheitä yllin kyllin.
Sitten se kasvaminen ja varttuminen nuoreksi aikuiseksi. Jälkeenpäin voin sanoa, että kun olin muuttanut opiskelemaan omaan asuntoon todellisuus iski päin näköä todella kovaa. Kaupungissa opiskellessa "kiusauksia" oli joka suuntaan jokaisella saralla aivan hirveesti. Jotenkin en enää elänyt siinä kuplassa eli kotona perheen keskellä vaan olin ns. yksin maailman sykkeessä. Kaikki mitä maailmassa oli, oli kokematonta. En ollut harrastanut seksiä vaikka olin 18 vuotta. Ei ollut ollut mahdollisuutta ei tilaisuutta siinä tiivissä perheyhteisössä. Se kerta tuli sitten että kokeilin sen toteuttaa...
Myös ostin joku kerta kun jäin opiskelupaikkakunnalle viikonlopuksi muutaman pullon juomaa jotain kaljaa tai siideriä yms. en muista, ei elämä sen ihmeellisemmältä tuntunu. Samoin kävin viikonloppuna baarissa ja yökerhoissa....tulihan ne "testata". Sitten toki tuttavien kanssa kävin seuroissa normaaliin tapaan. Oli aina sellainen syntinen olo kun tiesin, että olen toiminut ns. seurakunnan sääntöjen vastaisesti niin se oli syntiä...onneksi puhuja välillä sanoi ne synnin päästön sanat ja uskoin vankasti että taas on omatuntoni "puhdas" jne.
Lapsuudessa en ole oman muistikuvan mukaan ollut koskaan isän tai äidin sylissä. Ylipäätään mitään halailua ei ole meidän perhepiirissä harrastettu. Nyt omien lapsien kanssa käyn saunassa. Joku kerta saunassa hätkähdin, että ei meillä ollut sitä tapaa koskaan että isän kanssa pojat olis saunomassa...jotenkin en tajua sitä että miksi isä ei sitä korttia käyttäny...onhan se perheelle ihan mahtava juttu! Ei koskaan saunottu pojat ja isä yhdessä. En muista että äiti olis heidän kanssaan samaa tehny.!
Jotenkin vl-lapsuudesta jäi sellainen olo, että aikuiset pelkäsi ja kasvatti lapsia kotona niin, että mahdollisimman vähän kukaan tietää mitään ympärillä olevasta normaalistakaan maailmasta. Illalla luettiin meille siionin julkaisuja jne.
Muistan isäni usein ennen töihin lähtöäni useita kertoja viikossa aina pyytämässä syntejä minulta anteeksi ja sitten saarnasi minulle taas synnit anteeksi...olin tyyliin yläalasteella.
Kasvoin araksi ja pelokkaaksi ihmiseksi. Ujous vieläkin vaivaa vaikka näistä ajoista on kulunut sen noin 30 vuotta melkeen :)
Olen lukenut paljon 70-80 luvun historiaa ja juuri lukaisin Joonan tekemän gradun. Ymmärrän sen vanhempien viitekehyksen jossa he elivät. Tämä srk ja sen opetus tai helvetti niin sen ymmärtää sitä kautta tosi hyvin. Mutta siltikin välillä olen hieman katkera sillä elämä olisi ihan erilaista jos olisin saanut lapsena normaalia vanhemman aikaa ja rakkautta ja keskustelua arkisista asioista mutta mitä voi tehdä olla tässä ja nyt omille lapsille läsnä mahdollisimman paljon sillä ymmärryksellä jota on tullut.
Sitten se kasvaminen ja varttuminen nuoreksi aikuiseksi. Jälkeenpäin voin sanoa, että kun olin muuttanut opiskelemaan omaan asuntoon todellisuus iski päin näköä todella kovaa. Kaupungissa opiskellessa "kiusauksia" oli joka suuntaan jokaisella saralla aivan hirveesti. Jotenkin en enää elänyt siinä kuplassa eli kotona perheen keskellä vaan olin ns. yksin maailman sykkeessä. Kaikki mitä maailmassa oli, oli kokematonta. En ollut harrastanut seksiä vaikka olin 18 vuotta. Ei ollut ollut mahdollisuutta ei tilaisuutta siinä tiivissä perheyhteisössä. Se kerta tuli sitten että kokeilin sen toteuttaa...
Myös ostin joku kerta kun jäin opiskelupaikkakunnalle viikonlopuksi muutaman pullon juomaa jotain kaljaa tai siideriä yms. en muista, ei elämä sen ihmeellisemmältä tuntunu. Samoin kävin viikonloppuna baarissa ja yökerhoissa....tulihan ne "testata". Sitten toki tuttavien kanssa kävin seuroissa normaaliin tapaan. Oli aina sellainen syntinen olo kun tiesin, että olen toiminut ns. seurakunnan sääntöjen vastaisesti niin se oli syntiä...onneksi puhuja välillä sanoi ne synnin päästön sanat ja uskoin vankasti että taas on omatuntoni "puhdas" jne.
Lapsuudessa en ole oman muistikuvan mukaan ollut koskaan isän tai äidin sylissä. Ylipäätään mitään halailua ei ole meidän perhepiirissä harrastettu. Nyt omien lapsien kanssa käyn saunassa. Joku kerta saunassa hätkähdin, että ei meillä ollut sitä tapaa koskaan että isän kanssa pojat olis saunomassa...jotenkin en tajua sitä että miksi isä ei sitä korttia käyttäny...onhan se perheelle ihan mahtava juttu! Ei koskaan saunottu pojat ja isä yhdessä. En muista että äiti olis heidän kanssaan samaa tehny.!
Jotenkin vl-lapsuudesta jäi sellainen olo, että aikuiset pelkäsi ja kasvatti lapsia kotona niin, että mahdollisimman vähän kukaan tietää mitään ympärillä olevasta normaalistakaan maailmasta. Illalla luettiin meille siionin julkaisuja jne.
Muistan isäni usein ennen töihin lähtöäni useita kertoja viikossa aina pyytämässä syntejä minulta anteeksi ja sitten saarnasi minulle taas synnit anteeksi...olin tyyliin yläalasteella.
Kasvoin araksi ja pelokkaaksi ihmiseksi. Ujous vieläkin vaivaa vaikka näistä ajoista on kulunut sen noin 30 vuotta melkeen :)
Olen lukenut paljon 70-80 luvun historiaa ja juuri lukaisin Joonan tekemän gradun. Ymmärrän sen vanhempien viitekehyksen jossa he elivät. Tämä srk ja sen opetus tai helvetti niin sen ymmärtää sitä kautta tosi hyvin. Mutta siltikin välillä olen hieman katkera sillä elämä olisi ihan erilaista jos olisin saanut lapsena normaalia vanhemman aikaa ja rakkautta ja keskustelua arkisista asioista mutta mitä voi tehdä olla tässä ja nyt omille lapsille läsnä mahdollisimman paljon sillä ymmärryksellä jota on tullut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asia taitaa olla niin ettei lestadiolaisilla vanhemmilla ole muuta tietoisuutta kasvattaa kuin se mitä srk opettaa. Tulos on sen mukainen. Sillä kasvatuksella pärjää lestadiolaisessa yhteisössä mutta sen ulkopuolella olet kuin vieraalla planeetalla olisi.
Perheessä jossa kasvoin olen aina tuntenut rakkauden, ilon ja lämmön puuttuneen. Sehän tulee siitä että vain uskominen on se millä on merkitystä ja ollaan täysin sokeita kaikelle muulle ja kun vähänkin poikkeaa linjasta omalle polulle tulee huuto synninteosta joka on lopetettava.
"Ylipäätään mitään halailua ei ole meidän perhepiirissä harrastettu."
Tuli mieleen kun olin vanhempien kanssa pihalla ja naapurissa uimapuvut päällä ollut pariskunta halaili ja suuteli toisia ja äitini huudahti todella tuomitsevasti ja ärtyneesti kuinka noi tolla tavalla keskellä pihaa halailee. Siitä tajusin kuinka heidän suhteensa on ollut vailla intohimoa, seksiä, lämpöä ja rakkautta. Se on aina näkynyt "kylmyyteenä" kasvatuksessa. Joistakin kodeista tuntee rakkauden olevan läsnä kun sinne menee niin meidän kodissa tämä oli korvattu uskolla ja sehän ei ole rakkautta.
Yhden kerran koko elämäni aikana olen nähnyt äitini antavan isälle pusun poskelle kaksi vuotta sitten.
Nuorena on tosi vaikeaa olla vl,ellei sitten löydä seurustelukaveria heti rippikoulun jälkeen.Sitten kun menee naimisiin 18 täytettyään,alkaa perhetouhut.Synnytyksiä riittää aina 40:ksi, tai ylikin.
Monelta se onnistuu,että jaksaa,mutta on se raskasta.
Kuunnellessa Tornion suviseurapuheita kotona, ajattelin jos sittenkin olisi toiminut noin.Tunnelmassa oli jotain viehätystä.
Mutta ei, en olisi jaksanut sitä rumbaa.
Kuviot nuorena olivat vähän saman suuntaiset kuin ketjun aloittajalla.
Tieni kulki pois seurahuoneelta.Nyt joskus kuvittelee palaavansa takaisin,mutta niin kauas on jo matkannut.Ehkä joskus tulen käymään suviseuroissa, ihan vaan katsomassa ja menneitä muistelemassa.
Ehkä joskus.
Mutta ei koskaan niin kauaksi, ettei Jumala sieltä löydä ja anna paalaamisen armon. Se kaiho takaisin on aito, jonka voin kertoa omasta takaa ja sain palaamisen armon. Kannattaa käydä seuroissa kuuntelemassa sitä onko kaipaus aito, jossa sinut otetaan avosylin rakkaudessa vastaan.
Ei kaikista VL-perheistä uuvu halaukset, lämpö ja hellyys. Varmaan hyvä tutkimuksen paikka, mutta lämpöä joutuu jakamaan enemmän kuin normiperheessä. Jos 10-lasta, niin halausten määrä yhtäkohden on selvästi pienempi kuin "normissa".
nä aloittaja täällä vingut? Mene seuroihin!
Kun poikalapsi haluaa syliä,hän hakee sitä sitten.
Nuori tyttö oli muuttanut pois kotoa ja asui toisten tyttöjen kanssa kimppa-asunnossa kaupungissa.Kävivät seuroissa yhdessä.Seuroista tuli iltakylään nuorisoa, kuten oli tullut aiemminkin tähän kotiin.Yksi pojista oli aiemminkin saanut yöpaikan tästä kodista.Hän asui kauempana yli sadan kilometrin päässä.Siellä oli hänellä tyttöystävä, niin hän kertoi.Hänen tyttöystävä ei ollut matkassa.
Tuli yö ja kaikki asetttuivat nukkumaan.Eikä mitä, tämä yövieras hiippaili juuri asuntoon muuttaneen tytön sänkyyn ja alkoi lähennellä tyttöä.Tomerana tyttö hääti pojan pois.Hän ei kertonut yöllisestä tapahtumasta toisille asuinkumppaneilleen mitään.Aamulla poika pyysi tyttöä autoajelulle. Tyttö ei lähtenyt.Poika palasi kotiinsa omalle paikkakunnnalleen.
Sen koommin tyttö ei ole poikaa nähnyt.Tyttö katsoi,että toisin kuin luuli, niin vl-ihmiset voivat olla hyvinkin uskottomia kaverilleen.
Ilmeisesti poika pyysi tekoaan anteeksi seuraavissa seuroissa ja jatkoi samaa rataa.
Tyttö järkyttyi niin ,että seuroihin hän ei enää mennyt.Luottamus porukkaan oli kadonnut.
Kun puhujat ääni vapisten puhuvat nuorille uskon tärkeydestä ja siitä, että synti tulee laittaa pois, tulee mieleen tämä tositarina.Ilmeisesti puhujat muistavat nuoruusaikansa ja sen koettelemukset.