Minua ihmetyttää.. Täällä aika paljon naristaan siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Vanhoilislestadiolaisuus tuntuu olevan kuin piikki lihassa, kaikkine niine "sääntöineen ja rajoituksineen".
Olisi kiva kuulla jotain positiivistakin. Esimirkiksi miksi on ihanaa olla vl? Voisinko edes kuvitella elämää ilman tätä uskoa?
Olisi kiva kuulla jotain positiivistakin. Esimirkiksi miksi on ihanaa olla vl? Voisinko edes kuvitella elämää ilman tätä uskoa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä ainaki oon hyvin tyytyväinen elämääni. Ei ne "saa tehä ja ei saa tehä" oo mitään vaativia sääntöjä. Paremminki voisi sanoa, että ei halua tehä sitä taikka tätä. Eikä minulle ainakaan tämä uskonto ole piikkinä lihassa. Päinvastoin, en uskaltaisi elää ilman tätä. Ihan tyhmää puhetta sellainen, että "ne ei saa... on pakko tehä paljo lapsia...jne.". Tämä on ihan vapaaehtoinen asia, eikä ketään pakoteta tekemään mitään.
Mitä tarkoitat tällä: >en uskaltaisi elää ilman tätä.
Siis en uskailtaisi elää ilman, että olisin uskovainen, vanhoillislestadiolainen. Koska juuri tämä uskonto tuo turvan elämälleni. Jos kuolen, tiedän, että pääsen taivaaseen. Ja mieheni on tietysti samaa uskontoa. On rehellinen ja luottamus on 100 %. Eli ei tarvi pelätä joutuvansa petetyksi tai jätetyksi. Myös perheväkivalta on lähes tuntematon käsite. Sekä psyykkninen, että fyysinen. Tämän onnellisempaa elämä ei voisi olla, ainakaan meillä.
en minäkään koe perheväkivaltaa enkä pelkää joutuvani petetyksi tai jätetyksi vaikka en ole minkään sortin uskovainen.
Ja jos niin kävisi ymmärtäisin senkin kuuluvan elämän kulkuun.
En roiku miehessäni vaan kykenen myös itsenäiseen elämään.
Kykenetkö sinä vai oletko kenties läheisriippuvainen??
Ei varmaan yksikään vl ole väittänytkään, etteikö hyviä perhesuhteitä löytyisi myös lestadiolaisuuden ulkopuolelta, mutta prosentteina vl-perheissä tapahtuu huomattavasti vähemmän avioeroja, ku suomessa yleensä. Itse en tiedä ainuttakaan lestadiolaista perhettä, joka olisi päätynyt eroon, kuullut on, että niitäkin on.
Vanhoillislestadiolainen voi erota, jos aviopuoliso käyttäytyy väkivaltaisesti puolisoa kohtaan.
Väkivaltaisuuksia voi ilmetä, jos asiat on jäänet sopimatta, ja toinen on kieltänyt uskon.
Kuuulostaa ihanalta ja tiedän myös että se on.
Minäkään en ois saanu näin ihanaa miestä, ellen olisi vl, sillä hänkin on.
Toki jotkut vl-miehetkin pettävät ja jättävät,
mutta avioerot eivät ole niin yleisiä kuin muilla.
Tämä ei nyt ehkä kuulu ihan tämän aloituksen alle muutta pakko kommentoida oma kokemukseni kun se liittyy toteamukseesi "Toki jotkut vl-miehetkin pettävät ja jättävät, mutta avioerot eivät ole niin yleisiä kuin muilla".
Tuo on totta ja niitä pettäjiä ikävä kyllä löytyy myös vl:ien keskuudesta. Tutustuin kerran todella mukavaan vl mieheen, ihastuimme ja tapailimme jonkin aikaa kunnes sitten monien vaiheiden jälkeen paljastuikin että hän onkin naimisissa ja hänellä on perhe.. Todella surullista että tallaista tapahtuu =(
On tympiää ku tommosiakin on. Siinä ei tainnu mies kovin pitkälle ajatella. Lopultahan tuommoinen kumminkin paljastuu.. Toivottavasti olet löytänyt/löydät itelles veroisesi miehen.
Yritänpä keksiä jotakin positiivista.
No, huoletontahan se uskovaisen elämä näyttää olevan, ei tarvi paljon murehtia, eikä huolehtia mistään, kunhan vaan muistaa olla uskovainen.
Ei tarvi miettiä omia epäonnistumisiaan, kun vaan on synnit anteeksi.
Vaikka uskovainen sortuis mihin synteihin tahansa, häneltä ne on etulahjana jo anteeksi annettu.
Siksi on turvallista mennä touhottaa, kun tietää, että jos huonosti käy, niin pääsenpähän kummiski taivaaseen.
ei se kyl ihan noin mene. katkera kenties...
Elo on turvallista VL:na. Tietää, että kun jaksaa uskoa ja panna syntiä pois niin aina on valmis lähteen.
Muutenkin elämä on turvallisempaa. Väkijuomat ei kuulu kuvioihin. Aviouskollisuus on edelleen arvossaan. Perheenisänä voin sanoa sen, että lapsillani on turvallisempaa elää kuin ns. maailman lapsilla. Elämäntyyli on myös perhekeskeistä...oikein mukavaa...kiteyttääkseni asian.
Elo on turvallista VL:na. Tietää, että kun jaksaa uskoa ja panna syntiä pois niin aina on valmis lähteen.
Muutenkin elämä on turvallisempaa. Väkijuomat ei kuulu kuvioihin. Aviouskollisuus on edelleen arvossaan. Perheenisänä voin sanoa sen, että lapsillani on turvallisempaa elää kuin ns. maailman lapsilla. Elämäntyyli on myös perhekeskeistä...oikein mukavaa...kiteyttääkseni asian.
Kerrankin täältä löytyi mukava keskustelun aihe. Olen itse täällä kotona lasten kanssa ja aikani kuluksi käyn välillä kattomassa mitä täällä keskustellaa. Täytyy todeta että ei aina mitään mukavaa luettavaa. Uskovaisena äitinä koen suurta Jumalan siunausta elämässäni. On uskovainen puoliso, rakkaat lapset, koti yms. ajallista siunausta. On myös huolia, mutta uskon kautta kun käy niitä läpi niiden tarkoitus selviää paremmin. "Elo on turvallista", vaikka nytkin viimeaikojan tapahtumat tuovat mieleen, josko pian on aika meidän yhdessä lähteä viimeiselle tuomiolle. Jumala koettelee uskoani, että onko minulla todellista halua säilyttää tämä Lahja sydämelläni. Uskon asioista on kyllä kieltämättä vaikea puhua, mutta suureksi avuksi ovat nämä lapset, jotka eivät ujostele edes uskonasioissa. Heistähän meidän aikuistenkin olisi otettava oppia! Ja vielä yksi asia. Nimittäin täällä kirjoitellaan paljon myös ehkäisystä. En koe että minua alistettaisiin synnyttämään tms. Jumala on elämän alkaja ja päättäjä. Kun on puhdas omatunto ja rauha Jumalan kanssa niin en voi muuta todeta kuin että tosiaankin Jumala on siunannut elämääni.
ja näki kerrankin jotain positiivista..Minä ainakin koen elämäni iloisena asiana. Tietty aina välillä on maallisia murheita, mutta ei niistä kannata liikaa paineita ottaa.Ja jos tulee kuormia, niin ne voi aina laittaa poies.Ja siitä vielä, ettei kannata liikaa miettiä näitä uskonasioita.Moni on alkanut järkeilemään ja joutunut luopumaan uskostaan.En tarkoita, että elettäs kuin pellossa, vaan hyvällä omallatunnolla.Minä olen ainakin hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut uskovaisen aviopuolison, jonka kans on mukavaa elellä.