(lainaus nettikirjoituksesta)
Narsistisen perheen roolit:
Narsisti perheessä roolinjako sisältää yleensä nk. mahdollistavan puolison.
Mahdollistaja nimensä mukaisesti auttaa, narsistia tavoitteissa, tietoisesti tai tiedostamattomasti. Termi on tuttu etenkin alkoholistiperheistä. Mahdollistaja on se, joka ”antaa luvan” juoda ja omilla toimillaan tekee sen mahdolliseksi.
Narsistiperheissä kyse on läheisriippuvuudesta. Puoliso pörrää ja hyörii narsistin ympärillä ja täyttää tämän pienimmätkin toiveet, usein välttyäkseen itse joutumasta raivokohtausten kohteeksi. Kukaan ei saa kunngatarta tai kuningasta kritisoida tai syytellä huonosta kohtelusta. Narsisti tällöin aivopesee orjansa kostaakseen.
Aivopesty puoliso voi katsoa vierestä, kun narsisti pahoinpitelee, haukkuu tai laiminlyö yhteistä lastaan. Häveliäämpi tapaus voi siirtyä toiseen huoneeseen, mutta valitettavasti jotkut lähtevät mukaan vaikka lapsen lyömiseen. Aivopesty odottaa lasten ihailevan ja palvelevan Valtiasta samalla tavoin kuin hän. No mitä tämä aivopesty rassukka saa palkinnoksi. No avioliittorauhan, kenties seksiä, mutta takuuvarmasti ei kunnioitusta. Sama haukkuminen ja mitätöinti jatkuu hetken päästä.
Mahdollistaja uhraa omat lapsensa narsistille.Hän saattaa hokea, kuinka ihana ja hieno vaimo (mies)hänellä on, huomaamatta mitään vikoja tässä. Mahdollistaja saattaa olla itsekin narsisti. Väkivaltainen puoliso korotetaan hyväksi isäksi, koska hän sentään maksaa laskut ja hommaa ruuat. Pahimmassa tapauksessa mahdollistaja kääntää päänsä pois, jos lasta käytetään seksuaalisesti hyväkseen.
Narsisti estää normaalit ihmissuhteet
Puolisoista voi muodostua ”tehokaksikko” ,suhteeseen ei jää tervettä tilaa edes omille lapsille. Narsistihan on mustasukkainen ja kateellinen kaikille ja kaikesta, joten lapset eivät saa muodostaa omaa suhdettaan toiseen vanhempaansa eikä puoliso omaa suhdetta omiin lapsiinsa. Aivopesty osaa tehokkaasti rationalisoida puolison huonon käytöksen: ”Hänellä on niin kova stressi työssä”, ”Äidilläsi on ollut niin kova lapsuus, ei hän osaa näyttää rakkautta vaikka rakastaakin”. Lapsi/lapset jäävät siis yksin, ja ilman tukea.
Minusta tuntuu, että nämä aivopestyt saattavat toisinaan olla paljon julmempia kuin itse narsisti. Kun perheen valtias kasaa heihin vihan ja kaunan tunnetta niin se saattaa purkautua yllättäen.
Tätä on tedella elämä narsistivanhempien perheessa.
Narsistisen perheen roolit:
Narsisti perheessä roolinjako sisältää yleensä nk. mahdollistavan puolison.
Mahdollistaja nimensä mukaisesti auttaa, narsistia tavoitteissa, tietoisesti tai tiedostamattomasti. Termi on tuttu etenkin alkoholistiperheistä. Mahdollistaja on se, joka ”antaa luvan” juoda ja omilla toimillaan tekee sen mahdolliseksi.
Narsistiperheissä kyse on läheisriippuvuudesta. Puoliso pörrää ja hyörii narsistin ympärillä ja täyttää tämän pienimmätkin toiveet, usein välttyäkseen itse joutumasta raivokohtausten kohteeksi. Kukaan ei saa kunngatarta tai kuningasta kritisoida tai syytellä huonosta kohtelusta. Narsisti tällöin aivopesee orjansa kostaakseen.
Aivopesty puoliso voi katsoa vierestä, kun narsisti pahoinpitelee, haukkuu tai laiminlyö yhteistä lastaan. Häveliäämpi tapaus voi siirtyä toiseen huoneeseen, mutta valitettavasti jotkut lähtevät mukaan vaikka lapsen lyömiseen. Aivopesty odottaa lasten ihailevan ja palvelevan Valtiasta samalla tavoin kuin hän. No mitä tämä aivopesty rassukka saa palkinnoksi. No avioliittorauhan, kenties seksiä, mutta takuuvarmasti ei kunnioitusta. Sama haukkuminen ja mitätöinti jatkuu hetken päästä.
Mahdollistaja uhraa omat lapsensa narsistille.Hän saattaa hokea, kuinka ihana ja hieno vaimo (mies)hänellä on, huomaamatta mitään vikoja tässä. Mahdollistaja saattaa olla itsekin narsisti. Väkivaltainen puoliso korotetaan hyväksi isäksi, koska hän sentään maksaa laskut ja hommaa ruuat. Pahimmassa tapauksessa mahdollistaja kääntää päänsä pois, jos lasta käytetään seksuaalisesti hyväkseen.
Narsisti estää normaalit ihmissuhteet
Puolisoista voi muodostua ”tehokaksikko” ,suhteeseen ei jää tervettä tilaa edes omille lapsille. Narsistihan on mustasukkainen ja kateellinen kaikille ja kaikesta, joten lapset eivät saa muodostaa omaa suhdettaan toiseen vanhempaansa eikä puoliso omaa suhdetta omiin lapsiinsa. Aivopesty osaa tehokkaasti rationalisoida puolison huonon käytöksen: ”Hänellä on niin kova stressi työssä”, ”Äidilläsi on ollut niin kova lapsuus, ei hän osaa näyttää rakkautta vaikka rakastaakin”. Lapsi/lapset jäävät siis yksin, ja ilman tukea.
Minusta tuntuu, että nämä aivopestyt saattavat toisinaan olla paljon julmempia kuin itse narsisti. Kun perheen valtias kasaa heihin vihan ja kaunan tunnetta niin se saattaa purkautua yllättäen.
Tätä on tedella elämä narsistivanhempien perheessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
18- vuotiaana voi muuttaa omilleen eikä tarvi taakseen katsella. Moni haluaa irti, mutta riippuu siinä silti itse.
Vanhempia ei valita, mutta kumppanin valinnassa täytyy olla tarkka, kun ei ole tervettä mallia.
Nykyään on tietoa ja apua saatavilla. Ala hiljaa mutta päättäväisesti rakentamaan omia juttuja:
1. Koska ansaitset hyvän elämän.
2. Paras "kosto" on se että sinulla menee hyvin. Ei kuitenkaan kilpailun vaan itsesi takia.
Meillä kotona äiti ei jaksanu odottaa että pääsee eroon meistä ja kotia ei saanut tulla takaisin. Oltiin niinkuin ulos heitettyjä omilaan, pakko pärjätä ja yhtään ei autettu, neuvoakaan ei saanut jos oli hankaluuksia hahmottaa kaupunkia ja oli eksyksissä.
Otin ensimmäisen miehen joka huoli minut ja tämä oli juoppo, hyväksikäyttävä narsistimies. Olipa kumma!!!
Sitten 15-vuoden aikana on meidänkin äiti kysellyt miksei tulla käymään kylässä ja miksei vävypoika tykkää minusta? No mistähän johtuu. Miksei yhteisiä jouluja ja miksei sitä miksei tätä.
Meillä on joku jatkuva riita/sovintojuttu äidin kanssa kun en hyväksy sen juomista ja elämää.
Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa etäisyyttä, fyysisesti ja henkisesti. Moni laittaa itselleen hurjat vaatimukset ymmärtää ja hoitaa vanhusta vielä, lähes yliluonnollisesti, niinkuin peppi pitkätossu nostaa hevosensa ilmaan.
Ei tarvitse.
Näin se vaan menee. Vaikeaa on ollut myöntää että vanhemmat on uhrannut oman lapsensakin uuden puolison pitääkseen. Surkeita ihmisiä. Pitää olla tosi tarkkana omalla kohdalla, liekö heikkotahtoisuus vaikka perinnöllistä..
Ei tarvi tarkasti tietää mitä haluaa, riittää kun tietää mitä EI halua. Esim itse voi luopua alkoholinkäytöstä kokonaan, vaikka siitäkin olisi jollain sanomista. Kun ei baareista löydy kuin baarissa kävijöitä, rikkinäisiä ihmisiä. Jos hakeutuu itseään terveempään seuraan, on tavoite ylöspäin.
On myös huomattava että ennen riitti kun oli jotenkuten talo, työ, ne pakolliset pari lasta ja eläintä, ei sitä sen kummemmin mietitty. Yksinhuoltajan asema yhteisöissä oli nykyistä huonompi, ja parisuhdetta pidettiin jonkinlaisena henkivakuutuksena tai vakauden merkkinä. Lapsensa hylkääminen on raukkamaista, mutta jotenkin he ovat sen osanneet itselleen selittää.
Nälkävuosina 1800-luvun lopulla lehmän kuolemaa saatettiin surra enemmän kuin lapsen kuolemaa. Olemme vain osia pitkässä historia jatkumossa.
Psyykkisistä tekijöistä on alettu puhumaan vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Eli sitä ennen oli toinen aika. Esim saattoi olla masentunut mutta ei tiennyt mitä masennus on.
Maailma ja aika on mennyt eteenpäin. Apua voi saada esim Al-anonin tai AAL: n ryhmistä. Ja vaikka vertaispalstoilta.
Läheisriippuvainen vanhempi *uhrasi* omat lapsensa, pitääkseen tyytyväisenä uskottoman ja erittäin mustasukkaisen narsistipuolisonsa. Ummistain silmät uskottomuudelta, sekä hyväksikäytöltä. Syyllistyen itse narsistipuolisonsa *likaisentyöntekijäksi* ja puolustajaksi, omia lapsiaan vastaan.
Siis se tavallinen suomalainen *perhehelvetti*, jossa lapset olivat huonon avioliiton arvottomia *oheistuotteita*.
Lopulta lasten aikuistuttua, vanhemmat kilpailivat *paremmuudesta* keskenään. Toisen kohdalla aika loppui kesken. Nyt narsistivanhempi valittaa yksinäisyyttä ja sitä, kuinka kukaan ei välitä siitä, kuinka hänellä menee!?
Onko hän omassa itsekkyydessään, koskaan välittänyt kenestäkään muusta, kuin itsestään? Näin vanhaksiko hänen on pitänyt elää, ymmärtääkseen, tai ollakseen edelleen ymmärtämättä, elämän tärkeät tosiasiat ja vuorovaikutuksen tärkeyden?
Ei kai nyt ollut kyse alkoholista vaan julmastaj käytöksestä lapsia kohtaan ja heidän mahdollistajistaan. Alkoholistien lapset on jo tunnistettu ja hyväksytty empatian ja huolenpidon kohteeksi. Koska me raittiina pahoinpidellyt?
Minua ei ainakaan lohduta historiallinen perspektiivi, kun kuilu normaaleihin ikätovereihini on ajassamme ehkä suurempi kuin koskaan.
AAL ( alkoholistien aikuiset lapset) ryhmiin voi mennä jos on toimimattomasta perheestä, vaikka siellä ei olisi käytetty alkoholia, sillä toimimattomuus ei aina tarkoita riippuvuutta. Tämä selviää heidän teksteistään.
Hylätyksituleminen on aivan yhtä rankkaa riippumatta siitä mitä vanhemmat söi tai joi. Erilaisista taustoista riippumatta, tavoitteena kaikilla on toipua lapsuudenaikaisista vaurioista.
Minusta historiantuntemus on yleissivistystä, vaikka ei se aina käytännössä autakaan.
Käyty on kokeilemassa. En kyennyt tavoittamaan yhteyttä alkoholistien lasten kanssa, vaikka vika voi olla tietysti vain minussa. Muutenkin kummallista mantramaista toimintaa, hiukan kuin joku uskonnollinen rituaali koko tapaaminen. Tietysti historian tuntemus on yleissivistystä. Emme kuitenkaan ole historiapalstallakaan. Josko aikamme ymmärrys juuri nyt on pahasti pielessä. Meikäläisten elämää ei lohduta sadan vuoden päästä lukea että mikä se nyt sitten oli.
Ryhmät voi olla eri paikoissa ja eri kerroilla aivan erilaisia.
Tietysti sitä odottaa saavansa apua, mutta siinä on vaara että rima on liian korkealla eli parasta kun osaisi olla odottamatta liikoja. Vaihtoehtoja kuitenkin on. Tuntuu että ainakin nuoremmat netinkäyttäjät ei lue kokonaisia kirjoja. Ammattiauttajia yliarvostetaan; he saattavat itse istua AA:ssa pillittämässä ja pelkäävät että joku tunnistaa. Eli ei heilläkään mitään yliluonnollisia vastauksia ole. Erilaisiin auttaviin puhelimiin soittaessa on sattuma, minkälainen ja millä tuulella vastaaja sattuu olemaan. Eri numeroissa on useita päivystäjiä. Toiset tajuaa, toiset ei. Silloin on parempi soittaa toisena päivänä tai toiseen numeroon. Että pienistä palasista on koottava eloonjäämispaketti.
Varmaa on vain ettei menneistä saa hyvitystä.
Siksi, on jopa VELVOLLISUUS päästää irti. Aikaa se vie.
Et todellakaan ole ainoa joka näitä pohtii.