Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?
Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet?
Sitä tuoksua unhota et.
Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?
Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet?
Sitä tuoksua unhota et.
Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaunista ja osuvaa!
Olitko kirjastolla kuulemassa Eino Leinon runoja ja laulamassa
Ikävä kyllä en. Leino vainaa on kyllä ikisuosikkejani. Valitsen musiikkimiehen runon:
Tervehdys Oskar Merikannolle hänen 50-vuotispäivänään
Rautainen aika
raikua kultaisen kielen,
talvinen taika
kukkia laulavan mielen,
sentään sun soittos
ain yhä herkemmin helää,
siitä on voittos,
että sun ilos on elää.
Aurinko paistoi,
sun sävelpurtesi sousi,
mansikat maistoi,
kunnahat kultaiset nousi,
maass oli huomen,
riemua kaikille riitti:
kauttasi Suomen
Luonnotar Luojaansa kiitti.
Siivitit monta
laulua Väinön lasten,
kuolematonta
myös ajan vaiheita vasten,
maammojen kielin
kirkkahin nostit sa maata
taattojen mielin
tahdoit sen onnen sa taata.
Mylvähti myrsky,
turmio tiiliaispäässä,
hyökkäsi hyrsky,
rangaistus loi raesäässä:
auringon lasna
astuit sä myrskyjä kohti,
harmajahasna,
jost´ ikinuorteus hohti.
Siks isänmaasi
rakkaus nyt rantaasi kaulaa:
myrsky min kaasi,
tahdomme taas ylös laulaa.
Siks runon huomen
päivääsi päärmeensä liittää:
kauttani Suomen
Kieletär työstäsi kiittää.
5.8.1918 Eino Leino
Ei paha ole kenkään ihminen,
vain toinen on heikompi toista.
On hyvää kai rinnassa jokaisen,
vaik aina ei esille loista.
Kyllä E. L. osasi. Niin suuri, niin suuri on maa.
Mitäs sitten tehdään kun pää on pieni, eikä ihminen osaa ulos omasta henkisestä "tynnöristään".
Vai olisiko parasta olla vain välittämättä - kenties?
Taisi jäädä aloittajan pienoinen kaksoisviesti sen kohderyhmältä huomaamati. Hieno aloitus ja olen samaa mieltä.
Ai niin. Siis tämä:
"Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,"
Tokko on kala, niinku nyt esimerkiksi tämä:
http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/vieraslajit/mustataplatokko.html
Täh?
Höpöhöpö.
No sehän se:))