Vastakkainasettelu:
Juoppo suruton kristitty,hän ainakin tiedostaa ongelmansa ja painii itsensä kanssa.
Oikeamielinen kristitty joka kavahtaa syntisiä ja kääriytyy samanmielisten kanssa hurskauden viittaan.
Juoppo suruton kristitty joka on jätetty yksin vaivoihinsa on lähempänä Jumalaa kuin oikeamielinen joka valitsee seuransa.
Kavahda syntiä,älä syntisiä joita me kaikki olemme.
Juoppo suruton kristitty,hän ainakin tiedostaa ongelmansa ja painii itsensä kanssa.
Oikeamielinen kristitty joka kavahtaa syntisiä ja kääriytyy samanmielisten kanssa hurskauden viittaan.
Juoppo suruton kristitty joka on jätetty yksin vaivoihinsa on lähempänä Jumalaa kuin oikeamielinen joka valitsee seuransa.
Kavahda syntiä,älä syntisiä joita me kaikki olemme.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miten käsityksesi mukaan henkilö, joka on juoppo ja suruton voi olla kristitty samaan aikaan. Todistaahan jo raamattukin
"Mutta nyt minä olen kirjoittanut, ettei teidän pidä heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorintekiä, taikka ahne, eli epäjumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli JUOMARI, taikka raatelia; älkäät senkaltaisen kanssa syökö;"
Eihän nyt julkisynnissä eläjä voi olla kristitty samaan aikaan.
"Mutta nyt minä olen kirjoittanut, ettei teidän pidä heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorintekiä, taikka ahne, eli epäjumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli JUOMARI, taikka raatelia; älkäät senkaltaisen kanssa syökö;"
Tämä kuva täydellisesti separatistin sieluntilan, varsinkin epäjumalain palvelija.
Paavali ei tarkoittanut 1. Kor 5-6 luvuissa, että hän olisi tuominnut näitä helvettiin, vaan seurakuntayhteyden ulkopuolelle. Eri asia. Mutta joka ei usko, on jo tuomittu, Joh 3.
Tässä tämä höpöttelijä sanoo selvästi sen perustan, minkä mukaan oikeasti uskova elää ja toimii, hakee vielä apua toimintansa vahvistukseksi kohda Raamatusta.
Varmasti ketjun aloittajan oman tilansa tiedostava kristityn juopon tilassa on ollut moni esikoislestadiolaisuudessa kasvun saanut ihminen. Minä olin maailmassa, juopottelin, mutta en ollut juoppo, enkä missään tapauksessa ollut suruton.
Ihan hölmöä on se, kun saarnoissa usein sanotaan, että ihminen on suruton. Minä olin hyvin surullinen, kun kävin seuroissa, enkä päässyt saamaan uskoa, vaikka kuinka usko tulee kuulemisesta ja kuulo Jumalan Sanasta.
Joten surullisessa ja murheellisessa tilassa olin siihen asti, kun sain uskoa itseni autuaaksi iloon ja vapauteen saakka!
Kavahda siis kaikkia niitä, jotka eivät näytä olevan uskossa, saati oikeassa uskossa!? Lähetystyötä ei tarvita, no ehkä kodissa!?
Niin, pitää huomata että Paavali puhuu sellaiselle, joka on seurakuntayhteydessä ja uskossa, ja joka on sitten alkanut elämään julkisynnissä, sellaiselle pitää antaa vähän runtua, eikä viettää rakkaudenateriaa eli pitää sellaista uskovaisena. Tilanne on eri, jos ihminen ei ole vielä saanut uskoa, mutta se joka uskoo, lakkaa kyllä julkisynnistä PH:n vaikutuksesta.
1 kor 6:10-11
"Eikä varasten, eikä ahnetten, eikä juomarien, eikä pilkkaajain eikä raateliain pidä Jumalan valtakuntaa perimän. Ja senkaltaiset te muutamat olitte; mutta te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaaksi tulleet Herran Jesuksen nimen kautta ja meidän Jumalamme hengen kautta."
Kuka määrittelee kristityn,minä vai sinä.
Saattaapi meikäläisten piireissä syntyneissä ollakin suhteessa enemmän alkoholi -ja mielenterveysongelmaisia,rikollisia jopa kuin niinkutsutuissa nimikristityissä.
Aloitukseni oli provo mutta halusinkin osoittaa sen välinpitämättömyyden ja ylenkatseen meikäläisissä näihin vikaan joutuneita kohtaan,ylipäänsä sen ennakkoluulot ulkopuolisia kohtaan.
Olen juoppo,varmaankin surullinen sellainen koska pidän itseäni kuitenkin kristittynä.En minäkään tunne yhtään surutonta ihmistä,liekö sellaisia olemassa.
Mistä sitten johtuu tilani,sielun vihollisesta,itsestäni,vanhemmistani,kavereistani,olosuhteista ja tästä ahdasmielisestä kristillisyydestä.
Onko niin että vain vahvimmat tulevat saamaan "elävän" uskon ja heikoimmat syrjäytetään häpeämään piiloon.
Ja nämä täydelliset puhdassydämiset paistattelevat keskenään.
Ja nämä nk. teennäiset hurskastelevat hurskastelemistaan.
Minä en usko tähän kristillisyyteen koska näen siinä ulkokullattuja teeskentelijöitä joita saarnaajat vielä pönkittävät valaisemattomilla "pyhän hengen"puheillaan.
Olen kuunnellut ja seurannut teitä mutta aina vaan vähemmän tulee uskoa mitä tarkemmin kuuntelen saarnoja.
Mielestäni ulkopuolisena on mahdotonta määritellä, miten joukon sisäpuolella olevat tuntevan ja ajattelevat. Nimikristittyhän voi olla ihan kuka vain. Loppujen lopuksi elävässä uskossa oleminen määrittelee kristityn. Lisäksi kristityn voi ulkopuolinen tunnistaa hedelmistä. Ei pelkkä tuomituksi tulemisen tuntemus riitä perusteeksi sille, että joku ei ole uskossa. Lisäksi mielestäni raamatun sana on selvä. Synneistään ja syntisyydestään ei voi syyttää ketään muuta, kuin perkelettä ja itseään. Lisäksi jos haluaa saada elävän uskon, pitää tunnustaa syntisyytensä ennen kaikkea Jumalan edessä. Raattaamaakin kuulemani mukaan taisteli pitkään alkoholia vastaan, mutta voitti taistelun lopulta Pyhän Hengen avulla. Näin oppimme mukaan vääjäämättä käy, jos on uskonut iloon ja vapauteen asti. Elävää uskoa ei kyllä saa yksikään, joka on vahva, vaan armo kuuluu ainoastaan heikoille, vaikkakin raamattu todistaa "Mutta hamasta Johannes Kastajan päivistä, niin tähän asti, kärsii taivaan valtakunta väkivaltaa, ja väkevät repivät sen itsellensä".
Olen kuitenkin ajatellut niin, että kaikilla valituilla on oma heräyksen aikansa. Siitä on hyvä ottaa vaarin ja tutkistella itseään Jumalan sanan edessä kuulevin korvin. Kyllä jokaisen heränneen ihmisen on parempi heittää sellaiset pohdinnat, että olenko minä Jumalan valittu, ja pyrkiä sisään ahtaasta portista kaikin voimin.
Minun pitkän korpivaellukseni aikana, surullisena, mielen- ja sielunrauhattomana, hain edes hetkellistä rauhaa viinasta. Hetken se rauhaisa olo kesti, pari tuntia, mutta sen jälkeen oli vieläkin surullisempi ja rauhattomampi olo.
Kun sain armon uskoa, syy viinanjuontiin katosi, rauhaisa olo häiriintyisi pahasti viiinanjuonnista. En siis tarvise viinaa, enkä muitakaan rauhoittavia aineita, ehkä kaffe silloin tällöin rauhoittaa.
Rukoile, rukoilen kanssasi, että saat eli pääset sellaiseen hetkeen, että huudat avuksesi Häntä, jolle voit avata ovesi ja päästää Hänet sisääsi. Minä kun tarpeeksi huusin, rukoilin, niin sain ymmärryksen avata oven.
Hän tuli, antoi minulle sen rauhan, jota ei maailma myrkkyineen anna, vaan Hän antaa sanomattoman rauhan, välillä taivaallisen olon, ja suuren rakkauden Häneen.
Uskovainen juoppo komppaa aloittajaa...!
Ja tällä yksi uskovainen varas
Täytyykö sellainen saarnaaja, joka sanoo naapurimaan saarnaajalle, että tukkimettään tuollainen mies joutaa, sulkea seurakuntayhteyden ulkopuolelle, jos ei kadu ja pyydä sanomisiaan anteeksi?
Vai pitäisikö tämän tukkimetsässä olevan saarnaajan katua ja tehdä parannusta mm. eriseuran rakentamisesta?
Täytyykö sellainen saarnaaja, joka ilmoittaa, että Ruotsinlapissa on valta vaihtunut ja he määräävät nyt, sulkea seurakuntayhteyden ulkopuolelle eriseuran ja hajotustyön rakentamisesta?
1. Kor 5-6. Se neuvo, että niiden ja niiden syntien harjoittajat, vaikka uskoviksi nimitettyjäkin olisivat, pitäisi tulla luokitelluksi seurakuntayhteyden ulkopuolelle -
- se neuvo saattaa tarkoittaa käytännön maalaisjärkeä, ettei haluta kokouksiin mukaan juoppoja, jotka käyvät ryyppäämässä pois muiden ehtoollisviinit, ei haluta kokouksiin varkaita, jotka kähveltävät kolehdit itsellensä, ei haluta varsinkaan papeiksi niitä, jotka epäjumalanpalvelukseen opettavat esimerkillään muitakin, jne.
Elikkä vaikka olisivat (olevinaan?) uskovia, silti ei haluta näitä sotkemaan seurakunnan asioita. Eikö se tätä tarkoita, 1. Kor 5-6 ?
Paraskin neuvoja..