Hei kaikille!
Useat ovat valittaneet, että kaipaavat yhä ensirakkautensa tai muun entisen kultansa perään, varsinkin jätetyt osapuolet...vuosienkin jälkeen ja vaikka seurustelevat uuden kanssa.
Löytyykö toisenlaisia tarinoita?
Oletko tullut jätetyksi "hyvässä suhteessa" ja et edelleenkään voi keksiä ex-kumppanistasi todella vakavia puutteita, kuten pettämistä, valehtelua tai väkivaltaa...ja silti olet löytänyt elämääsi uuden rakkauden, joka on ainakin yhtä tyydyttävä, jopa parempi?
Useat ovat valittaneet, että kaipaavat yhä ensirakkautensa tai muun entisen kultansa perään, varsinkin jätetyt osapuolet...vuosienkin jälkeen ja vaikka seurustelevat uuden kanssa.
Löytyykö toisenlaisia tarinoita?
Oletko tullut jätetyksi "hyvässä suhteessa" ja et edelleenkään voi keksiä ex-kumppanistasi todella vakavia puutteita, kuten pettämistä, valehtelua tai väkivaltaa...ja silti olet löytänyt elämääsi uuden rakkauden, joka on ainakin yhtä tyydyttävä, jopa parempi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
suoraan suoneeni jossa virtaa tippa " vierasta" verta.
Minulla on todellakin lähihistoriassa juuri tällainen tapaus.
Kolmen yhteisen vuotemme jälkeen hän yllättäen muutti muualle, mutta ei halunnut avioeroa.
Pysyimme pelkkinä ystävinä, mutta odotin häntä takaisin vuoden, jonka jälkeen hain avioeroa.Hän oli täysin moitteeton nainen, ilmeisesti syy oli minussa. Olen luova ihminen ja paljon omissa maailmoissani, ja hän täysin ulkopuolisena eristäytyi myös sukujuhlistamme viimeisinä aikoina.
Tänään olemme edelleenkin vain hyviä ystäviä ja autan häntä mielelläni jos hän pyytää apuani johonkin asiaan.
Elämääni on ilmaantunut tänä aikana uusi, kaikki ajatukseni täyttävä rakkaus.
Olen kyllä kaivannut paria entistä, mutta paria en.
Ensirakkaus oli ihana, romanttinen, ja mielestäni yllättävän toimiva kaukosuhde, joka lopahti, ilman että minulle sitä koskaan kerrottiin - saati seliteltiin. No, kuukauden jälkeen yhä yhteydenottoa odotellessa tajusin kyllä vihjeen...
Toinen sitten... Olin niin helpottunut irtauduttuani siitä suhteesta, ja kieltäydyttyäni kaikista takaisinruinauksista, itsemurhauhkailuista huolimatta. Aika ei viidessä (5) vuodessakaan ole kullannut muistoja, mutta en ole erityisen traumatisoitunutkaan. Hän ei ollut väkivaltainen, epärehellinen, tyhmä, ruma juoppo eikä mitään, mutta ahdistuin kyllä siitä "ylirakastamisesta".
Nykyinen kulta on ehdottomasti paras, vaikken täysin olekaan voinut välttyä parin muun eksän muistelemisesta. Toki ymmärrän erittäin hyvin, että vaikka niissä oli jotain ihanaa, ja on vieläkin, se ei hyvitä niitä heikkoja ominaisuuksia, joilta osin kultani on tietenkin täydellinen.