Näinpä oudon unen

Ihmejuttuja_ kirjoitti:

Ei liity ikävään, mutta onhan täällä näitä "asian vierestä" juttuja enemmänkin.

Oltiin minä (lapsena), isä ja äiti jossakin päin suomea käymässä, en tiedä missä. Sitten isä sanoi, että nyt lähemme käymään "siellä" (sanoi sen tilannimen). Me tiedettiin että se on sellainen iso ikään kuin viiniviljelmätila (ei se sitä välttämättä ollut tai ollutkaan). Sinne pääsi vain, jos oli vuokrannut piharakennuksen tai jotain. Sinne pääsi rentoutumaan puutarhanloistoon, jos vuokrasi jonkun ulkomökin, muuten sinne ei ollut pääsyä.

Mutta isä sanoi, että me menemme kylään sinne päärakennuksessa käymään. Otettiin taksi ja huristelimme ison päärakennuksen pihaan. Loppumatka taittui pienempää tietä kauniin puutarhan läpi. Menimme sisälle ja siellä istui mies. Hän ei tuntenut meitä eikä tietenkään mekään tunnettu häntä, mutta isä sanoi "että me tulimme käymään, koska meillä on tapana aina poiketa eri paikoissa kylässä" (se oli luontevaa siinä unessa). Mies istui katsoi ja oli hiljaa ja sanoi vain että "joo". Hän oli todella masentuneen näköinen. Ja juuri kuin ajattelin, miksiköhän tuo mies on niin masentunut (siinä unessa olin lapsi), niin mies sanoi, että "meillä on tämä masennus suvussa". Ihan kuin hän olisi lukenut ajatukseni. Sitten se mies siinä sanoi, "että tämän talon rouva on tämän talon haltia, mutta sitä ei saa kukaan tavata tai nähdä". Lapsena siinä ajattelin, "että ompa ihme rouva, kun ei kukaan saa tavata sitä":D Sitten minä kysyin siltä mieheltä yht äkkiä, että voisko se lähteä meitä viemään pois? Niin se mies sitten vastasi "joo", mutta kovin vaisusti. Näin, että mies ei haluaisi lähteä viemään. Sitten tämä mies sanoi, että nopeamminhan te pääsette taksilla ja vastasin siihen, että niin pääsemmekin, koska huomasin, että se mies ei olisi halunnut lähteä kuskaamaan meitä. Minä olin siinä se lapsi, mutta äiti ja isä istui hiljaa. Isä vain katseli ympärilleen ja mietti.

Kysyin mieheltä, saanko minä vettä ennen kuin tilattiin taksi, niin minulle tuotiin lähdevettä:) Ja minä ajattelin siinä, on tää kumma talo, kun ei voi antaa tavallista vettä:) Lapsen ajatus siinä unessa oli niin aitoa. No taksi tilattiin ja lähdettiin torpasta ulos. Käveltiin kapeaa kaunista hiekka tietä päätielle, niin näin sen talon rouvan siellä kastelemassa kukkia tai jotain. Minä ihmettelin, että minähän näen sitä rouvaa vaikka sitä ei saisi kukaan nähdä:) Isä ja äiti ei nähnyt sitä rouvaa. No me jatkettiin kävelyä isolle tielle. Niin minä olinkin yht äkkiä aikuinen (ihan niin kuin nyt olenkin). Niin siinä huristeli yksi pikkupoika minun luokse jollain ikään kuin golf autolla tai jotain. Ei se välttämättä ollut golf kärry, mutta nelipyöräinen kuitenkin. pikku poika tuli iloisesti ja lapsen ylpeydellä tuli näyttään, kuinka "hän osaa hurjastella". Mä sanoin sille pikku-pojalle, että annas kun minä näytän, kun minä ajan. Se oli kaksipaikkainen kärry:) Sitten minä hyppäsin kuskin paikalle ja se pikku-poika istui etupenkille ja minä vetelin tuhatta ja sataa ja tein pikakäännöksiä ja mutkia. Poika oli ihan innoissaan, että WAU! Sitten se pikku-poika sanoi, että sinä et saa lähteä täältä. Minä vastasin, että minun nyt täytyy mennä. Poika sanoi, että minä lähden sinun mukaan. Vastasin pojalle, että et sinä voi, koska sinun äiti ja isä ihmettelisi, jos te yhtäkkiä katoaisitte. Tässä välissä tämä pikku-poika oli kertonut, että hänellä on pari vuotta vanhempi isoveli, mutta se on niin ujo, että se ei uskaltanut tulla mukaan. Näin tämän isoveljen, joka käveli pientaretta pitkin suruinen ilme kasoillaan. Hän muistutti kovasti sitä miestä, joka istui siellä päärakennuksessa. Tämä nuorempi pikku-poika oli sellainen veitikka, joka ei meinannut millään päästää minua pois. Mutta sitten hän sanoi, että tulen ainakin saattamaan sinua isolle tielle. Ja niin hän tuli ja jäi katsomaan perääni, kun menimme taksiin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä