Narsistille et kelpaa

Ehkä tälläisessä lapsessa on jotain erikoista jo syntyessään, ehkä hän on hitaampi, osaamattomampi, ei siis osaa jotakin riittävänä hyvin (vanhemman normi) ja hän tarvitsisi kovasti apua, tukea ja valmennusta sen asian korjaamiseksi. Mutta lapsi saakin vain haukut ja mitätöinnin sekä halveksunnan. Se voi olla hänelle häiriön synty.

Tämä häiriöinen taas itse saa lapsia joilla ei ole syntyessään mitään sellaista erikoista joka erottaisi lapsen muista (normaali). Hän eroaa kuitenkin omasta vanhemmastaan jolla on edelleen se sama lapsuuden vamma. Kuitenkin häiriöinen tietää, omasta kokemuksesta, mikä sieluun sattuu ja hän ilman oikein mitään syytä hän mitätöi ja halveksii lastaan aivansamoin kuin hänellekin vanhempi teki. Tai syy voi olla vaikka että hän joutuu lapsensa kanssa ristiriitaan niinkuin varmasti joutuu ja silloin hän alkaa kohdella omaa lastaan siten kuin häntä itseään kohdeltiin.Hän näyttää lapselle mitä itse joutui kokemaan. Hän jatkaa perinnettä. Lapsi on poikkeava hänen mielestään koska lapsella ei ole samaa "vammaa" kuin hänellä oli lapsena. Lapsi ei ole kenenkään ulkopuolisen mielestä outo, mutta oman häiriöisen vanhempansa mielestä hän sitä on. Siis sairas pitää tervettä sairaana, koska hän ei ole samanlainen kuin hän itse.

Voisi olla että tässä ketjussa ensimmäinen on se aidosti narsistisin ja hän siirtää häiriötään seuraavalle sukupolvelle, mutta se laimenee aika paljon, ja voi olla ettei se enää kolmannelle sukupolvella saakka edes etenekään. Koska toinen sukupolvi voi tajuta olevansa häiriöisen uhrina ja hän tarkoituksella katkaiseen häiriön etenemisen. Tai sitten jotain menee seuraavallekin mutta jossakin vaiheessa se katoaa.

Getsemanne kirjoitti:

Ehkä tälläisessä lapsessa on jotain erikoista jo syntyessään, ehkä hän on hitaampi, osaamattomampi, ei siis osaa jotakin riittävänä hyvin (vanhemman normi) ja hän tarvitsisi kovasti apua, tukea ja valmennusta sen asian korjaamiseksi. Mutta lapsi saakin vain haukut ja mitätöinnin sekä halveksunnan. Se voi olla hänelle häiriön synty.

Tämä häiriöinen taas itse saa lapsia joilla ei ole syntyessään mitään sellaista erikoista joka erottaisi lapsen muista (normaali). Hän eroaa kuitenkin omasta vanhemmastaan jolla on edelleen se sama lapsuuden vamma. Kuitenkin häiriöinen tietää, omasta kokemuksesta, mikä sieluun sattuu ja hän ilman oikein mitään syytä hän mitätöi ja halveksii lastaan aivansamoin kuin hänellekin vanhempi teki. Tai syy voi olla vaikka että hän joutuu lapsensa kanssa ristiriitaan niinkuin varmasti joutuu ja silloin hän alkaa kohdella omaa lastaan siten kuin häntä itseään kohdeltiin.Hän näyttää lapselle mitä itse joutui kokemaan. Hän jatkaa perinnettä. Lapsi on poikkeava hänen mielestään koska lapsella ei ole samaa "vammaa" kuin hänellä oli lapsena. Lapsi ei ole kenenkään ulkopuolisen mielestä outo, mutta oman häiriöisen vanhempansa mielestä hän sitä on. Siis sairas pitää tervettä sairaana, koska hän ei ole samanlainen kuin hän itse.

Voisi olla että tässä ketjussa ensimmäinen on se aidosti narsistisin ja hän siirtää häiriötään seuraavalle sukupolvelle, mutta se laimenee aika paljon, ja voi olla ettei se enää kolmannelle sukupolvella saakka edes etenekään. Koska toinen sukupolvi voi tajuta olevansa häiriöisen uhrina ja hän tarkoituksella katkaiseen häiriön etenemisen. Tai sitten jotain menee seuraavallekin mutta jossakin vaiheessa se katoaa.

Niin kuvitelkaa tilanne jossa jonkin väliaikaisen ja siis ohimenevän häiriön, (vaikka lukemisessa, laskemisessa) takia teidät leimattaisiin loppuelämäksi vammaiseksi.
Lapsi ei osaa lukea tai laskea riittävän nopeasti ja kova vanhempi päättää edistää oppimista haukkumalla ja solvaamalla luullen lapsen näin yrittävän kovemmin. Voikin käydä päinvastoin, kuten eräällä tuntemalleni henkilölle kävi, lapsi voi ja haluaa lopettaa kaiken oppimisen ja samalla hän tuomitsee itse itsensä osaamattomaksi. Lapsi rutistuu kuin tölkki jalan alla. Hän pelkää kaikkea oppimista ja haluaa koko hirveästä hommasta eroon. Lapsesta oppiminen tarkoittaa siis saada haukkuja ja solvauksia. Kuka sellaiseen haluaa? Hän jättää siten myös valtavan aukon omaan itsetuntoonsa.