Hei! Minä ole pian 13-vuotias tyttö ja haluaisin tietää, että olenkohan ihan terve. Olen aina yksin. Vapaa-ajalla tarkoitan. Koulussa minulla on kyllä ystäviä, mutta kotona ei. Pidän yksinolosta, onko se ihan tervettä? Äitini sanoo aina ettei se ole ja minun pitäisi mennä jonkun kanssa juttelemaan siitä, kun olen koko ajan yksin. Mutta en tahdo olla kavereitteni kanssa vapaa-ajalla. Minua ei harmita mikään, ei ole masennuksia.
Olenko sairas?
Salla
6960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...yksinäisyytesi alkoi? yksinäisyyteen tottuu, kuitenkin pitkän ajan päästä. Minulla on sama tilanne, olen eristäytynyt ja pidän yksinäisyyttä nautittavana.
Kirjoitit, että sinulla ei ole masennusta. Se on hyvä niin. Sittenhän ei ole ongelmaa. Ihminen ei ole kyllä luonnostaan yksineläjä, hän kaipaa useasti muita ihmisiä ympärilleen (tavallaan on riippuvainen heistä). Ehkä me olemme vain poikkeustapauksia. Minusta siinä ei ole mitään epätervettä (ehkä muiden mielestä on), mutta älä välitä. Kukaan ei pakota.
Minun poikani on aina viihtynyt yksin. Hänellä on kavereita kyllä koulussa ja "kylillä", mutta ahdistuu, jos kaverit alkavat kovin soittelee tai oleskelee hänen luonaan. Huomaan sen hänestä kyllä ja toimitankin väkeä vähemmäksi.
Hänen isänsä on aivan samanlainen. Viihtyy työssä ja puhuu työkavereistaan, mutta ei hän kotona kavereita kaipaa. En edes muista milloin on viimeksi kavereitaan vapaa-aikana tavannut.
Siitä huolimatta sekä poika ja isä vaikuttavat erittäin terveiltä :)
Älä siis huoli, sinä itse tiedät miten parhaiten viihdyt. Jos alkaa ahdistaa/masentaa, tiedät ettei kaikki ole ok, silloin on syytä puhua äidille esim. Erakoitua ei pidä!
Mukavaa talven jatkoa sinulle ja hyvää mieltä.
terve
mulla on ihan sama tilanne. tietenki sulla on vähä erilainen koulu ku mulla, eli kavereita sull on varmaan enemmän koulussa. pidän kans yksinolosta, mut tää nykyinen tilanne on menny liian pitkälle. aikasemmin oli ihan tarpeeks kavereita, mut nykyään niitä ei tahdo löytyä mistään. ja vaik niit oliskin, niin tunnen itteni kummiski yksinäiseks koko ajan. pitää kait vaan yrittää ajatella tätä maailman menoo väh toisella tavalla, vaik vaikeetahan se on...ihminenhän on lauma-eläin, sille ei voi mitään. mee tietenki puhuu asiasta jolle asiantuntijalle, mä oon kans miettiny sitä...
hei!minulla on samanlainen 12 vuotias tyttö kuin sinä.Koulussa on paljon kavereita,mutta kotona oleskelee omissa oloissa ja lukee paljon, kuuntelee musiikkia, leikkii yksin ei halua muita vaikka on 3 siskoa.koulu menee hyvin eikä muutenkaa ole ongelmia jos on niin niistä jutellaan heti avoimesti.se on joillakin vaan sellanen luonteen piirre.
On samanlaisia "oireita". Kaverit ei kiinnosta enää. Koulussa oon niiden seurassa koko ajan, mutta kotona oon aina yksin (kylläkin omasta tahdosta). Lopulta se muuttui masennukseksi.
Minä ainakin haluaisin kerrankin kaveripoukkaan uusia naamoja. Ja ehkä vähän henkisesti kypsempää seuraa. Ei huvita koko ajan puhua, miten jonkun pelin pääsee läpi.
vastaus on kai selvä: et ole vähäisimmässäkään määrin sairas.