Kansanvalta Suomessa

Vaatiiko? Missä uutinen siitä?

Ottamatta kantaa erityisesti Natoon liittymiseen, niin olen jotenkin ulalla tuosta kansanvallasta.

Suomen hallitusmuodossa sanotaan,
2 §
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Eikö tämä toteudukaan ilman kansanäänestystä. Kansanäänestyksen tulos on joko suuntaa antava tai sitova.
Minun tiedossani on vain pari kansanäänestystämme, kieltolain kumoaminen ja EU:hun liittyminen. Kummankaan tulos ei ollut sitova, päätös tehtiin aina eduskunnassa.

Yleisesti Euroopassa kansanäänestykset ovat lisääntyneet, Sveitsissä kansanäänestyksillä on pitkät perinteet ja niillä määrätään sitovasti hallitusta.

Kai tuo Kansalaisalotteiden lisääntyminen kielii jostain muutoksesta meilläkin. Eihän tällä digi-aikakaudella ole temppu eikä mikään saada 50 000 ääntä kasaan.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/hae

Demokratian eli kansanvallan heikkous on siinä, ettei kansa voi millään omata tarvittavaa kykyä oivaltaa kaikkien etua, valitessaan ratkaisujaan. Tasa-arvo tuntuu olevan väärin ymmärretty.

Kieltolakia koskeneessa kansanäänestyksen tilanteessa meidän eduskuntamme oli etukäteen täysin kyvytön ratkaisemaan asiaa sen mukaisesti kuin kansa halusi ja se "kansan tahto" saatiin pätevällä tavalla esille ja vaikuttamaan myös poliittisen päätöksenteon tasolla kansanäänestyksellä. Raittius oli niin "hyvä asia", että kansanedustajilla ei ollut henkistä kanttia ryhtyä asettumaan eri kannalle kuin erittäin voimakas raittiusväen painostusryhmä. Solmuun ajautunut asetelma saatiin ratkaistuksi kansanäänestyksen avulla.. Kansanedustajatkin saivat sillä tavalla "kunniallisen" perusteen kääntää kelkkansa tervejärkiseksi. Raittiudesta oli päässyt tulemaan ikään kuin uskon asia, joka oli kuitenkin inhimillisen elävän elämän todelliuuden kannalta vieras kanta. Kansaa ei pystytty "kasvattamaan" elämälle vieraaseen ihanteellisuuteen ihan miten tahansa.

Kun meidän nykyiset EU-uskovaisemme kytkevät Suomea kaikin mahdollisin nyörein "Länteen", niin usein käyettynä perusteluna on länsimainen demokratia. Mitä se sitten oikein on? Mitä länsimainen demokratia pitää sisällään? Mitä se tarkoittaa? Eli kysymys siis kuuluu: Eikö kansanäänestys kuulu eikä sisälly länsimaiseen demokratiaan? Eikö Sveitsi ole länsimainen demokratia? Skotlannin kansanäänestys kelpasi EU-uskovaisille, koska se meni "oikeinpäin". Nyt Brexit-tulos ei näytä kelpaavan EU-uskovaisille, koska se meni "väärinpäin".

Jotain tuttua tuossa vimmatussa Brexit-äänestäjien arvostelussa eli heidät pyritään leimaamaan ymmärtämättömiksi typeryksiksi. Meillä käytetty ilmaus on impivaaralainen, impivaaralaisuus. Samalla kansanäänestys halutaan menetelmänä heittää tunkiolle, koska asiat ja aiheet ovat muka liian monisäikeisiä äänestäjien ymmärrettäviksi. Juuri sitä ilmausta käytti taannoinen puolustusministerimme Enestam, kun hän väitti, että Nato-jäsenyysasia on liian monimutkainen teema, jotta tavalliset ihmiset sitä kykenisivät ymmärtämään. Tässä on aiheellista esittää kysymys: Mitenkä tavalliset ihmiset pystyvät sitten ottamaan kantaa ehdokkaitten ja puolueitten kesken vaaleissa ylipäätään, jos ihmiset kerran olisivat muka niin umpitietämättömiä, ettei heille voisi antaa äänioikeutta kansanäänestyksissä?

Mitäpä jos kielenkäytössämme otettaisiin käyttöön näin kotisuomalaisittan impivaaralaisuuden rinnalle vankkasuomalainen Jukola ja jukolalaisuus? Mitähän Aleksis Kivi tuumaisi semmoisesta ilmausten käyttämisestä?

Otinpa minäkin ihan tahallani tässä yhteydessä esille länsimaisen demokratian käsitteen, johon tosiaan näkee ja kuulee usein vedottavan. Se vetoaminen on kuitenkin usein kovin "valikoivaa" eli niin kuin monien ihmisten muistikin sattuu olemaan valikoivaa. Kyllä Sveitsin systeemissä on runsaasti ominaisuuksia, joita ainakin minä myönnän pitäväni onnistuneina ominaisuuksina, kun valtiojärjestyksiä tarkastellaan ja vertaillaan. Sveitsiläisessä järjestelmässä muutosten tekeminen on tehty hankalaksi. Ja usein muutokset tyssääntyvät nimen omaan kansanäänestykseen. Sillä tavalla muotivirtausten mukaiset ja sinänsä ainakin hetkellisesti trendikkäät muutokset jäävät syntymättä eli pelkän muuttamisen ilon vuoksi kaavailtuja muutoksia on hankala saada menemään läpi Sveitsin järjestelmässä ja se on meikä-äijän näkemyksen mukaan hyvä ominaisuus valtiojärjestelmässä.

Mikä tilanne on sitten semmoinen kansallinen hätätilanne, jolloin kansanäänestykseen ei olisi aikaa? Tämän ketjun aloittaja "hanttiinvaan" tuumiskelee siis mahdollisen hätätilanteen sopimista Suomen Nato-jäsenyyteen. Kokoomuksen rinnalla myös meidän ruotsinkielistä väestöä edustava puolueemme lienee samalla Nato-kansanäänestystä turhana ja tarpeettomana pitävällä kannalla. Juuri sillä kannalla on ollut myös aikaisempi puolustusministeri Enestam.

Sodan jälkeen järjestytty sotasyyllisyyttä koskenut oikeudenkäynti toteutettiin eduskunnan päätöksellä. Laillisuuden kannalta katsottuna lienee todettu varsin perustelluksi, että tuo oikeudenkäynti ei ollut laillinen. Neuvostoliiton painostus tilanteen taustalla oli ankaraa ja Puna-armeija muodosti vakavan uhkan. Hotelli Tornissa päivysti Valvontakomissio. Sodan voittajien puolelle asettuneet eli Neuvostoliiton puolella olleet länsiliittoutuneet olivat kääntäneet Suomelle selkänsä ja antaneet Stalinille vapaat kädet toimia Suomen suhteen. Siihen asetelmaan ei tuonut muutosta edes saksalaisia vastaan käyty Lapin sotakaan. Mitä olisi tapahtunut, jos eduskunta ei olisi hyväksynyt sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestämistä? Ainakaan minä en osaa arvioda sen lailisuuskannan seurauksia. Joka tapauksessa me selvisimme noista sodanjälkeisistä vaikeista ajoista.Presidentti Paasikiven kerrotaan huokaisseen helpotuksesta Porkkalan palautuksen yhteydessä ja todenneen, että "Me selvisimme!".

Presidentti Kekkosen toimikauden jatkaminen neljällä vuodella ilman vaaleja poikkeuslailla hyväksyttiin eduskunnassa 17. tammikuuta v.1973. Normaali järjestys olisi edellyttänyt valitsijamiesvaalien järjestämistä v.1974. Onhan pesidentin valintoja tehty ilman varsinaisten vaalien järjestämistä aikaisemminkin, mutta tuo 1970-luvun alun tilanne ei sinänsä ollut vastaavalla tavalla poikkeuksellinen kuin "vanhojen valitsijamiesten" sekä eduskunnan tekemät presidentin valinnat 1940-luvulla. Oma laillisuuskysymyksensä on edelleen kansakunnan muistiin jäänyt Suomen EU-jäsenyyspäätös v.1994. Kansanäänestys toki järjestettiin, mutta riittikö se täyttämään laillisuuskriteerin täyttymisen ilman asian perustuslain säätämisen järjestyksessä tehtyä käsittelyä? Ainakaan mitään kansallista hätätilaa ei ollut olemassa tuolloin v.1994. On huolestuttavaa, jos meille Suomeen näyttää pesiytyneen tapa kävellä käytännössä laillisuuden ylitse tärkeissä päätöksenteon saumoissa ilman todellista hätilaa.