Aloitin kesätyöt äskettäin. Kolmena päivänä viikossa, ja 3h aamusta ja siis siivous kyseessä. Eli ei mikään ylityöllistetty ja ihan ok paikka. Silti ahistaa iha älyttömästi aina mennä työpaikalle. Alkaa edellisenä iltana, nukun yön tosi huonosti ja aamulla herään tunnin kaks ennen nousemista enkä saa enää unta. En saa aamulla syötyä mitään, työpaikalle päästyä alkaa kauhea pakokauhu ja sydämmentykytys, haluan pois... Välillä saatan romahtaa niin että itken. Ja tämä toistuu joka kerta. Miksi? 😩
Töihin meno ahistaa
Kesätyöntekijä
14364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...
Otat vaan turhaa stressiä töistä. Se on vain työtä, ei sen kummempaa. Normaali toiminta riittää. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Monilla on samoja ongelmia, mut eivät puhu siitä.
Onko työ niin raskaan tuntuista fyysisesti vai onko siellä huono ilmapiiri? Ehkä se siitä paranee ajan kanssa, kun olet vasta vähän aikaa siellä ollut. Monet jännittävät uuden työn aloittamista.
Työnteko ei ole elämämme päätarkoitus vaan : kehittyä ja oppia haasteista.
Osaatko sanoa, mikä sinua siellä töissä ahdistaa. Pelkäätkö ihmisiä vai onko sinulla tunne, ette selviydy tehtävistä. Ja onko sinulla nyt ensimmäinen työpaikka.
Kyseessä on kolmas työpaikka, aikaisemmissa minua on kyllä jännittänyt mutta se on mennyt ohi parin päivän jälkeen. Nyt kuitenkin ahdistusoireet ovat vain pahentuneet ja pahentuneet joka päivä :( irtisanoin itseni tänään sillä tämä olo mikä minulla nyt on kaksi viikkoa ollut, on aivan sietämätön... Tunnen itseni vähän epäonnistuneeksi, enkä tiedä päädyinkö oikeaan ratkaisuun vai en...
-Ap
Et taida olla oikein kunnossa. Kannattaisi alussa jo ottaa "pikkuketut" kiinni, ettei ahdistus jää muhimaan ja syvene. Pitäähän sinun jaksaa tehdä töitä vielä tulevina vuosina.
Siis öööh... Kolmena päivänä viikossa kolme tuntia kerrallaan töitä ja ahdistaa.????? Ei oo todellista!!!!! Kuvitteleppa niitä jotka on kokopäiväisesti jossain helvetin vastuullisessa hommassa.
Vitun juntti. Ootko ikinä kuullut,että ihmisiä on erilaisia, jotka kestää erilailla erilaisia painetiloja?
Mietin niitä kyllä, mä en halua olla ahdistunut, se on vaan mulla todettu sairaus... Sille en voi yksinkertaisesti mitään. Nyt vaan ihmettelen sitä, ettei se ennen työelämässä ole noin voimakkaasti vaikuttanut. Töiden alussa oli tosin melkoinen liuta epäselvyyksiä ja jossain kohti minua jopa huijattiin tekemään toista työtä minkä olin sopparissa kirjoittanut...
Ehkä sinulla on aina ollut heikko perusluottamus ihmisiin, ja nyt se on työnantajan sekoiluilla murrettu kokonaan. Sinulta on tavallaan vedetty matto alta ja psyykesi uskoo, että koko ajan tulee olla hypervalppaana epäoikeudenmukaisuuden ja huonon kohtelun varalta.
Luulen että yleistynyt ahdistuneisuus on lisääntynyt senkin vuoksi, että oman edun tavoittelu on nykyisin niin räikeää ja puolensa täytyy pitää joka elämänalueella herkeämättä. Minulle ainakin on työnantajien laskelmoinnin ja ahneuden vuoksi tullut hirveä kammo siitä, että luottavaisena ja sinisilmäisenä ihmisenä minua käytetään härskisti hyväksi. Nykyään epäilen jo kaikkea ja näen joka asiassa piilovaikuttimia, koska en tiedä mihin vetäisi rajan.
Teit oikein kun irtisanouduit, tuollainen tila voi jäädä päälle, jos sitä yrittää vaan sietää. Niin minulle on käynyt. Nyt tarvitsisit hyviä kokemuksia työstä luotettavan työnantajan alaisuudessa.
Löysin tälläsen. Olisko kokeilemisen arvoinen? Ainakin vaikuttaa mielenkiintoselta ja hyviä palautteita saanu... http://www.sielukirjoittaminen.fi
Joo kannattaa jättää omaan arvoonsa tuollaiset "monet tekevät pitkää päivää ja sinä vain 3h"-kommentit.. Meitä ihmisiä kun on niin moneen junaan.
Nuorena ihmisenä varmasti on paineita siitä että pitäisi tehdä työtä ja selviytyä yhteiskunnan normeista.
Mutta kuule ystävä kallis, jos vaakalaudalla on työ vastaan oma hyvinvointi, niin valitse jälkimmäinen. Työtä kerkeää kyllä tehdä, nuoruus se on elettävänä vain kerran.
Tsemppihalaus ja onnea tuleviin vuosiin!
Myös minua ahdistaa töissä. Osa-aikaisena työntekijänä joudun joka kuukausi taistelemaan työtunneista ja sietämään esimiehen oikkuja. Itku tulee viimeistään kotimatkalla. Pistävä tunne rinnassa päivittäin. Etsin ahkerasti uutta työtä, mutta välillä toivo uhkaa loppua. Taloustilanteen takia en voi irtisanoutua.