Mikä siinä on, että pitää mennä pääsykokeeseen valmistautumatta 100% teholla pikkasen yrittelemään?
Lukeepa kirjat kerran läpi tai kymmenen kertaa, lopputuloksen pitää olla yksi sama: olet yrittänyt sen mitä pystyt, oppinut luettavan asian, jonka jälkeen jossittelulle ei jää varaa.
Ainoa asia jonka ymmärrän on se, että lukiosta juuri valmistuneet ovat vielä niin lapsia, ettei heillä ole tiedossa mitä todellinen valmistautuminen tarkoittaa.
100 % tehoa peliin! Ellei se riitä, paikka on jossakin muualla. Jokaiselle ihmisellä on paikka jossakin, vaikka se ei olisikaan oikis.
Lukeepa kirjat kerran läpi tai kymmenen kertaa, lopputuloksen pitää olla yksi sama: olet yrittänyt sen mitä pystyt, oppinut luettavan asian, jonka jälkeen jossittelulle ei jää varaa.
Ainoa asia jonka ymmärrän on se, että lukiosta juuri valmistuneet ovat vielä niin lapsia, ettei heillä ole tiedossa mitä todellinen valmistautuminen tarkoittaa.
100 % tehoa peliin! Ellei se riitä, paikka on jossakin muualla. Jokaiselle ihmisellä on paikka jossakin, vaikka se ei olisikaan oikis.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Se on vain osa sisäänpääsystrategiaa. Olin itse tänä vuonna toista kertaa pääsykokeessa harjoittelemassa pääsykoetilannetta ja aion harjoitella ensi vuonna vielä kolmannen kerran ennen varsinaista kokeen tekemistä. Strategian ydin on se, että lähestytään pääsykoetta analyyttisesti ja nähdään se kokonaisuutena, joka muodostuu monesta eri osa-alueesta.
Pääsykokeessa kyse ei ole vain tiedollisesta puolesta, vaan myös pääsykoetilanteen tuomasta paineesta. Ensimmäisellä harjoittelukerralla olin kokeessa vain kaksi tuntia, jonka aikana pyrin kirjoittamaan koepaperille oman nimeni niin monta kertaa, että se meni oikein. Tänä vuonna sen sijaan en kirjoittanut mitään, vaan tunnustelin ilmapiiriä noin 3 tunnin ajan. Ensi vuonna, viimeisellä harjoituskerralla, aioin olla kokeessa täydet 4 tuntia ja kirjoittaa paperille jo jonkin verran asiaakin, mutta kuitenkin niin, että rastitan 'luovun'-vaihtoehdon kokeen palautettuani.
Tällä tavalla minulla on erinomaiset mahdollisuudet päästä sisään oikikseen neljännellä hakukerralla. Kyse on siis yksinkertaisesti analyyttisesta pääsykoestrategiasta, jolla taataan varma sisäänpääsy tietyn ajanjakson kuluttua. Olen myös kuullut käytettävän kolmen ja viiden vuoden strategioita ja jopa 10 vuoden strategiaa, mutta itse päädyin tähän 4 vuoden perusstrategiaan. Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että looginen asennoituminen panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta meihin kohdistuvaa tietotarvetta.
Jep! jos mahdollista kannattaa käydä jo etukäteen tutustumassa koerakennukseen ja tiloihin. Vessat yms. käydä läpi. Etukäteistutustuminen antaa rutkasti itseluottamusta. Varman olon. Homma on hoidossa. Jos menee vasta koepäivänä täysin outoon rakennukseen on jo pelkkä navigointi iso operaatio. Harhailee ympäriinsä kuin zombie. Menee lukkoon, ennen kuin on koehuoneessa. Kannattaa aina avata itselleen latu etukäteen. Umpihangessa hiihtäminen harvemmin on helppoa. Pätee moneen muuhunkin juttuun.
Itse koin ensimmäistä kertaa hakiessani ettei oikkiksen pääsykokeille vain yksinkertaisesti jää tarpeeksi aikaa yo-kirjoitusten lisäksi, joten kävin kokeissa ihan vaan sillä mielellä että näen millainen itse koe on ja saan tärkeää kokemusta koe-tilanteesta.
Jälkikäteen ajateltuna (ja nyk. oikkarina) tämä oli erittäin fiksu päätös, monille kun esim. iskee ensi-kertaa koesaliin istahtaessaan uuden tilanteen tuoma paniikki päälle.
Joka kerralla oppii vähän enemmän koetilanteesta (jota varten luku-urakka kärsitäänkin), ja kaikki kokemus on varmasti kotiinpäin. Huonosti lukeneillakin kannattaa ennemmin mennä edes istumaan kokeeseen sen kestoksi kuin jäädä kotiin murehtimaan huonoa valmistautumista. Tsemppiä tuleville hakijoille !
Minä puolestani en panostanut koefiilistelyyn enkä koekokemuksen kerryttämiseen. Niillä ei tee mitään. Sen sijaan tein kerralla sen mitä pitääkin. Syksyllä aloitan opinnot.
Hyvin sanottu: vain idiootti panostaa koefiilistelyyn.
Sääntöjen pitäisi olla sellaiset, että ellei kerralla pääse kerralla sisään, toista mahdollisuutta ei anneta. Siinä punnitaan todellinen motivaatio alle 2-kymppisiltä lapsosilta. Joko on sopiva tai ei ole.
Onnea sisäänpääsystä.
Miksi noin katkerana ? Suolaa jopa 75 prosenttia.
>+Suolaa+jopa+75+prosenttia.+
Itse en elänyt välivuotta vanhempieni tai yhteiskunnan varoilla ollenkaan! TOllasiet olettamat ovat nykyaikana liian yleisenä. Sain tädiltäni perinnöksi puoli miljoonaa, jonka avulla sitten hain oikikseen kuusi kertaa ja ensi vuonna pääsen sisään!!!
Perintö on hyvä asia.
Perintö on oikeus!
Perintö on oikeutena hyvä asia!
Välivuodet käytin ihan ansiotöissä ja toista alaa opiskellessa, kiitos kysymästä :)
Otappa neesu pois pepusta niin helpompi hengittää eikä tarvi muiden tekemisiä niin paljoa murehtia ;)
Koska kaikkien alle 20-v lapsosten tulee jo tietää mitä sitä haluaa työksensä tehdä.
Ps. Grow up.
Minä en itse edes mennyt kokeeseen, vaan ostin Valmennuskeskukselta™ SuperHyperTakuu™-kurssin. Kurssi maksoi 10 000 euroa ja kurssin järjestäjä teki dekaanille tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Kannattaa siis harkita SuperHyperTakuu™-kurssia!
Vastauksista näkee, että lapset eivät ole ymmärtäneet hakiessaan että pitäisi olla tosissaan. Ekalla kerralla sitä, tokalla kerralla tätä, kolmannella tota ja neljännelle ties mitä.
Puolivaloilla mennään ja pikkasen opetellaan. Ja koefiilistellään.
Pitäisi olla kerrasta poikki eli yksi haku. Siinä näkee onko motivaatio kohdallaan eikä tuhlattaisi yhteiskunnan kalliita varoja.
Koska kaikkihan tunnetusti tietävät aina alan mitä haluavat lähteä opiskelemaan heti ensimmäisellä hakukerralla :)
Montako kertaa itse hait oikikseen ja etsit sopivaa koefiilistä?
Jos ei lähes 20 ikävuoteen mennessä ja 12 vuoden koulunkäynnin jälkeen vielä yhtään tiedä, mikä olisi se oma ala, niin aika tauno täytyy olla.
Itse tiesin heti, että minusta tuli lakimies, ja siksi heti hainkin tiedekunnassa. Tiedän jo kuusi vuotta vanha tyttö, laki on minun liiketoimintaa, opin aina kanssa yhteensopivia lain kouluopetuksen.
Hyvää kamaa! Oi, mitä tehdä ah.
一二三二一一二三二一一二三二一一二三二一一二三二一一二三二一一二三二一
Kysymyksesi: olet uuno.
Jatka samaan malliin. Kukaan ei ymmärätänyt mitään.
Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että teoreettinen mielipide asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa liian vähäisiä tuotannollisia resursseja.
Teoriassa näkökulmasta viimeaikaisten tapahtumien osoitamme, että on tarpeen harkita joukko vähensi tuotantoresursseja Pullman.
Yhden kerran koska olen autisti ja omaan valokuvamuistin jne. tms.
Kykenen kuitenkin, toisin kuin eräät, asettamaan itseni toisten ihmisten saappaisiin ymmärtääkseni että monien hakijoiden kohdalla ei ole sinänsä kyse mistään "koefiiliksen" harjoittelusta vaan sen koko kevään mittaisen luku-urakan.
Mikään lukiossa tai muualla kouluissa opittu ei valmista hakijoita noin kovan työn tekemiseen, eikä tuollaisen ajan käyttäminen nenä kirjassa varmasti tule luonnostaan muille kuin niille ihan kovimmille hikeille. Tuleeko näistä hikeistä ne luokkansa parhaat juristit ? Ei todellakaan.
Parhaat juristit tulee niistä joilla on halua oppia ja motivaatio alan hommiin kohdillaan, eikä tämä ole missään mielessä verrannollinen hakukertojen määriin. On siellä korkeimmassakin oikeudessa töissä useamman kerran hakeneita henkilöitä, vink vink.
Nouskaapa nyt siitä penkistä ylös ja käykää vaikka vähän ulkona tuulettumassa, muutama kalja niin jo saatte lohtua siihen tilanteeseen mikä ajaa ihmisen kirjoittelemaan Suomi24 foorumeille t. itseironia.
Pitäisi olla maksimirajoitus kolme kertaa saman alan pääsykokeessa. Jos se ei riitä niin ei kyllä riitä lahjat alalle kun opinnot vaativat enemmän kuin pääsykoe. Pääsykoerajoitus pistäisi yrittämäään joka kerta kunnolla ja ylimääräiset fiilistelijähakijoitten määrä vähenisi.
Olisi mukava tietää valmistuvatko ikinä vaikka yli viisi kertaa hakeneet ja pääsevätkö töihin kun maksimikyvyt on jo käytössä ennen opintojen alkua. Ainakin itse miettisin kaksi kertaa ottaako töihin sellaista joka valmistuu yli kolmekymppisenä ellei opintojen lisäksi ole näyttöä muusta aikaansaannoksista kuten toinen tutkinto tai reilust työkokemusta.
Hyvin sanottu.
Näin ei kuitenkaan onneksi ole eikä tule olemaankaan joten voitte jatkaa huutelua täällä :3
>+olen+autisti.
Okei kiva kuulla :)
"...kaksi hakukertaa, joiden aikana soveltuvuus tulisi kyetä osoittamaan. Ellei kykene, niin ammatin pitää olla jossakin ihan muualla."
Hyvä mielipide. Täyteläinen. Näinhän ei tosiaan kuitenkaan ole asian laita (tai tule olemaan) joten tsemppiä sinne valitteluun ;)
Käytät aikasi oikeean asiaan, tsemppiä elämälle hahahahahahhaha
Autisti: "...joten tsemppiä sinne valitteluun ;)... Käytät aikasi oikeean asiaan, tsemppiä elämälle."
Olen pahoillani sairaudestasi, mutta kiitän tsemppaamisesta.
Monessako lakifirmassa muuten palkataan autisteja töihin? Valtiolla voisi löytyä sopivia töitä, joten tsemppiä työhakuun.
Truu-lakimies tunnistaisi syrjintäkiellon tilanteesta :)
Autistiselle henkilölle työpaikka, jossa vaaditaan sosiaalisuutta, joustavuutta ja suurien kokonaisuuksien hahmottamista, on lähes poikkeuksetta mahdottomuus. Autisteleille kun sosiaalisuus, kommunikointi ja kokonaiskuvan hahmottaminen tuottavat erityisiä vaikeuksia.
Vain noin 20 prosenttia autisteista pystyy ensinnäkään työllistymään. Perun mielelläni sanani, jos joku pystyy osoittamaan, että autisti on parhaimmillaan juuri juristina.
Toistamiseen, olen pahoillani sairaudestasi, mutta kiitän tsemppaamisesta. Kaikki me olemme ensikädessä ihmisiä.
Lol u got troled ! ei ole autismia oikeasti :DD:D:D:DDDD
Voi, olipa todellinen yllätys. (NOT) Heh...!