kun tavaksi on muodostunut se, ettei täysin avoimesti elä, että pikkuisen pitää itsellään ajatuksiaan. Kai se kuuluu meidän introverttien luonteeseen. Olenhan introvertti, vaikka luontainen ekstroverttiuteni hämää ja kätkee sen sisäänsä. Se on ikään kuin piilevänä minussa. Ekstroverttius. Välillä se tulee esiin. Tai siis joka päivä. Vaikka olen mietteliäs ja ennakoiva introvertti myös.
No joka tapauksessa, huvittaa se kun mikä minä olen kiistämään kaikenlaisten seksikkäiden ja terävällä käytännön järjellä varustettujen naisten kiistämättömiä huomioita. Vielä kun sillä ihmistyypillä on pettämätön ihmistuntemus. Tottakai miehen olisi hyvä olla kunnianhimoinen, ahkera, tuottava ja siten hyvä elättäjä. Ja tottakai he näkevät minusta sen, etten taida ihan sitä olla, vaikka omaankin introvertin älliä, joka edesauttaa elämässä selviämistä. Ei lyö päätään jokaiseen karjalan mäntyyn.
No näillä naisilla on myös yleensä voimakas tahto, eli heidän päätään ei voi kääntää. He tekevät niin kuin haluavat. Jos he katsovat tarvitsevansa sen hyvän elättäjän, he sen pyrkivät myös hankkimaan. Tämä kaikki on ollut aina hyvin selvää. Suurin osa naisista noudattaa tätä logiikkaa. En ole koskaan ollut missään konfliktissa sen ajattelun kanssa. Niin on hyvä ajatella ja niin on hyvä ihmiskunnan kannalta.
Tämä näyttäisi siis olevan selvä peli, mutta se on kaikkea muuta kuin sitä.
Itse olen aika pitkälti tunteideni vietävissä. Ne sanovat että haluan olla vapaa. Ne sanovat etten voi nöyrtyä sorron edessä. Kuitenkin kompromisseja olisi hyvä tehdä uidakseen piireihin missä milloinkin. En vaan voi. Ei luonto anna periksi. Mulla on kai espanjalaisen miehen kunniakäsitys. Kun siitä joskus luin, se vastasi aika hyvin omaa käsitystäni siitä, miten tulee elää. Olen myös pienestä pitäen liehunut maailman tuulissa. Monenlaisissa virtauksissa. Saman ajan joku toinen mies on viettänyt esimerkiksi matematiikan ja tekniikan parissa.
Sitten on näitä tasa-arvoja ja "irrotteluita". Tasa-arvo on siis jotain tasapuolisuutta ja samankaltaisuutta. Tiskivuorot tasan ja sauvakävellään saman värisissä verkkareissa. Ja yhdessä päätetään asioista. Ollaan niin kuin kavereita. Mies on kiitollinen ja ihaillen ottaa vastaan naisen viisauden. Tässä kohtaa lukija luultavasti ärsyyntyy. Ota rakas lukija tämä kirjaimellisesti. En ole kovin " inessä" näissä jutuissa ja ulkopuolisena kuvaan sitä, miltä suomalainen todellisuus näyttäytyy.
Irrottelu on sitten näitä festareita ja kännäilyjä. Rohkea ja siisti tyyppi irrottelee. Tasa-arvosta siirrytään festareille. Siinä on suomalaisen kulttuurin akseli, vaihteluväli.
Näistä tasa-arvoista ja sekoiluista ynnä muusta vastaavasta minulle on paljon selitetty. Ne ovat tärkeitä asioita. Harmi vaan että ne eivät paljon minulle sano. Omakohtaisia kokemuksia ei ole. Onhan helsinkiläisen nuoren ja nyttemmin nuoren aikuisen elämä usein jotain muuta kuin ihan sitä keskiverto virtasen elämää.
Pystyisin varmaan elämään tällaisen suomalaisen kulttuurin mannekiinin kanssa. Siis tällaisen kympin tytön kanssa. Se olisi kulttuurien välinen liitto. Vaatisi paljon työtä ja siksipä yleensä ihmiset menevät kaltaisensa kanssa naimisiin. Se on helpompaa niin.
Tämä kaikki, siis se mistä te ette tietenkään tiedä mitään, jättää minut hämmentyneeksi. Jos jostain saisi lisävalaistusta siihen, että mikä tässä nyt on se varsinainen ongelma, se jutun "pihvi", olisin kiitollinen. Paljon olen oppinut ja onneksi olen koko ajan ollut jossain määrin kartalla. Hämmästyttävää, todella hämmästyttävää on kuitenkin elämä. Aion hyväksyä sen. Kaikkea ei voi ymmärtää ja parasta on kun opettelee elämään sen kanssa uteliaisuuttaan menettämättä. Elämä on koko ajan käynnissä.
No joka tapauksessa, huvittaa se kun mikä minä olen kiistämään kaikenlaisten seksikkäiden ja terävällä käytännön järjellä varustettujen naisten kiistämättömiä huomioita. Vielä kun sillä ihmistyypillä on pettämätön ihmistuntemus. Tottakai miehen olisi hyvä olla kunnianhimoinen, ahkera, tuottava ja siten hyvä elättäjä. Ja tottakai he näkevät minusta sen, etten taida ihan sitä olla, vaikka omaankin introvertin älliä, joka edesauttaa elämässä selviämistä. Ei lyö päätään jokaiseen karjalan mäntyyn.
No näillä naisilla on myös yleensä voimakas tahto, eli heidän päätään ei voi kääntää. He tekevät niin kuin haluavat. Jos he katsovat tarvitsevansa sen hyvän elättäjän, he sen pyrkivät myös hankkimaan. Tämä kaikki on ollut aina hyvin selvää. Suurin osa naisista noudattaa tätä logiikkaa. En ole koskaan ollut missään konfliktissa sen ajattelun kanssa. Niin on hyvä ajatella ja niin on hyvä ihmiskunnan kannalta.
Tämä näyttäisi siis olevan selvä peli, mutta se on kaikkea muuta kuin sitä.
Itse olen aika pitkälti tunteideni vietävissä. Ne sanovat että haluan olla vapaa. Ne sanovat etten voi nöyrtyä sorron edessä. Kuitenkin kompromisseja olisi hyvä tehdä uidakseen piireihin missä milloinkin. En vaan voi. Ei luonto anna periksi. Mulla on kai espanjalaisen miehen kunniakäsitys. Kun siitä joskus luin, se vastasi aika hyvin omaa käsitystäni siitä, miten tulee elää. Olen myös pienestä pitäen liehunut maailman tuulissa. Monenlaisissa virtauksissa. Saman ajan joku toinen mies on viettänyt esimerkiksi matematiikan ja tekniikan parissa.
Sitten on näitä tasa-arvoja ja "irrotteluita". Tasa-arvo on siis jotain tasapuolisuutta ja samankaltaisuutta. Tiskivuorot tasan ja sauvakävellään saman värisissä verkkareissa. Ja yhdessä päätetään asioista. Ollaan niin kuin kavereita. Mies on kiitollinen ja ihaillen ottaa vastaan naisen viisauden. Tässä kohtaa lukija luultavasti ärsyyntyy. Ota rakas lukija tämä kirjaimellisesti. En ole kovin " inessä" näissä jutuissa ja ulkopuolisena kuvaan sitä, miltä suomalainen todellisuus näyttäytyy.
Irrottelu on sitten näitä festareita ja kännäilyjä. Rohkea ja siisti tyyppi irrottelee. Tasa-arvosta siirrytään festareille. Siinä on suomalaisen kulttuurin akseli, vaihteluväli.
Näistä tasa-arvoista ja sekoiluista ynnä muusta vastaavasta minulle on paljon selitetty. Ne ovat tärkeitä asioita. Harmi vaan että ne eivät paljon minulle sano. Omakohtaisia kokemuksia ei ole. Onhan helsinkiläisen nuoren ja nyttemmin nuoren aikuisen elämä usein jotain muuta kuin ihan sitä keskiverto virtasen elämää.
Pystyisin varmaan elämään tällaisen suomalaisen kulttuurin mannekiinin kanssa. Siis tällaisen kympin tytön kanssa. Se olisi kulttuurien välinen liitto. Vaatisi paljon työtä ja siksipä yleensä ihmiset menevät kaltaisensa kanssa naimisiin. Se on helpompaa niin.
Tämä kaikki, siis se mistä te ette tietenkään tiedä mitään, jättää minut hämmentyneeksi. Jos jostain saisi lisävalaistusta siihen, että mikä tässä nyt on se varsinainen ongelma, se jutun "pihvi", olisin kiitollinen. Paljon olen oppinut ja onneksi olen koko ajan ollut jossain määrin kartalla. Hämmästyttävää, todella hämmästyttävää on kuitenkin elämä. Aion hyväksyä sen. Kaikkea ei voi ymmärtää ja parasta on kun opettelee elämään sen kanssa uteliaisuuttaan menettämättä. Elämä on koko ajan käynnissä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puuttuuko sinulla tunne-elämä kokonaan? Kirjoituksesi on tavallaan hirveän hyvä mutta siitä puuttuu tunne.
Onko miehen sydän pelkästään, looginen, järjestelmällinen, analyyttinen ja rationaalinen.
Joo hän on rikas. Kaiken järjen mukaan juuri sitä hän on. Hänellä on täydelliset puitteet.
Mutta herranen aika. Mitä sitten vaikka onkin. Jos tunteita ei ole. Niin älköön hän ikinä ojentako edes pitkää tikkua minua kohti. Sillä niin. Minä en ole ojennettavissa.
Mutta rakastan. Se on vahvuuteni. Se vie minut läpi itkumuurin. Ja kun vain minä olen oman muurini murtaja. Niin sen suojassa itken. Ja kätken viimeisen rakkauteni rippeet kivipaateen. Ikuiseen mutta sorrettuun.
Minun kodissani ei kuki ikikukat ja sohvatyynyt voivat olla vinossa. En voi kävellä kauppaan ja ostaa viimeisen päälle mikä kuvioon sopii.
Mutta minulla on rakkaus. Sekin, joka murtui, sortui ja kuoli. Ja on heräävä henkiin.
Introvertit osaavat kuulemma muita paremmin hahmottaa asioita.. Osaavat nähdä juuri männyn, ennenkuin siihen kopsahtaa.