Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa, Jumalan Sanassa, jonka kautta Jumala on luonut koko maailman.
Jeesus Kristus on Taivaan Isän kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, joka on toimittanut puhdistuksen synneistä ja istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa (Hepr. 1:2–3).
Kirkastusvuoren tapahtumat osoittavat Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välisen yhteyden. Ihmisen Poika oli se luvattu Messias, jota vanhan liiton pyhät katselivat uskon silmin. Jeesus painottikin, ettei hän tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään (Matt. 5:17). Jeesuksen seuraan liittynyt Mooses kuvaa lakia, Elia profeettoja. Kirkastusvuorella he puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa (Luuk. 9:31).
Pietari, Jaakob ja Johannes saivat omin silmin nähdä Kristuksen jumalallisen suuruuden ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Apostolien oli hyvä olla kirkastusvuorella. He olisivat mielellään jääneet sinne vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta häikäisevä kokemus ei kestänyt kauaa. Kohta he laskeutuivat vuorenrinnettä alas ja kilvoittelu jatkui.
Usko ei perustu tuntemisiin
Tätä kirjoittaessani takanani on hyvin sujunut rippileiri ja konfirmaatiomessu, jossa nuorten käytös oli pitkälti sitä, mitä odotin. Myönteiset muistot vaikuttavat monta päivää, mutta tiedän arjen pian koittavan. Mikä on uskon ja tuntemisten suhde?
Laestadius piti seuroissa ilmenneitä iloliikutuksia Pyhän Hengen työnä, muttei ajatellut niiden olevan välttämättömiä. Uskomme ei perustu tuntemisiin, vaan Jumalan sanaan. Suviseuroissakin voi olla juhlatunnelma alamaissa, kun teltan muovikatos romahtaa ja kylmä suihku tulee niskaan.
Laestadius kuitenkin muistutti, että usko, joka ei milloinkaan vaikuta Pyhän Hengen tuomaa iloa ja vapautta, ei ole elävää uskoa. Lohduttaja Pyhä Henki näet itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room. 8:16).
Erityisesti Jumalan valtakuntaan palaava tuhlaajapoika tuntee riemua, joka virvoittaa hänen kylmän sydämensä kuin autiomaahan lankeava sade: ”Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä, missä hyeenat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta. Ja sinne syntyy tie, valtatie, jota kutsutaan Pyhäksi tieksi.” (Jes. 35:7–8.)
Sellaisessa tilanteessa ei ole tarpeen kysyä, mikä on oikea usko. Ajattelen, ettei tuntemisia tarvitse lietsoa, mutta ei salatakaan: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room. 12:15).
Rauha Jumalan valtakunnan evankeliumista
Järkiperäisesti Jumalan valtakunta ei näytä loisteliaalta vaan pikemmin hakomajalta yrttitarhassa ja hävitetyltä kaupungilta (Jes. 1:8). Olisi helpompi vakuuttua muiden liikkeiden laajemmasta kannatuksesta sekä näyttävämmistä teoista ja kokouksista. Monen parannuksen tehneen kokemus kuitenkin on, ettei ole saanut tunnolleen rauhaa mistään muualta kuin Jumalan valtakunnan evankeliumista.
Jumalan lapsena kilvoittelu kannattaa, vaikka se usein onkin vaikeaa. Oma liha, maailma ja sielunvihollinen kiusaavat kuin ärjyvä leijona (1. Piet. 5:8). Vihollista vastaan tulee taistella evankeliumin voimin ja ajatella perintöä, joka Jumalan lapsen osaksi tulee: ”Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän” (Room. 8:17).
Profeetta Habakukin mukaan Jumalan hohde on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho (Hab. 3:4). Siksi taivaan kunniaan kaipaavan Jumalan lapsen kannattaa aina pyytää: Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä. (Vk. 301:1.)
Jeesus Kristus on Taivaan Isän kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, joka on toimittanut puhdistuksen synneistä ja istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa (Hepr. 1:2–3).
Kirkastusvuoren tapahtumat osoittavat Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välisen yhteyden. Ihmisen Poika oli se luvattu Messias, jota vanhan liiton pyhät katselivat uskon silmin. Jeesus painottikin, ettei hän tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään (Matt. 5:17). Jeesuksen seuraan liittynyt Mooses kuvaa lakia, Elia profeettoja. Kirkastusvuorella he puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa (Luuk. 9:31).
Pietari, Jaakob ja Johannes saivat omin silmin nähdä Kristuksen jumalallisen suuruuden ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Apostolien oli hyvä olla kirkastusvuorella. He olisivat mielellään jääneet sinne vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta häikäisevä kokemus ei kestänyt kauaa. Kohta he laskeutuivat vuorenrinnettä alas ja kilvoittelu jatkui.
Usko ei perustu tuntemisiin
Tätä kirjoittaessani takanani on hyvin sujunut rippileiri ja konfirmaatiomessu, jossa nuorten käytös oli pitkälti sitä, mitä odotin. Myönteiset muistot vaikuttavat monta päivää, mutta tiedän arjen pian koittavan. Mikä on uskon ja tuntemisten suhde?
Laestadius piti seuroissa ilmenneitä iloliikutuksia Pyhän Hengen työnä, muttei ajatellut niiden olevan välttämättömiä. Uskomme ei perustu tuntemisiin, vaan Jumalan sanaan. Suviseuroissakin voi olla juhlatunnelma alamaissa, kun teltan muovikatos romahtaa ja kylmä suihku tulee niskaan.
Laestadius kuitenkin muistutti, että usko, joka ei milloinkaan vaikuta Pyhän Hengen tuomaa iloa ja vapautta, ei ole elävää uskoa. Lohduttaja Pyhä Henki näet itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room. 8:16).
Erityisesti Jumalan valtakuntaan palaava tuhlaajapoika tuntee riemua, joka virvoittaa hänen kylmän sydämensä kuin autiomaahan lankeava sade: ”Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä, missä hyeenat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta. Ja sinne syntyy tie, valtatie, jota kutsutaan Pyhäksi tieksi.” (Jes. 35:7–8.)
Sellaisessa tilanteessa ei ole tarpeen kysyä, mikä on oikea usko. Ajattelen, ettei tuntemisia tarvitse lietsoa, mutta ei salatakaan: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room. 12:15).
Rauha Jumalan valtakunnan evankeliumista
Järkiperäisesti Jumalan valtakunta ei näytä loisteliaalta vaan pikemmin hakomajalta yrttitarhassa ja hävitetyltä kaupungilta (Jes. 1:8). Olisi helpompi vakuuttua muiden liikkeiden laajemmasta kannatuksesta sekä näyttävämmistä teoista ja kokouksista. Monen parannuksen tehneen kokemus kuitenkin on, ettei ole saanut tunnolleen rauhaa mistään muualta kuin Jumalan valtakunnan evankeliumista.
Jumalan lapsena kilvoittelu kannattaa, vaikka se usein onkin vaikeaa. Oma liha, maailma ja sielunvihollinen kiusaavat kuin ärjyvä leijona (1. Piet. 5:8). Vihollista vastaan tulee taistella evankeliumin voimin ja ajatella perintöä, joka Jumalan lapsen osaksi tulee: ”Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän” (Room. 8:17).
Profeetta Habakukin mukaan Jumalan hohde on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho (Hab. 3:4). Siksi taivaan kunniaan kaipaavan Jumalan lapsen kannattaa aina pyytää: Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä. (Vk. 301:1.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
No ei.
Jumalan sanaa ei ole mistään löytynyt ja siitä ovat selkeinä todisteina esimerkiksi raamattu ja koraani.
Nuo kirja ovat ihmismiehen luomus ja kuvaavat jumalan ihmisen kuvaksi. Täyttä fiktiota molemmat.
Hyvä aihe.
Siunausta.
Kristus on kirkastettuna silloin, kun hän yksin saa olla kaiken Herra ja syntien Anteeksiantaja. Usein seuroissa on vaikeaa pitää totena lausumaamme "vain yksin Kristuksen tähden", kun pidämme niin tärkeänä toisen uskovaisen julistamaa suullista synninpäästöän, niin että tuntuu kuin sydämenuskomme olisi vain korvauskoa.
Onko Vaasan veli srk:n kannalta laiteilla kun on noin Raamatulle uskollinen.
Virsikirjassa on hyvin sanoitettuja tuota aihetta käsitteleviä virsiä.
Joh. 15:8
Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
1. Kor. 6:20
Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
Tuo hematooma näyttää isoavan Armoa, siksi usein palstoillamme käy herjaamassa, kun ei oikein pyytääkään uskalla lohdutusta ja anteeksi saarnaamista. Toivon hänellekin Sanan aukeavan sinne mikkeliin, kyllä savolaisetkin saavat uskoa syntien anteeksi saamiseen Hänen nimessään ja sovintoveressään.