Onko muita vähemistöjä?

Olen transgender vm. 87. Haikailin täällä erästä tavallista naista. Tunnustan, että luen tätäkin palstaa välillä. Nyt täytyy mennä nukkumaan, kun on kohta 24 tuntia tullut valvottua.
Oikeastaan kolme elämän naista hukassa, ja tiedän yhden ainakin kirjoittaneen Suomi24:ssa joskus.
En ole hänen kanssaan kirjoitellut yli vuoteen. Hän on minua huomattavasti vanhempi perheenäiti, joka oli ns. kirjeenvaihtokaverini. Koska elämässäni on sattunut kaikenlaista, kuten myös hänen elämässään - niin yhteys välillämme katkesi. Haluaisin korjata sen takaisin, mutta en enää löydä häntä. Hän oli siis kirjeenvaihtokaverini - lainausmerkeissä. Lakkasin itse kirjoittamasta hänelle, koska koin viime vuoden huhtikuussa suuren pettymyksen, mutta taistelen silti taisteluani. En vaan kyennyt kirjoittelemaan hänelle, kun omat ikävät asiat pyöri päässä liikaa. Kyllä hän sen ymmärsikin, kun aijemminkin oli pieni tauko kirjoittelussa, ja kerrois syyn. Mutta nyt tauko oli huomattavasti suurempi ja en löydä häntä mistään. Hän oli minulle sellainen sisarellinen ns. isosiskohahmo. Hän vastaavasti tykkäsi lukea minun kirjoituksiani, vaikka meillä oli usein hyvin kyseenalaisia keskusteluaiheita. x)

Toinen henkilö, biologinen nainen hänkin on itseäni nelisen vuotta nuorempi. Haluaisin tavata hänet joskus, koska minulla on tunteita häntä kohtaan, mutten ole pystynyt niitä sanomaan. Käsittääkseni hän on naisiin päin suuntautunut. Hänkin on ollut ilmeisesti jossain vaiheessa kiinnostunut minusta, mutta sukupuoleni on ongelma numero yksi. Ja toinen ongelma on meidän laadukas kykymme olla osaamatta kertoa tunteitamme. Hän on ystävällisimpiä ja kilteimpiä ihmisiä joita tiedän.

Kolmas henkilö on henkilö, jonka olen tavannut joitain kertoja. Tarinamme alku oli hyvin hämmentävä. Hän on näistä kolmesta minulle tärkeästä ihmisestä kaikista nuorin. Rikoin hänen sydämensä (ainakin luulen niin) miehenä. Samana vuonna tulin kaapista ulos, ystävystyimme uudestaan. Tapasimme. En ole ikinä elämässäni tavannut yhtä ystävällistä ihmistä. Kukaan entisistä lapsuuden ystävistäni ei esim. tullut saattamaan minua koskaan minnekään. Hän tuli jokaisella tapaamiskerrallamme saattamaan minut asemalle. Asumme eri kaupungissa, kuten nainen yksi ja nainen kaksi. Jokainen meistä asuu eri kaupungissa ja rakastan heistä jokaista eri tavoin. Kuten tiedätte, rakkaus ei tarkoita sitä, että "rakastaa rakastaa". Ihmistä voi rakastaa ilman sellaisia tunteitakin. Rakastanhan minä äitiänikin, mutten sillä tavoin. Tiedän, että hän ei pidä minusta silleen.
Kohta olisi taas aika mennä kaupunkiin, jossa olen tavannut näistä henkilöistä tämän kolmannen joitakin kertoja. Tiedän, että hän pitää eri naisesta, eikä todellakaan edes halua minusta mitään sellaista. Ystävyyden kuitenkin haluaisin säilyttää. Pitää katsoa, uskallanko pyytää häntä kaupungille elokuussa, kun on tarve mennä taas junalla sinne päin Suomea.

Olen huono solmimaan ihmissuhteita ja nämä kaikki kolme ihmistä merkkaavat minulle todella paljon. Kukin eri tavalla.

Ainakin nainen numero yksi tunnistaa vanhan "kirjekaverinsa" varmasti tästä tekstistä, jos sattuu lukaisemaan.
Minä olen juuri hän... =) En ole kadonnut minnekään. Toivottavasti sinulla on elämässäsi asiat järjestynyt parempaan suuntaan. Itsehän sanoin jatkavani taisteluani edelleen. Olen vasta sen jälkeen valmis kirjoittelemaan, koska en jaksa ahdistuneena kirjoitella ollenkaan.

Tuttuun tapaan tämä todennäköisesti sisältää kirjoitusvirheitä, koska en oikolue - vaikka kirjailija olenkin. ;)

- Äss