Kurjaa asiaa joudun kysymään. Kiittelen sinua.
Miksi veljeni kohteli minua huonosti (kunnes katkaisin
välini häneen keväällä)? Miksi hänen vaimonsa (ulkomaa-
lainen) lopetti puhumisen kokonaan kanssani viime syksynä?
Onko veljeni (& vaimo) rehellisesti kertonut äitini kuolemaan
liittyvät asiat? Yrittääkö veljeni huijata jotenkin perinnön osalta?
Minä en luota heihin kumpaankaan.
Miksi veljeni kohteli minua huonosti (kunnes katkaisin
välini häneen keväällä)? Miksi hänen vaimonsa (ulkomaa-
lainen) lopetti puhumisen kokonaan kanssani viime syksynä?
Onko veljeni (& vaimo) rehellisesti kertonut äitini kuolemaan
liittyvät asiat? Yrittääkö veljeni huijata jotenkin perinnön osalta?
Minä en luota heihin kumpaankaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Välillänne olisi mahdollista ja ehkä pitäisikin rakentaa lisää ymmärrystä. En usko, että mistään "huijaamisesta" on kyse ainakaan suoranaisesti. Mutta asenne ei vain ole nyt sellainen, että osaisitte kohdata toisenne oikealla tavalla.
Toisaalta ei pidä ainakaan syyllistyä turhasta, tai antaa toisten sitä kautta tulla reviirille. Kuitenkin realistisemmalla katsannolle välinne voisivat vielä parantua. Kyse on varmasti jollakin tapaa myös tämän veljen vaimon erilaisesta kulttuuritaustasta.
Tällä hetkellä ilmassa on varauksellista energiaa, mutta jossakin vaiheessa tunteita tulee kyllä pintaan. Silloin on syytä olla rehellinen ja ehkäpä tasapuolisuuttakin ajava, monessakin mielessä. Etupäässä kyse on myöskin tunnepuolen asioista, jotka lopulta käsiteltyinä luultavasti vähentävän epäilyjä !
Onko veljeni mielestä sellainen oikein, kun hän arvosteli
ja komensi minua tekemään haluamallaan tavalla?
Onkohan hän saanut huonon mallin isältä siihen
miten naisia kohdellaan? Isä alisti äitiä ja myös minua.
Itse ajattelen, että naisella saa ja pitääkin olla oma
tahto, eikä tämän tarvitse alistua kenenkään (miehen
eikä naisen) henkisen väkivallan uhriksi, eikä olla
ns. miehen talutusnuorassa. En hyväksy sitä, että
minulle on tehty henkistä väkivaltaa ja nyt, kun
olen siitä veljeni (ja isänkin) osalta vapaa, niin
en siihen tilanteeseen halua palata.
Veljeni vaimo on kotoisin todella kaukaa ja hyvin
erilaisesta kulttuurista. En tiedä, onko heillä
sitten ominaista tuo, että lakataan puhumasta
jollekin ihmiselle? Minä en tiedä, mistä johtuu,
kun hän sulki sanaisen arkkunsa? Olisi helpompi,
kun tietäisin...
On tullut esiin, että veljeni on jättänyt kertomatta
minulle ainakin sen, että on käynyt entisessä
kotitalossani. Hän itse sanoi minulle, ettei siellä
talvella käy ... ja kuitenkin onkin käynyt (sukulainen
kertoi eli uskon kyllä häntä). Tuohon pohjaten
tulee ajatus, että mahdollisesti myös muita
asioita on jätetty kertomatta minulle.
Ei se kyllä ollut tasapuolista, että veljeni (ja mahdollisesti
myös vaimo) päätti asiat ja minun piti tehdä hänen
tahtonsa mukaan (esim ruokaostoksille menon
ajankohta). Mutta hankalaa tuollaista määräävää
ihmistä yrittää saada tasapuolisuuteen. Tuntui,
ettei hän kuuntele miten minä toivoisin tehtävän,
joten ajattelin, ettei kannata yrittää.
Etsit omaa ainut laatuisuutta ja sitä et ole heiltä löytänyt. Silti olet joutunut toimimaan heidän kanssaan, ja avoimuus on jäänyt jokseenkin puolinaiseksi.
Kyse on myöskin siitä mitä voisi tapahtua, ja mihin lopulta voi hyväksyä taikka tyytyä, niin että se voisi johtaa parempaan.
Kommunikaationne pitäisi olla toisenlainen ja epärehellisyyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen viittaavista asioista sinun pitäisi huomauttaa suoraan. Tasapuolisuuteen siis kannattaa pyrkiä, siihen kannattaa pyrkiä siten että luo enemmän ymmärrystä ja tyytyväisyyttä elämään. Jos asiat eivät toimi järkiperäisenkään puheen avulla, niin silloin toki on otettava askelia kauemmas, ja mietittävä sitä missä ongelma todella on. Ongelmahan voi olla sekin, että ihmiset eivät halua tiedostaa sitä, että heissä taikka tilanteissa olisi mitään ongelmaa, ja sehän ei taasen johda mihinkään ...
Asioitten on muututtava ja niitä olisi käsiteltävä avoimemmin, muutoin näiden henkilöiden tielle tulee kyllä vaikeuksia. On siis osattava kohdata (monessakin mielessä) todellisuus siten että edistetään tasapuolisuutta.
Parempi ehkä myöskin olisi, että saisit tilanteeseen etäisyyttä puhumalla siitä jonkun ulkopuolisen, mutta luotettava henkilön kanssa !
Kiitos sinulle!
Veljeni ei oletettavasti joko ymmärrä ja tai ei hyväksy
sitä, että minä en ole ihminen, joka haluaa mennä
ns. massan mukana. Isälläni sama katsantokanta.
Olen tehnyt virheen, kun muutin veljeni ehdotuksesta
samalle paikkakunnalle kuin hän, mutta en voinut
tietää, millaista sekä hänen että vaimonsa käytös
minua kohtaan tuli olemaan. Jos olisin tiennyt, en
olisi muuttanut. Mielestäni minulla on oikeus
sellaiseen elämään, ettei minun tarvitse olla
muiden komennettavana ja arvosteltavana. En
toki ole täydellinen ihminen (kuten ei kukaan
muukaan), mutta minullakin on ihmisarvo.
En aiemmin uskaltanut huomauttaa veljelleni
hänen komentelustaan, koska ajattelin saavani
negatiivisen ryöpyn niskaani. Sitten, kun huomautin,
hän suhtautui negatiivisesti (mutta minulla ei ollut
muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit.) Vaimolle
en myöskään uskaltanut sanoa mitään siitä, miksi
hän ei kommunikoi kanssani. Veljeni kertoman
mukaan vaimo on tulinen, äkkipikainen (suuttuu
valtavasti) ja pitkävihainen ... en sellaista käytöstä
halua saada osakseni.
Kun naapuri kertoi veljeni käyneen kotitalossani,
silloin en enää ollut veljeni kanssa tekemisissä
eli en voinut huomauttaa epärehellisyydestä.
En voi tälläkään hetkellä ottaa asioita puheeksi
veljeni ja vaimon kanssa. Emme näe toisiamme.
Luulen, että heidän mielestään kaikki vika on
minussa, eikä heissä lainkaan.
Kerroin tästä tilanteesta viime syksynä ulkopuoliselle
henkilölle terveyskeskuksessa. Hän sanoi, että ainahan
perheessä on niin, että läheiset joutuvat kuuntelemaan
negatiivisuutta. (Tosin tuon jälkeen tilanne on pahentunut,
mutta veljeni vaimo oli tuolloin jo puhumaton.) Ehkä hän
ei oikein ymmärtänyt mistä on kyse, en tiedä miksi hän
suhtautui asiaan noin.
Nyt alkukesällä kerroin omalääkärilleni veljeni käytöksestä
ja välien katkaisusta. Mutta ei hän ottanut asiaan kantaa.
Lisäksi yritin kertoa em. naapurille tilanteesta, mutta
hän totesi vain, ettei osaa sanoa mitään. (Hänellä on
tietysti paljon omia asioita, koska monta lasta ja
paljon työtä. Ei liene aikaa ja haluakaan perehtyä
minun asiaani. Nykyään ihmisillä on kova kiire, eivätkä
he yleensä ole kiinnostuneita muiden asioista.)
Olen kertonut eräälle miehelle (ymmärtääkseni ei
virassa nykyään) hankaluuksista veljeni ja vaimon
kanssa. Hänen mielestään minä tein oikein, kun
katkaisin välini. Hänenkään mukaansa kenenkään
ei pidä alistua henkiseen väkivaltaan. (Kyseinen
mies ei meitä tunne.)
Ei minulla ole ketään sellaista henkilöä, jolle voisin
kertoa tapahtumista. Joten ei tässä voi tehdä mitään.
Itse koen olevan parempi, etten ole tekemisissä
veljeni kanssa, niin hän ei pääse vahingoittamaan
enempää minua.
Mutta se on yhä epäselvää, miksi hän kohteli
minua negatiivisesti? Olisiko hän itse tykännyt,
jos minä olisin tehnyt hänelle samoin?
Tarkennus :
Siis em. naapuri (nainen) on samalla sukulainen.
Nykyisin hän on entinen naapuri.
Niin, sinä et ole massojen mukana kulkeva, mutta veljesi on sitten hieman enemmän. Lisäksi hän on perinyt tätä asennetta isältänne sinua huomattavasti enemmän. Tämähän jo viittaa vahvasti siihen, että ette näe asioita samalta tasolta, pitäisi siis pystyä keskustelemaan näistä näkökulmista realistisesti, jotta hän voisi ymmärtää sinua etc. ... Tilanne on siis nykyisellään turhauttava, ja johtanee ilman muutosta siihen, että jatkossa olette toisiinne yhteydessä nykyistä paljon vähemmän.
Kyse on siis asenteesta johon olette kasvaneet, ja jos asioista ei voi keskustella järkiperäisesti, niin syitä siihenkin voisi pohtia. Veljesi on siis rajoittanut liikaa näkökantaansa, ja sitä pitäisi pyrkiä laajentamaan, niin että näkisi hieman enemmän ympärilleen, ja myöskin toisten näkökantoja ...
Mikä tähän voisi kasvattaa on, että veljesi saisi jonkun sattuman kautta ajatuksen itsepohdiskeluun, ja oppisi laajentamaan näkökulmaansa. Kyse on siis ihmisen identiteetistä ja siitä voiko se muuttua (tässä tapauksessa) niin, että veljesi kasvaisi myös vähemmän "massojen mukana" kulkevaan suuntaan. Ja tällöinhän välinne voisivat siis kehittyä.
Sitä en aivan allekirjoita että perheissä "aina jouduttaisiin kuulemaan negatiivisuuksia", kyse on kuitenkin vastuusta ja jopa moraalista, siitä mitä sanotaan ja tehdään pitäisi olla vastuussa, ainakin jos puhutaan ja tehdään vakavissaan. Eli perhe on läheinen yksikkö ihmisen elämässä ja sen pitäisi kyllä tarjota enemmän positiivista kuin sitä että asioista vaietaan ja ollaan kaikelle uudelle negatiivisella kannalla. Mutta täytyy olla myöskin toivoa, että asiat muuttuisivat positiivisempaan, vaikkakaan se ei tapahtuisi nopeasti. Ja siitä hän "kasvamisessa" pois massasta taikka sisäisessä kasvamisessa on kysymys, että voidaan tehdä ja ajatella asioita positiivisesti ja rakentavasti, vaikka eri näkökulmia yhäkin ilmenisi, niin niistäkin voisi tällöin avoimesti keskustella.
Sekin asia tulee mieleen, että et varmasti ole ainoa joka "kasvettuaan pois massasta" (eli enemmän yksilökeskeisyyteen) on huomannut että läheisetkin ihmiset pyrkivät olemaa hyvin rajoittavia (hehän eivät ole samaa kasvuprosessia koskaan läpikäyneet), ja nämä erot siinä että he ovat rajoittuneempia tulevat, ja ne mallit siihen tulevat myöskin muualta. Ja toisaalta ei yksilökeskeinen ihminenkään voi tulla toimeen ilman "massaa", sillä yhteisössä on aina jollakin tavalla kiinni, tosin ne henkilöt voi valikoida, joitten kanssa tulee toimeen peremmin !
Mutta älä sinä elä massan mukaan, vaan elä niin että tunnet olosi mielekkääksi. Maailma on mahdollisuuksia täynnä, eikä kaikki ole rajoittavaa, mutta joskus pitää tehdä tiukkojakin valintoja siitä, mikä on hyväksi ja palvelee vapautta noista rajoituksista, joiden vangiksi jotkut ovat ainakin näillä näkymin jääneet !