Eilen oli dokkari uusintana suomalaisesta miehestä, joka ilmeiesti oli kiusattu koulussa mielenterveyden menettämiseen saakka. Hän olisi varmasti selviytynyt paremmin elämässään ilman sitä fyysisen ja henkisen pahoinpitelyn pelkoa, joka oli hänen jokapäiväisenä fiiliksenään vuosikaudet lukiovuosiin asti. Sitten oli ilmeisesti vaihtanut koulua, mutta ei siellä uskaltanut puhua montakaan sanaa, koska pelkäsi kiussamisen alkavan.
Mies on todella älykäs, opiskellut, osaa kieliä, opiskelee edelleenkin, on perustanut yhdistyksen ääniä kuuleville kohtalotovereilleen, jne. Nyt kuiten jatkuvassa lääkituksessä ja sairauseläkkeellä 35-vuotiaana.
Ihmetykseksi jää, miten jatkuva jokapäiväinrn kiusaaminen koulussa on käytännössä mahdollista.
Miksi ei tehdä tutkimusta esim. t'llaisessa tapauksessa koulun toiminnasta? Kouluun on mentävä. Koulu vastaa oppilaittena turvallisuudesta. Miksi se laiminlyödään näin röyhkeästi. Lapsi on yhä jonkinlainen puoli-ihminen, jonka oikeuksia ei pidetä itsestäänselvyytenä. Täysi-ikäisen ihmisen heittäminen portaita alas ei jäisi siihen, tai ihmisen heittäminen pää edellä kiviseinään monen ihmisen voimalla olisi poliisiasia. Lapsikke tällainen on pelkkää kiusantekoa. Opettajille ei kerrota, eivätkä he kaikkea huomaa.
Aika avutonta koulun puolelta, kun tällainen jatkuu monta vuotta.Koulu ei voi sanoa, ettei tiennyt. Ja jos ei tosiaan tiennyt, on todella selvitettävä, miten se oli mahdollista. Millaisia aikuiset opettajat ovat, kun heidän silmiensä alla joku kiusataan järjestelmällisesti mielenterveyspotilaaksi heidän siunauksellaan.
Koululaitoksessa on pakko olla jokin peruasia täysin vialla. Lapset ovat kuin villieläimiä ilman huolenpitoa.
Nyt on vielä lisukkeena nettikiusaaminen, jota ei pystytä valvomaan. Siihen voi vanhemmatkin kotona puuttua.
Ja tällaiseen maailmaan me isovanhemmatkin näemme lastenlasten joutuvan. Osa heistä kiusaa, osa on kiusattavana. Perusasetelmaan ei puututa ennen kuin se on myöhäistä. Kukaan ei synny kiusaajaksi eikä kiusattavakssi.
Monesta muustakin asiasta puuhataan kansalaiskysymystä eduskunnalle.
Mies on todella älykäs, opiskellut, osaa kieliä, opiskelee edelleenkin, on perustanut yhdistyksen ääniä kuuleville kohtalotovereilleen, jne. Nyt kuiten jatkuvassa lääkituksessä ja sairauseläkkeellä 35-vuotiaana.
Ihmetykseksi jää, miten jatkuva jokapäiväinrn kiusaaminen koulussa on käytännössä mahdollista.
Miksi ei tehdä tutkimusta esim. t'llaisessa tapauksessa koulun toiminnasta? Kouluun on mentävä. Koulu vastaa oppilaittena turvallisuudesta. Miksi se laiminlyödään näin röyhkeästi. Lapsi on yhä jonkinlainen puoli-ihminen, jonka oikeuksia ei pidetä itsestäänselvyytenä. Täysi-ikäisen ihmisen heittäminen portaita alas ei jäisi siihen, tai ihmisen heittäminen pää edellä kiviseinään monen ihmisen voimalla olisi poliisiasia. Lapsikke tällainen on pelkkää kiusantekoa. Opettajille ei kerrota, eivätkä he kaikkea huomaa.
Aika avutonta koulun puolelta, kun tällainen jatkuu monta vuotta.Koulu ei voi sanoa, ettei tiennyt. Ja jos ei tosiaan tiennyt, on todella selvitettävä, miten se oli mahdollista. Millaisia aikuiset opettajat ovat, kun heidän silmiensä alla joku kiusataan järjestelmällisesti mielenterveyspotilaaksi heidän siunauksellaan.
Koululaitoksessa on pakko olla jokin peruasia täysin vialla. Lapset ovat kuin villieläimiä ilman huolenpitoa.
Nyt on vielä lisukkeena nettikiusaaminen, jota ei pystytä valvomaan. Siihen voi vanhemmatkin kotona puuttua.
Ja tällaiseen maailmaan me isovanhemmatkin näemme lastenlasten joutuvan. Osa heistä kiusaa, osa on kiusattavana. Perusasetelmaan ei puututa ennen kuin se on myöhäistä. Kukaan ei synny kiusaajaksi eikä kiusattavakssi.
Monesta muustakin asiasta puuhataan kansalaiskysymystä eduskunnalle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.