En voi käsittää..

IkuisestiOnneton kirjoitti:

Nää ajatukset on soinu mun päässä jo vuosia..En tiedä mikä muhun meni,koulu meni hyvin ja mulla oli sut. Ollu jo 3vuotts,suhun pysty luottaa sä olit aina vierellä. Miks mä tein mitä tein, mä rakastin sä rakastit silti lähin. En käsitä itteeni. Sä olit huolissas kun musta ei kuulunu mitää,mua ei kiinnostanu sun huoles. Mulla meni lujaa...tuli tutuks niin polisit kuin lääkkeetki. Itsarin yrityksen jälkeen tahti rauhottu osittain. Sitä ennen "tapasin" miehen joka ei ollut tuttu ja turvallinen..se kiehto jotenkin mua (sai mut ajattelemaan muuta kuin sua,en kehannu enää ottaa yhteyttä. Perheeltäs kyllä kyselin mutta mua käskettiin ottamaan suhun ittees yhteyttä,en kyenny siihen. Olin loukannu sua niin syvästi ja satuttanu) Elämä oli mitä oli..monesti meni hyvinkin ja joo samassa suhteessa olin monen monta vuotta,vaikka en onnellinen ollutkaan. Sain kuulla huonoudestani jne...välillä turpaa että tosissaa palasin aina maanpinnalle...tällä hetkellä olen yksin usean lapsen kanssa ja edelleenkin mielummin olisin kuollut silloin vuosia sitten kuin tässä tilanteessa. (En saa sua koskaan mun mielestä,vaikka oon anteeks sulta saanu ja tiedän että et vihaa...mutta en saa ikinä mahdollisuutta korjata asioita) En ikinä lakannut rakastamasta,pistin vaan itteni tilanteeseen josta en enää päässyt pois. Sä olet nyt pienen tytön isä ja onnellisesti naimisissa...mä olen ikävöinyt yli 10vuotta...ja tulen ikävöimään,ehkä joskus vielä..
Kumpa tietäisit miten tärkeä olet edelleen mulle ja miten pahoillani olen kaikesta. Sä olet antanut anteeks,niin ainakin sanot..mutta mä en ikinä anna anteeks itelleni,vaikka olinkin nuori 18vuotias tyttö...

Nyt mua pidetään tyhmänä miks kaivata ihmistä jota ei koskaan tuu saamaan...mä en vaan koskaan saanu selvitettyä asioita ja se on vaivannu mua yli 10vuotta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä