Näin ei tietenkään todellisuudessa ole, mutta narsistin kieroutuneessa ja sairaassa päässä näin on. He kuvittelevat että voivat hallita sun ajatuksia ja tunteita ja tätä kautta myös arvoja. Eli siis kuvittelevat että saavat päättää siitä mitä ja miten sinä ajattelet, ja jopa tunnet. Tätä kaikkea ne kutsuu rakkaudeksi. "Minä vain välitän sinusta" tarkoittaa oikeasti että "minä omistan sinut". Toisen ihmisen hallitseminen ei ole rakkautta! Se on rakkauden vastakohta. Pahin tilanne on narsistin lapsilla tai lapsenlapsilla jotka saattavat erehtyä luulemaan tätä ihan normaaliksi toiminnaksi. He saattavat pitää narsistivanhempaansa tai isovanhempaansa jopa pyhimyksenä, jonain täydellisenä ihmisenä. Kyse on siis aivopesusta. Kun tästä sitten jossain vaiheessa herää on todellisuus aika karu ja välillä tuntuu että olisi parempi elää siinä haave- ja valhemaailmassa, mutta ehkä palkkio siitä kovasta työstä jota olen joutunut aivopesun perumiseksi ja todellisuuteen heräämiseksi tekemään jossain vaiheessa tulee vastaan. Tällä hetkellä on vain väsynyt, lannistunut ja pettynyt olo.
Narsisti omistaa sinut
herääminen
1872162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 187
Vanhimmat
Ensin on rehellisesti katsottava miten suuri osa omasta identiteetistä onkaan rakentunut kärsimyksen ympärille. Tämä on hyvä tajuta yksin, muut voivat haukkua luuseriksi. Emmehän tarvi muiden hyväksyntää sille mitä koemme oikeaksi tai vääräksi.
Löydettävä raunioista se terve pieni osa, joka näkee vääryyden ja tietää että pahojen tekojen syy on aina vain tekijässä.
Terve osa voi olla tosi pieni, mutta se kuitenkin on. Eikä saa syyttää itseä vaan vahvistaa.
Sitä tervettä osaa olen yrittänyt vahvistaa jo kauan. On vain järkyttävä huomata miten moraalinrajoja yritetään hämärtää kun ei suostuta myöntämään että on olemassa uhreja ja syyllisiä. Eli väitetään että kaikki on suhteellista, joka on totta mutta totta on myös se että on olemassa hyvä ja paha. Maailma ei ole mustavalkoinen muttei myöskään täysin harmaa. Kun olen yrittänyt puhua kaikesta siitä kaltoinkohtelusta mitä olen saanut osakseni niin joko sanotaan että koita ymmärtää sitä väärintekijää, tai sitten tavallaan vähätellään tai jopa kielletään koko kaltoinkohtelun olemassaolo puhumalla jotain siitä että kukaan ei ole täysin terve, tai täysin hyvä. Tämäkin on totta mutta se ei silti tarkoita etteikö sitä kaltoinkohtelua olisi tapahtunut tai etteikö se olisi VÄÄRIN. Mun mielestä toipumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää erottaa väärintekijä uhrista, eli siis asiat toisistaan. Siis on tärkeä erottaa kuka on se joka on tehnyt väärin. Onhan väärintekijääkin kohdeltu joskus aikoinaan väärin, mutta kyse ei ole siitä vaan uhrin pahasta olosta ja hänen auttamisestaan. Jotta uhri voi toipua on hänen kokemuksensa validoitava, tai ainakin hänen itsensä pitää kohdata tosiasiat ja kohdata ja hyväksyä omat tunteensa. Monet eivät ymmärrä sitä että uhri kantaa usein ihan väärää syyllisyyttä mukanaan, syyllistää siis itse itseään vaikka se jota hänen pitäisi syyllistää on väärintekijä. Syyllistäminenkin on yksi vaihe toipumisessa ja kaikki vaiheet on käytävä läpi! On väärin syyllistää uhria siitä että hän ei ole vielä toipunut täysin! Tuntuu vain usein että niin kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan kun iso osa ihmisistä elää jossain usvassa, eivätkä suostu myöntämään tosiasioiden olemassaoloa. Siitä kai tuo nimimerkkini. Olen heräämässä todellisuuteen.
Pahinta on se vaihe ahdistuksessa, kun koki tarvitsevansa ammattiapua.
Ja kohdalle osuu "ammatti- ihminen" joka valtavassa ymmärtämättömyydessään kuvittelee että uhria syyllistämällä voi asiaa jotenkin hallita.
Ei ole kauaa siitä kun esim raiskauksen syy oli vaikka uhrin vaatetuksessa tai siinä että "olethan sinä aika muodokas" tai "olethan sinä aika nätti".
Erittäin tehokkaasti kurpat suojelevat itseään möläytyksellä " ei se mitään tarkoittanut" siis heti puolustaen tekijää ja tekoa.
Olen kuullut ammattiauttajan mylvivän tunnepitoisesti: mitä sä siitä, sinä vain oot tuollainen herkkä.
Siis tekijää ikinä edes näkemättä, minun siinä itkiessä, puolustaa tekijää että ei se mitään tarkoittanut.
Aivankuin koetuissa asioissa ei olisi tarpeeksi kestämistä. Vääränlainen vastaanotto, vaikka olisi miten laillistettu ammattilainen, voi kuin polttomerkitä syövyttää jo koetun niin ettei sitten paranekaan. Tai päinvastoin parantaa ja keventää. Jos sellainen kohdalle osuisi. Myös normikaverit voi heittää luottamuksella kerrotun minua vastaan, kun eivät osaa asiaa käsitellä ja koska huomio on silloin pois jostain muusta, jostain mihin voi vaikuttaa.
Eli hyvin vaikea ellei mahdoton ajatus että apu tulisi itsen ulkopuolelta.
Kai se on vaan omassa päässä kuviteltava ne muurit, pleksit ja suojat, kilvet, aseet ja filtterit. Eli hälytystilassa aina kun on mistään kiusaajiin liittyvästä kyse. Hyväksyttävä ylivireystila osaksi itseä. Olla valmiina joka rasahdukseen kuin joku intiaani, sissi tai ninja.
En tiedä miten ne lepää.
"Aivankuin koetuissa asioissa ei olisi tarpeeksi kestämistä. Vääränlainen vastaanotto, vaikka olisi miten laillistettu ammattilainen, voi kuin polttomerkitä syövyttää jo koetun niin ettei sitten paranekaan."
Kyllä näin on. Se on melkein kuin traumatisoituisi uudelleen.
En ensin lukenut kuin otsikon. Minä siis oikeasti luulin, että narsisti omistaa minut. Koska teot on syöpynyt mieleeni ja koska kauhut oli kehomuistissa ja on joskus vieläkin.
Niin hän halusi omistaa ja juurkin se omistaminen aiheutti sen valtavan ahdistumisen. Oli kuin olisi ollut kietoutuneena johonkin liimaiseen verkkoon, josta ei voinut päästä irti, koska kädet ja jalat olivat sidotut. Ja suu, sen täytyi suoltaa vain hänelle sopivaa lirkutusta ja mielistelyä, muuten alkoivat kostotoimet. Hän itseasiassa kosti kaikki entiset pettymyksensä ja siten kahlitsi käyttäytymistäni.
Miten tuo oli mahdollista? Jäin ansaan, kun hän lähetteli niitä viestejään useita kymmeniä päivässä, jälkikäteen ajateltuna ne olivat vain keksimällä keksittyjä koukuttamistarkoituksessa. Jopa työskennellessään yövuorossa niitä singahteli, ilmeisen helppoa oli siis se työ, jota hän teki, vaikka valitti kokoajan sen raskaudesta ja vaativuudesta. Helpottaakseni ryhdyin hakemaan häntä töistä ja vein töihinkin, kun oli niin raskas työ.
Omistaminen oli niin läpitunkeva piirre, etten olisi itse saanut edes töissä käydä. Tarkkaan olisi pitänyt kaikki menot selvittää minuutilleen. Tähän liittyi myös alkoholinkäytön vahtiminen, en saanut edes saunakaljaa ottaa. Sairaaloinen suhtautuminen teki minusta onnettoman, koska minulle alkoholi oli ollut aina vain seurustelujuoma, ei pyrkimys tulla alkoholin suurkuluttajaksi.
Kaikki tuo edellinen oli hänen mielestään sitä suurta rakkautta, jotain sielunkumppanuutta hänen mielestään, kun ahdistaa nurkkaan ja kohtelee kuin kaleeriorjaa.
Patologinen tarve omistaa, on varmasti (osa)syy miksi narsisti roikkuu eksissään. Kykenemätön päästämään irti kun aloittaa uuden suhteen. Narsistin rakkaussuhteet ovat tunnetusti peräkkäisiä ja päällekkäisiä. Tällä metodilla turvataan lähteiden olemassaolo ja jatkuvuus.
Bojot sinulle. Näin tosiaan taitaa olla.
Tämä on erityisen totta läheisriippuvien kohdalla (eli ohutnahkaisten narsistien). Siinä, missä paksunahkainen narsisti yrittää tuhota toimimattoman lähteen hinnalla, millä hyvänsä, niin ohutnahkainen narsisti jää roikkumaan kiinni entiseen vaikka odottaisi lasta jo seuraavalle.
Kumpikin hallitsee, eikä hyväksy uhria itsenäisenä persoonana, eikä sitä, että uhri ajattelisi itsenäisesti.
Siinä, missä ohutnahkainen luulee tietävänsä toisen ja sen, mikä on toiselle parasta ja manipuloi minkä kerkiää, että toinen ei toimisi väärällä tavalla, niin paksunahkainen näkee toisen henkilökohtaisena omaisuutenaan, jonka elämäntehtävä on palvoa narsistia.
Voiko kuitenkin olla, että kun henkilö on nimennyt itsensä läheisriippuvaiseksi eli ohutnahkaiseksi, niin todellisuudessa hän voisi myös olla paksunahkainen? Oliko niin, että tämä jaottelu voi olla myös veteen piirretty viiva?
Ei, koska ohutnahkaisella narsistilla ja paksunahkaisella narsistilla on hyvin erilainen taudinkuva.
Ulkopuolinen ei pysty sanomaan kummasta on kysymys, ellei hän ole oikeasti perehtynyt aiheeseen ja uhrien kannalta asialla ei oikeastaan ole edes merkitystä. Petoja molemmat.
Ohutnahkaiselle muut ihmiset ovat oikeita ihmisiä ja hän elää heitä varten. Tosin hyvin sairaalla tavalla, mutta kuitenkin...
Ohutnahkainen kykenee myös tuntemaan empatiaa (hiukan eri tavalla kuin normaali ihminen, mutta kykenee kuitenkin)
Paksunahkaiselle muut ihmiset eivät ole oikeita ihmisiä vaan esineitä. Muut elävät häntä varten ja ovat olemassa vain sitä varten.
Paksunahkainen on kykenemätön tuntemaan empatiaa ja jos vaikka häntä ärsyttänyt pikkulapsi juoksee auton alle, niin hän saa siitä mielihyvää.
Vaikka molemmat aiheuttavat tuhoa, niin heidän toimintamallinsa perusta on täysin vastakkainen.
Ohutnahkaiset ovat esimerkiksi hyviä itsemurhapommittajia, sillä heidän arvottomuuden tunteeseensa sopii uhrautua jonkun asian puolesta.
Paksunahkaiset ovat taas hyviä itsemurhapommittajien lähettäjiä, sillä heidän ylemmyydentunteensa ja sen pönkittäminen vaatii toisten jatkuvaa uhrautumista.
Jaottelu ei ole veteen piirretty viiva, mutta on paljon ihmisiä, joista ei voi sanoa, mitä he ovat.
Käsittääkseni ohutnahkainen narsisti ei voi myöskään saada diagnoosiksi, narsistinen persoonallisuushäiriö ja kaikki diagnoosin saaneet on järjestään paksunahkaisia.
Osa ohutnahkaisista on tosin saaneet sekamuotoisen bibon diagnoosin (joka on aika yleinen, jos ei löydy suoraa sairautta, mutta ongelma on ilmeinen)
Jatkuvaa hyväksynnän ostoa, pimeitä tekoja, masennusjaksoja... ohutnahkaisuudessa on yhtymäkohtia bibon käyttäytymiseen...
Jotkut saavat myös rajatilapersoona -diagnoosin ja ohutnahkaisuudessa on toki myös yhtymäkohtia sen kanssa.
Jos on ohutnahkainen, joka on varustettu erilaisilla riippuvuuksilla, niin kukaan ei ota selvää, mikä psyykkinen sairaus siellä on oikeasi takana.
Ja onnekseni voin vielä todeta, että ohutnahkainen pystyy paranemaan, vaikka se onkin harvinaista, mutta paksunahkainen ei.
Paksunahkainen voi terapiassa oppia elämään sairautensa kanssa, mutta hän ei ikinä pysty siitä paranemaan.
Kiitos perusteellisista vastauksistasi. Tämä auttoi asiassa eteenpäin.
Ainoa diagnoosini on posttraumaattinen stressioireisto, koska traumatisoiduin jonkun toisen vääristä teoista. Ennen tekoa ei ollut mitään diagnoosia. Eli lähtökohtaisesti " terve" voi myös sairastua narsistin vääristä teoista, kun riittävän pahasti revitään.
Hyvin kuvailtu. Mummoni on paljastumassa tällaiseksi ohutnahkaiseksi narsistiksi. Hirveän tiukka, hallitseva, kiero. Heittää ilkeitä kommentteja muka salamyhkäisesti varsinkin nyt kun en enää suostu hänen hallittavakseen, syyttää minua omista teoistaan tai vioistaan ja näyttää ajattelevan (vaikkei sitä suoraan sanokaan, vaan tämänkin vihjaillen tai kehonkielen avulla) etten ansaitse yhtään mitään. Että mun pitäisi asua suurin piirtein jossain roskiskatoksessa ja sieltä dyykata ruokani. Yrittää kai viestittää että olen täysin arvoton. Järkyttävää miten ihminen voi olla niin paha omia lähisukulaisiaan kohtaan.
Pahinta on nimenomaan tuo salamyhkäisyys koska sitä on niin vaikea huomata. Voi kestää todella kauan ennen kuin tajuaa mistä on oikein kyse. Valitettavasti äitini ei vielä kokonaan ymmärrä ja joudun katsomaan vierestä hänen kärsimystään. Se on melkeinpä pahempaa kuin oma kärsimys kun tuntuu usein ettei oikein voi tehdä mitään. Tuntuu niin kuin ne olisivat suoranaisia piruja.
Kysymys: onko yhtymäkohta ohut- ja paksunahkaisen kohdalla myös kyvyttömyys kestää yksinoloa? Jos henkilö vetäytyy mielellään omaan sisäiseen maailmaansa ja nauttii yksinolosta (voimavara) voiko olla ohutnahkainen?
Suku on pahin. Valitettavasti täysin totta tämä sanonta. Ihmettelen valtavasti miten on mahdollista, että vasta joitakin vuosia sitten tajusin tämän asian. Joskus nuorena kuvittelin, että kaikki oli suhteellisen hyvin, että meillä meidän perheessä oli kaikki hyvin.
Nyt vuosia myöhemmin kuulen, kuinka nuo kaikki "hyvät" ihmiset kokoontuvat keskenään ja pitävät noitakäräjiään keskenään.Minusta on yhteistuumin tehty syntipukki kaikkeen pahaan mitä suunnilleen tässä maailmassa tapahtuu.
Mutta totta on tämäkin sanonta, että yhteinen vihamies yhdistää ihmiset ja jopa entiset vihamiehet lujemmin kuin mikään muu.
Minä kuitenkin olen kaikkia näitä ihmisiä auttanut koko ikäni enemmän kuin kukaan muu koskaan. Pitkään yritin olla näidenkin ihmisten välillä (ainoana) sovittelijana.
Minun tuntemani narsistit eivät kestä yksinoloa hetkeäkään. Yksin viihtyvä ihminen ei ole narsisti ollenkaan, sillä narsisti tarvitsee lähteen/lähteitä......
Samansuuntaisia ajatuksia. Ei ikäänkuin kestä itseään, vaan pitää olla jatkuvasti viestimässä ja pyytelemässä luokseen. Jokseenkin kuin pieni lapsi, joka ei pärjää hetkeäkään ilman aikuisen seuraa ja viihdykettä. Ja niin se auttaminen, pitää auttaa, mitä lapsellisempien asioiden kanssa, ei muka saa muuta apua kuin vain sen lähteensä apu käy, jotta saa vain houkuteltua luokseen.
Päädyttiin jopa tuollaisen kanssa tilanteeseen, että oli yksinkertaisesti hankittava toinen puhelinliittymä, johon sai sitten viestiä ja soitella eli hänelle oli vain se numero, muille oli toinen. Ei sitten enää häirinnyt töiden tekemistä, kun viestiä tulee monta peräkkäin, niin ei työkaverit ihmetelleet, että mikä nyt on kyseessä.
Samansuuntaisia ajatuksia myös tässä artikkelissa:
Ihmiset joutuvat kaikissa lähisuhteissa kamppailemaan erillisyyden tarpeensa ja sulautumisen halunsa kanssa. Tämä on paradoksi, joka ei ratkea koskaan lopullisesti. Niille, joiden erillistymisvaihe on jäänyt keskeneräiseksi voi kuitenkin olla muita vaikeampaa löytää tasapainoa erillisyyden ja yhteyden kokemuksen välille. Ohutnahkaiselle, joka kaipaa heittäytymistä vahvaan riippuvuussuhteeseen, erillisyys merkitsee sisäistä tyhjyyttä ja minuuden kuolemaa. Tunnetason läheisyyttä pelkäävä paksunahkainen narsisti kammoaa sulautumista, koska sen vallassa hänessä heräisivät riippuvuuden tunteet ja niiden tunnistaminen murskaisi hänen itseriittoisuuteen perustuvan identiteettinsä. Paksunahkaiset narsistit tarvitsevat vainoavia objekteja, joihin he projisoivat joitain omia ominaisuuksiaan. Tämä helpottaa yksinäisyyden kokemusta. Ohutnahkaiset narsistit pakenevat yksinäisyyttä etsimällä idealisoituja objekteja, joihin sulautua.
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Tai sitte joku voi yrittää noita ihan sen mukaan mitä hänelle on opetettu.
Jos on opetettu, että sulautuminen on rakkautta, niin yrittää sitä sitten vimmalla ohjeen mukaan. Tai jos on opetettu, että erillisyys on rakkautta, niin sitten sitä.
Tai sitten jotain muuta miten rakkaus on hänelle selitetty.
Vähän niinku minä nuorena.
Kovasti janosin tietoa kuinka rakastetaan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta en tainnu saada oikeaa tietoa.
Tarkoitan, että ei pidä aina luulla, että joku on sellainen miten hän tekee, vaan voi olla, että hänet on ohjeistettu tekemään niin, taikka manipuloitu.
Siinä mielessä narsistin uhristakin voisi tehdä vaikka mitä päätelmiä, jos tämä vaikka tekee niinkuin narsisti on ohjeistanut, ymmärtämättä mistä on kyse.
Sitten muut tekevät siitä jotain päätelmiä kun toimii jonkun ohjeen mukaan ymmärtämättä siitä sen enempää, vaikka oikeasti on kyse vain heikoilla olevasta ja kuuliaisesta manipuloidusta, eikä ne toimintavat ole lähtöisin hänestä itsestään.
Mutta muut voivat vakuuttua, että ne kertovat jotain hänestä niinkuin ne olisivat hänen jotain omia juttuja, vaikka hän olisi aivan täysin erilainen, jos tekisi omia juttujaan.
Psykoterapia lehden linkkisi ,
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm on hyvä.
Samoin tämä toinen, joka keskityy ennemmän juurikin ohutnahkaiseen
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm
Laitampa tässä vielä yhden linkin, jonka lähteenä on myös nuo ed. mainitut linkit, mutta luettavaa on vähemmän ja erot on esitetty simmppelimässä muodossa...
Kun musta ny tuntuu, että tässä ny keskustellaan paljoltikin omien teorioiden pohjalta. Kannattaa myös muistaa, että monetkin ohutnahkaiset saattavat olla niitä "paksunarsistin" uhreja.
"Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan. He projisoivat toisiinsa niitä tunteita, joita eivät pysty itse tuntemaan. Esimerkiksi sopisi Maria Jotunin teos Huojuva talo."
https://narsismia.wordpress.com/
Mitä tulee tuohon Huojuvaan taloon, niin se on netissä katsottavissa edelleen ja soisin nimenomaan "parsisuhdeuhrien" katsovan sen, koska tosiaan sieltä saattaa löytää itsensä, mikä kuva välttämättä niin kaunis ole, vaikka sitä luulee olevansa hyvä ihminen kärsiessään. Sitä vaan ei aina näe itseään ennenkuin katsoo kauempaa ja tosiaan voi käydä niin ettei pidäkkään näkemästään...
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/11/10/huojuva-talo
"Päähenkilöistä Lea on itsenäinen nainen, joka avioliiton solmittuaan joutuu suuruudenhullun puolisonsa Eeron ailahtelevien mielentilojen uhriksi ja alistuu passiiviseksi kärsijäksi, eikä tilanne ratkea ennen kuin miehen kuolemaan. Teosta on pidetty myös hyvän ja pahan vertauskuvana: narsistisen itsekeskeinen Eero Markku edustaa pahaa, Lea ja hänen vanha ihastuksensa puolestaan edustavat hyvää"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Huojuva_talo
Tämmöstä ny tähän kohtaan. En tiedä voiko ohutnahakainenkaan täysin parantua ja onko se täydellinen paraneminen edes tarpeenkaan, mutta kun asian tiedostaa, niin sen "vikansa"kanssa oppii elämään. Toki auttaa paljon jos elämä, ihmissuhteet ovat kohdillaan.
Tämäkin on aivan totta!
Joopa joo, on tullut huojuvat talot aikoinaan katsottua useampaankin kertaan. Sikäli hankalaa, etten löydä Leasta enkä Eerosta itseäni enkä puolisoani. Löysitkö sinä yhteenlaskutoimitus itsesi jostakin roolista?
Minusta on hyvä, että ihmiset nimenomaan keskustelevat niin, että omassa päässä on ne teoriat läpikäyty ja kyetään ymmärtämään jotakin, vaikka pieni hippunen, eikä vain ulkoaopetellusti suolleta jotakin, jonka perimmäinen ajatus on jäänyt puolitiehen. Vähän kuin matematiikka, jokainen oppii ulkoa ratkaisemaan jonkin lausekkeen, mutta ei sinänsä ymmärrä siitä mitään, että miksi. Pitää nimenomaisesti sen verran vaivata nystyröitä ja sisäistää asia, että pystyy sen tuottamaan muutakin kuin rutiininomaisesti, että mikä se ydin ajatus on. Siksi arvostan tässäkin ketjussa olevia ns. oman pään teorioita, koska vain siten voi löytää uuden polun tai tien pään. Että ihan turhaan yrittää pitää hevosen suitset niin tiukoilla, ettei sivuille voi yhtään vilkaista ja uskoa vain ylhäältä annettuun teoriaan.
Juuri näin.
"Sikäli hankalaa, etten löydä Leasta enkä Eerosta itseäni enkä puolisoani."
Ei tarvitse etsiä eikä löytääkkään jos suhteessa ei ole alistamista/paksunarsistia ja alistumista/ohutnahkaista, mitä tuo sarja kuvaa.
Tarkoitin kommenttini lähinnä heille, jotka sietävät liian pitkään/paljon kaltoin kohtelua parisuhteissaan. Varmasti sellaisen on vaikea ymmärtää tämmösiä kuvioita, jos ei ole omakohtaista kokemusta.
Mitä tulee muuhun kommentointiisi..
Niin edellisessä jo toinkin esiin oman huomioni/mielipiteeni, että tätä keskustelua ny käydään omien teorioiden pohjalta, ja lisäsin että monet narsistien uhrit saattavat olla ohutnahkaisia.
Jonka vuoksi ny jaoin sitte itseäni viisaampien kirjoituksia jos tosissaan aihe/ohutnahkainen narsisti kiinnostaa, kun sinun laillasi kannatan sitä sivuille vilkaisemista, kun näissäkään asioissa ihan sitä yhtä totuutta tuskin löytyy, kun puhutaan ihmistä, että kannattaa tutustua aiheeseen monipuolisesti.
Lukaisin täs ny vielä ketjun lävitse ja tuosta hfgjkjkgkgkgkg.n kommentista tuli mieleen yks juttu..
"Siinä, missä ohutnahkainen luulee tietävänsä toisen ja sen, mikä on toiselle parasta ja manipuloi minkä kerkiää, että toinen ei toimisi väärällä tavalla, niin paksunahkainen näkee toisen henkilökohtaisena omaisuutenaan, jonka elämäntehtävä on palvoa narsistia. "
Että kyllähän tuokin tavallaan pitää paikkansa,
Mutta jostain mielen syövereistä muistui mieleen jostain lukemani jonkun toisen ihmisen kommentti joka sopinee vielä tähän samaan sarjaan ohut-ja paksunarsistin eroista ja tuossa mainittuun manipulointiin ja miksei siihenkin miksi minä noita linkkejä mieluusti jakelen...
Jotensakin se lukemani juttu eroista meni niin, että
Paksunahkainen narsisti on enemmän ulospäinsuuntautuva ja hakee jatkuvasti toisilta ihmisiltä palautetta itselleen. Ohutnahkainen narsisti on enemmän sisäänpäinkääntyvä erakkoluonne, joka lueskelee ja tutkii esim. kirjojen avulla itseään ja yrittää päästä järkeilemällä selvyyteen itsestään. Paksunahkainen manipuloi muita ihmisiä, ohutnahkainen manipuloi jatkuvasti itseään.
Ohutnahkainen kyllä manipuloi enimmäkseen muita ihmisiä. Kontrolloi, yrittää hallita (niin kuin kaikki narsistit), toimii salamyhkäisesti. En tiedä johtuuko ohutnahkaisuus ja paksunahkaisuus synnynnäisestä temperamentista sillä tuntemani ihmiset joiden käytös viittaa ohutnahkaiseen narsismiin ovat enemmänkin sisäänpäinkääntyneitä tyyppejä. Ei ohutnahkainen narsisti välttämättä tiedosta omaa käytöstään ja näin ollen ei myöskään harrasta itsetutkiskelua esim. kirjoja lukemalla. Enkä tiedä onko sillä loppupeleissä kovinkaan paljon väliä onko se narsisti ohutnahkainen vai paksunahkainen. Sekaisin ne kummatkin ovat ja aiheuttavat vahinkoa muille ihmisille. Toimintavat vaan ovat vähän erilaiset.
"Ohutnahkainen kyllä manipuloi enimmäkseen muita ihmisiä"
Niin, asia tuskin on noin yksinkertainen, tavallaan voi puhua manipuloinnistakin, mutta pääsääntöisesti ohutnahkainen pyrkii mukautumaan, pyrkii ennakoimaan niin ettei ristiriitoja syntyisi.
Tuossa tuo sisäänpäin kääntyneisyys jo tulikin. Ajattelisin että se osaksi liittyy siihen, että ristiriita tilanteissa ohutnahkainen etsii ensimmäiseksi syytä itsestään ja pohtii mitä olisi voinut tehdä toisin ettei se toinen olisi suuttunut...
Mutta joo, itsetutkiskeluun liittyen en itse ny koe olevani mitenkään erityisen sekaisin. Uskoisin tuntevani itseni nykyään suht hyvin, toki tämä on ollut vuosien savotta ja tuskin valmiiksi tulee koskaan
Mutta näillä mennään ja tähän asti on selvitty tavalla tai toisella ja tosiaan elän ny suht seesteistä aikaa joten alla oleva lainaus kuvaa tilannettani tällä hetkellä, ettei varmaan kannata narsistinimikkeen alla olevia ahtaa kaikkia samaan muotiin, eroja on myös narsisteissa, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen...
"Koska he ovat mukautuvia, he onnistuvat elämässä yleensä kohtalaisen hyvin. Heidän itsetuntonsa pysyy tasapainossa, mikäli he pystyvät noudattamaan itselleen asettamiaan varsin tiukkoja vaatimuksia. Kun he onnistuvat esim. työssään, parisuhteessaan tai lastenkasvatuksessa, he ovat elämäänsä tyytyväisiä (Rosenfeld 1987). "
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Tiedä sitten mitä elämä tuo tullessaan,
monet asiathan punnitaan vasta takaiskujen tullessa
Miksi ohutnahkaisuus nähdään yhtä pahana kuin paksunahkaisuus?
Vaikka monet on niin kilttejä etteivät tekisi pahaa kenellekään muille.
"Miksi ohutnahkaisuus nähdään yhtä pahana kuin paksunahkaisuus?
Vaikka monet on niin kilttejä etteivät tekisi pahaa kenellekään muille."
Vastaan ny näin äkkiseltään että ongelma piilee siinä, että ohutnahkainen ikäänkuin sulkee silmänsä pahuudelta ja "lapsellisesti" toivoo ja uskottelee itselleen, että "kaikki" muuttuu hyväksi, kunhan hän vaan tarpeeksi yrittää...
Kuten jossain totesinkin, että monet narsistien uhrit saattavat olla ohutnahkaisia. Selvimmin ongelma tulee esiin perheissä jos on lapsia, niiin se toinen on yleensä se "pahantekijä", mutta ohutnahkainen ikäänkuin sallii sen "pahuuden" tapahtuvan sulkemalla siltä silmänsä
Täälläkin on ollut luettavissa miten katkeria lapset saattavat olla myös sille toiselle vanhemmalle, joka ikäänkuin "antoi" kaiken tapahtua ja jälkeenpäin selitteli/pyyteli anteeksi sen toisen tekemisiä...
Tuossa kun laitoin tuon Huojuva talo linkin, niin muistan kun itse aikoinaan katsoin sen, niin joo Eero oli kauhea, mutta jotenkin tunsin vastenmielisyyttä myös sitä Leaa kohtaan ja syynkin tiedä, näin hänessä itseni...
Jos joidenkin silmien edessä tehdään pahaa, mutta he vain sulkevat silmänsä, voisiko sellaisia noin ykeisestikin ajatella ohutnahkaisiksi narsisteiksi ?
Ohutnahkaiseksi kutsuttu kiltti hyvätapainen ihminen voi parantua kun tajuaa oman erillisyytensä ja vahvistaa sitä.
Paksunahkaiseksi nimetty epäinhimillinen hirviö ei voi parantua, koska ei ymmärrä erillisyyden edellyttämää subjektiivisuutta. Siis että muut ovat erillisiä, vaikka hän ei ole.
Inhimillisyyteen kuuluu virheiden taju, elämäntaju, arvostus ja kunnioitus.
Eli ainoa joka ei tajua, ainoa jolla on persoona-häiriö, on paksunahkainen narsisti.
Olisi mukava lukea vain, miten kusipäänarsistien uhrit selviävät. Ilman että kusipäänarsistin pahuudesta syytettäisiin muuta kuin häntä itseään.
Uhrin kannalta on sama mikä diagnoosi pahantekijällä on.
Pahantekijän pahuus on hänen omaa pahuuttaan ja oma valintansa, ei tuvannurkassa tai missään pyörivän toisen ihmisen. Kukaan ei voi syyttää toista ihmistä omasta käytöksestään.
"Pahantekijän pahuus on hänen omaa pahuuttaan ja oma valintansa, ei tuvannurkassa tai missään pyörivän toisen ihmisen. Kukaan ei voi syyttää toista ihmistä omasta käytöksestään."
Ei voikaan. Silti usein kun pahantekijän uhri alkaa puhumaan siitä miten häntä on kohdeltu, niin alkaa tämä saarnaus siitä että uhrin pitää ottaa vastuu itsestään ja miettiä miksi joutui pahantekijän kohteeksi? Usein riittää se että on vähän erilainen, kiltti ja hyvätapainen. Kusipäänarsistit usein valitsevat uhrikseen nimenomaan elämänmyönteisen ihmisen jolta tavallaan imevät energiaa.
Eli uhri on tavallaan "syyllinen" vain siihen hyväntahtoisuuteen ja siihen ettei ole perusluonteeltaan aggressiivinen. Lisäksi kerran esim. lapsena uhriksi joutunut joutuu usein uudelleen uhriksi koska ei osaa puolustaa itseään, tai jotenkin alitajuisesti ajautuu uhriksi koska kusipäänarsistit hyökkäävät juuri sen heikomman kimppuun, koska osaavat erottaa sen kerran uhrina olleen muiden joukosta.
Ei uhri ole se joka on syyllinen vääriin tekoihin! Mielestäni näin vihjaavat ihmiset ovat jotenkin moraalittomia tai sitten vain käsittämättömän tietämättömiä. Eikä sen asian miettiminen että miksi joku joutuu uhriksi ole edes olennaista. Olennaista on se että uhri saa vahvistettua itsetuntoaan ja itseluottamustaan ja ehkä minäkuvaansa.
Aina kun aletaan miettimään miksi joku joutui rikoksen tai kaltoinkohtelun kohteeksi tai uhriksi käännetään huomio pois siitä kuka on oikeasti se joka teki väärin ja kuka on oikeasti syyllinen. Luultavasti tähänkin kommenttiin saan jotain näsäviisastelua, mutta itse olen vahvasti sitä mieltä että auttamisessa ei saa olla kyse vian etsimisestä uhrista!
Jotkut ihmiset vain ovat ilkeitä ja pahantahtoisia. Se on tosiasia ja sillä ei ole mitään tekemistä väärän teon tai pahantahtoisuuden uhriksi joutuneen ihmisen kanssa.
Kiitän kirjoituksesta, joka mielestäni on harvinainen.
Noin minäkin ajattelin koko elämäni, mutta sitten minut nujerrettiin oikein kunnolla monen voimalla, kun tuota ajattelutapaa pidettiin jotenkin vääränä, enkä pysynyt lopulta vahvana siinä ja elämäni tuhoutui, mutta vaikka minä nujerruinkin, voin vakuuttaa, että kirjoittamasi ajattelutapasi ei ole väärä. Olen aivan varma siitä.(tämä ei ole näsäviisastelua vaan tarkoitan mitä kirjoitin)
Itse asiassa minullekin kävi yhdessä vaiheessa juuri noin kuin sinulle eli aloin uskomaan sitä että uhri on muka osasyyllinen juuri sen vuoksi että lähes joka paikassa sain kuulla sitä uhrin syyllistämistä, ihan ammattilaisiltakin. Sen asian tajuaminen että on antanut muiden ajatusten muuttaa omaa ajatteluaan on ollut aika vaikeaa. Onneksi kuitenkin totuuden löysin sitten taas uudelleen. Ja hyvä että on muitakin jotka ovat sen löytäneet.
Tai lähinnä siinä kävi niin että koin että minua syyllistettiin niistä muiden ihmisten vääristä teoista ja sitten aloin uskomaan itsekin siihen että olin muka osasyyllinen niihin muiden minuun kohdistamiin vääriin tekoihin. Tämä onkin todella surullista sillä sitä varmaan sattuu monelle muullekin.
"voisiko sellaisia noin ykeisestikin ajatella ohutnahkaisiksi narsisteiksi ? "
Noh, kylläpä ny oli melkoinen yleistys, ettäkö kaikki ne ihmiset nähdessään pahuutta eivät riennä auttamaan, poistamaan pahaa olisivat ohutnahkaisia...
Ei suinkaan, esimerkkini ny koski lähinnä parisuhteita, joissa ohutnahkainen on suhteessa siihen kaltoinkohtelijaan ja uskoo ja toivoo "hyvyydellään" voivansa "parantaa" sen toisen osapuolen, eikä välttämättä huomaa miten hänen uhrauvuutensa vaikuttaa esim. lapsiin...
Mutta muuten kyllä, ohutnahkainen kyllä usein tuntee "maailmantuskaa" ja sitä kautta syyllisyyttäkin siitä ettei kykene kaikkia auttamaan/poistamaan pahuutta maailmasta...
"Jotkut ohutnahkaiset narsistit ovat jääneet kaikkivoipaisuuden tunteen valtaan. Se on kuitenkin heissä syvällä kätkössä mielen uumenissa. Tämä kaikkivoipaisuus voi ilmetä vaikka siten, että he tuntevat syyllisyyttä lähes kaikesta maailmassa vallitsevasta pahuudesta. He uskovat jollain tavalla vaikuttaneensa sen syntyyn, ja pyrkivät kaikin keinoin sitä sitten poistamaan. He ovat hyvin tarkkoja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja moni löytääkin itselleen sopivan yhteiskunnan tarjoaman kanavan, jonka kautta asettuu taistelemaan paremman maailman puolesta. "
https://narsismia.wordpress.com/
"Luultavasti tähänkin kommenttiin saan jotain näsäviisastelua,mutta itse olen vahvasti sitä mieltä että auttamisessa ei saa olla kyse vian etsimisestä uhrista!"
No minä ny aattelin kyllä jonkin verran näsäviisastella, jos sellaista termiä haluaa käyttää, mutta itse olen sitä mieltä, että aikuisella ihmiselläkin on vastuu omasta elämästään ja mahdollisuus valita myös toisin...
Kukaan ei syytä uhria pahantekijän teoista, mutta hyvin harvoin kuitenkaan kukaan uhreista on sillä tavalla pakotettu/vangittu mihinkään suhteeseen, ettei siitä voisi lähteä pois...
Puhun nyt aikuisista ihmisistä, lasten tilanne on eri. Jos pitäydytään ny tässä ohutnahakaisen teemassa niin
"Koska ohutnahkaisella ei ole riittäviä suojakeinoja, hän on ollut elämässään jatkuvasti haavoilla ja hän on siksi joutunut kärsimään. Hän on toisaalta niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, jossa voi sitä aina uudelleen tuntea. Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa."
Niin tavallaan tosiaan syy jäädä saattaa piillä uhrissa itsessään. Tosiaan uhri voi olla tuollainen ohutnahkainen tai sitten mahdollisesti uhri on jollain tavalla riippuvainen siitä kaltoinkohtelijasta...
https://narsismia.wordpress.com/
Käsittääkseni asiantuntijoita on tälläkin palstalla olemassa, miksette hyödynnä sitä? Miten se uhrautuvuus sitten vaikutti lapsiin, kun halusi toisen rakkaudellaan parantaa, kun toinen oli alkoholisti ja toinen diagnosoituna narsistiksi? Oikeastaan aivan mahtava paikka ihmisellä suorittaa vertailua, että mitä aiheutti lapsille? Tunnettu sanonta on, että päätään voi hakata karjalan mäntyyn oli sukujuuret sieltä tai ei. Opitteko omasta käyttäytymisestänne mitään vai ettekö edes halua ymmärtää itseänne, vaan aina vierittää syyn jonkun toisen niskoille? Mitä olette mieltä, vai onko se vain tehostekeino piiloutua ohutnahkaisuuden alle ja sillä tavalla puolustella tekojaan, kun on niin yberymmärtäväinen ja kaikkien janoisten sankarien tukija.
Vielä tekee mieli lisätä, että tiedän yllä etteivät kaikki toivu, tule sillä tavalla terveiksi, mutta kuten usein olen maininnut niin sen vikansa ja vammansa kanssa voi oppia elämään ...
"Hyvä elämä ei ole terveiden superihmisten yksinoikeus. Moni hengen sodissa haavoittunut on iäti säröillä, mutta silti hyvän elämän ulottuvilla. Toivoa on ilman sankaritarinaakin."
Usein olen myös tämänkin linkin tänne laittanut, josta kyseinen lainaus on peräisin...
http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1455074356391
Edelleen näistä tulee mieleen jonkun yksittäisen rajatila nimimerkillä kirjoittajan kommentti jonka olen laittanut muistiin itselleni , koska pidin hänen aseenteestaan elämään...
"Jokaisen on maalattava sateenkaarensa käytettävissä olevilla väreillä. Jos joku väri paletista puuttuu, sutii sitten muita enemmän.Olen nyt viime vuodet elänyt elämäni parasta aikaa. Varmaan suhteet ei niin onnistu, jos kyseessä on empatiakyvyttömät ja kovin itsekeskeiset persoonallisuushäiriöiset. Rikkinäisilläkin ihmisillä on parempi mahdollisuus onnistua, jos kykenee asettumaan toisen asemaan edes jotenkin, kokemaan myötätuntoa, kun "viat" kuitenkin väistämättä heijastuu oloon, elämään, kommunikaatioon jne."
http://keskustelu.suomi24.fi/t/10925491/persoonallisuushairioiset-parisuhteessa
No minulle kävi näin, ja se on pahinta mitä minulle on koskaan tapahtunut, mutta en ole saanut vastentahtoisiksi muodostuneita manipulaatiolla aikaansaatuja vääristyneitä ajatusmalleja loppumaan vieläkään päästäni. Siis tämä tapahtui niin, että suuret määrät useilta ihmisiltä kuuntelin juttuja, joissa uhri syyllistetään ja hänestä etsitään vikaa.
On mielestäni kamalaa, että tällaiseen osallistuu myös auttajia ja ammattilaisia.
Olin kunnossa vaikka minkä tekojen uhrinakin siihen asti, kun tiesin, etten ole niihin mitenkään syyllinen.
Nyt päässäni pyörii vieläkin vääristettyjä ajatusmalleja.
Ei olisi koskaan kannattanut kertoa ihmisille minkä väärien tekojen kohteeksi jouduin, koska siten olisin säästynyt tältä vakavimmalta vahingolta, josta toipuminen on kaikkein vaikeinta.
En voinut kuvitella mitään tällaista olevan olemassakaan.
Niin, ja niille, jotka toisien päihin syöttää tällasia tuskallisia ajatuksia, niiden teolle löytyy aina hyvä puolustus eli sanotaan: "Et sä voi odottaa, että ihmiset ymmärtäis !" "Mitäs puhut niille !!!!"
Mielenkiintoisesti kaikki tulevat aika vaivaantuneiksi, jos pohdin mitenkä näihin vaikeuksiin olen joutunut, heidän mielestään ei pidä miettiä mistä vaikeudet ovat aiheutuneet. Miksiköhän ei ?
Minä en ymmärrä sitä miksi ihmiset pitävät ajatuksen tasolla toisilleen tekemiään asioita niin mitättöminä, ettei niistä tarvitse ottaa mitään vastuuta, mutta silti ajatusten tasolla veivaaminen om suuri bisnes.
Tietysti ohutnahkainen on se diplomaatti ja sovittelija.
Mutta varsinaisen pahuuden hyväksyjä on itse paha..tavallaanhan ohutnahkainen on paksunahkainen kun kestää mitä vaan.
Pahinta ei ole pahuus vaan itseään hyvinä pitävien välinpitämättömyys. (Jos esim joku tiedetään hyväksikäyttäjäksi, mutta muuten hoitaa osuutensa hyvin, yhteisöä ei haittaa mitä kusipää on tehnyt pimeällä hetkellään. Päinvastoin saadaan kiksejä kun tullaan toimeen niin erilaisen ihmisen kanssa.
Oikeilla kuurosokeilla on enemmän tietoa.
"Loppujen lopuksi emme muista vihollistemme sanoja, vaan ystäviemme hiljaisuuden"
-Martin Luther King-
"Loppujen lopuksi emme muista vihollistemme sanoja, vaan ystäviemme hiljaisuuden"
-Martin Luther King-
Aivan, tuntuu aika käsittämättömältä että sinänsä ihan hyvät ihmiset katsovat vain sivusta eivätkä tee mitään.. Menettää luottamuksensa ihmisiin.
Olen myös samaa mieltä että tavallaan ohutnahkainen on usein myös paksunahkainen kun kestää esim. parisuhdeväkivaltaa ja alistamista vuositolkulla ja saattaa vielä ylpeillä sillä miten kestää kärsimystä niin paljon.
Tässä se tuleekin se ristiriita, että kun varsinaisen pahuuden hyväksyjä on itse paha, niin usein auttajat kuitenkin neuvovat hyväksymään itseen kohdistuvan pahuuden ja vielä syyttämään siitä itseään ja sitenhän he tavallaan tekevät autettavastaan oikeasti pahan tämän uskoessa heidän ajatuksenkulkuaan vaikka hän aidosti olisikin ollut hyvä ilman kyseisiä ohjeita, eli ei hyväksynyt pahuutta.
Aivan näin ja tämä on jotenkin niin käsittämättömän kieroa, että on vaikea ymmärtää että miten tällaista voi oikeasti tapahtua ja vielä ihan valtion hyväksymänä.
Itsellä kokemuksia siitä että se kaltoinkohtelu mitä olet saanut osaksesi tavallaan jatkuu sitten terveydenhoidossa kun apua yrität hakea. Ja tosiaan pahin tilanne on se jos sä alat uskomaan sen mitä ne sulle sanoo (kun sitä tulee joka paikasta ja jatkuvasti), että olet muka itse osasyyllinen kaltoinkohteluusi, että sä olet jotenkin paha. Tästä tuleekin mieleen että ehkäpä sellaiset auttajat ovat itse jotenkin ainakin lievästi narsistisia. Olen lukenut että narsistinen ihminen on tavallaan sisäistänyt ajatuksen siitä että hän on paha ja näin ollen näkee muutkin ihmiset pahoina!
Kun sitten kaltoinkohtelun uhri hakee apua ja sulle uskotellaan että se kaltoinkohtelu oli ansaittua koska sä olet jotenkin paha niin se on uudelleentraumatisoimista. Uhri joutuu taas narsistisen pahoinpitelyn kohteeksi.
"niin usein auttajat kuitenkin neuvovat hyväksymään itseen kohdistuvan pahuuden ja vielä syyttämään siitä itseään "
Mitä ihmettä oikein hölisette?
Mistä maan uumenista te kaivatte noita haukkumisen kohteitanne? Mistä noita oikeasti löytyy? Ikänä en ole mistään muualta kuullut kuin teiltä tuollaista.
Aivan käsittämätöntä. Tahtoisinpa nähdä edes yhden noista.
"Aivan näin ja tämä on jotenkin niin käsittämättömän kieroa, että on vaikea ymmärtää että miten tällaista voi oikeasti tapahtua ja vielä ihan valtion hyväksymänä."
Tiedätkö mitä? En usko että se on totta mitä kerrot noista auttajista. Mistä sinä noita kaivat? Jostan sairaasta eristyneestä uskonnollisesta yhteisöstäkö? Sinun kannattaisi alkaa pulauttamaan ulos, mistä oikein puhut. Miksi muut eivät löydä tuollaisia?
Kyllä muutkin löytää, ei kaikki
Ja ne kokemukset voi olla sen verran kammottavia, ettei niitä niin mielellään lavertele ylimääräisesti, mieluummin vaan jättää taakseen sen mitä pystyy
Ja jos kuulija ei usko, että kerrottu on totta silloin kun se on totta, se on tavallaan traumatisoivaa ja kaikki kertaantuu kertaantumistaan ja yhä vähemmän kukaan uskoo kun se on lopulta jo niin kamalaa, että miten se voisi olla totta !!!!
Itseasiassa avunhakumielessä tottapuhuminen on erittäin traumatisoivaa kun yrittää 50 kertaa ja hylätään ei uskoen.
Parempi olisi jättää se apu hakematta ja säästää itsensä 50 kertaiselta traumalta, johon ei todellakaan voi enää apua saada.
Jostakin syystä minua harvoin uskotaan edes yksinkertaisissa päivänselvissä asioissa, jotka pystyn täydellä varmuudella todistamaan.
Ehkä tämä johtuu jotenkin minusta, mutta ei siitä, että en puhuisi totta.
Tai se ehkä johtuu siitä, ettei ole luonteeltaan yhtään manipulatiivinen. Niinkuin jostain luin: Ei riitä, että puhuu totta, pitää osata myös vaikuttaa, Tämä pätee myös ammatilaisiin.
Olen itse saanut sen kokea psykopaattini kanssa. Jos nuorempana itse menin hoitamaan jotakin asiaan kaikki epäilivät kaikkea mitä puhuin. Mutta kun otin psykopaattini mukaan puhumaan asian puolestani, asia hoitui sujuvasti.
sitten on vielä kauheaa kun niitä auttajia joutuu pelkäämään niin, että heitä pitää vielä kehua vaikka kuinka heidän kylmänriipivästä äänestään olisi kärsinyt.
Niin se on sitten jo vähän epäselvää sekin että kenen ketä siinä pitää tukea
On sinun valintasi uskotko minua vai et mutta se mitä sanon on totta. En anna kenenkään enää horjuttaa mun itseluottamusta. Minä tiedän mitä mulle on tapahtunut ja tiedän myös etten ole ainoa jolle on tapahtunut samanlaista.
En kuulu mihinkään uskonlahkoon. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, ihan täällä meillä Suomessakin. Monet eivät sitä halua uskoa koska se järkyttää heidän maailmankuvaansa. En ole keksinyt näitä asioita päästäni koska en saa mitään mielihyvää muiden ihmisten haukkumisesta tai valehtelemisesta.
Tiedän todellakin että kovia kokeneita ei nimenomaan uskota juuri sen vuoksi että ne heille tapahtuneet ovat niin kammottavia että on helpompi kieltää tapahtunut ja väittää että puhuja on hullu tai jotain muuta.
Enkä muuten väittänyt että kaikki ammattiauttajat toimisivat samalla tavalla mutta heitäkin on jotka toimivat väärin. Joka paikassa missä on valtaa on myös vallan väärinkäyttäjiä.
Aivan ja jossain vaiheessa sä alat epäilemään omaa järkeäsi tai kokemuksiasi. Se on kyllä pahinta mitä voi tapahtua. Ei auta muu kuin yrittää sivuttaa ne jotka epäilee sun sanomaasi ja yrittää pysyä heistä kaukana. Näin olen todennut parhaimmaksi. Puhuu sitten niiden kanssa jotka sua uskoo.
Muutenkin kannattaa pysyä ihmisistä joiden seura ei tee sulle hyvää.. Esim. se joka epäilee kaikkea sanomaasi saa sut epäilemään omia tunteitasi ja kokemuksiasi, se joka syyllistää saa sut syyllistymään jne. Olen kokenut että tämä on ainoa tapa pysyä oikeasti järjissään tässä aika sairaassa maailmassa.
Totta puhut...sanalla metodilla yritän päästä takaisin järkiini...
Avuntarpeeseen joutuneen ihmisen totaalisessa mitätöinnissä puolestaan ei ole mielestäni paljoakaan järkeä, paitsi jos nauttii kummallisesta vallankäytöstä.
Ai niin, minun elämäni psykopaatti tänään itse neuvoi minulle, kun oli saattanut minut taas huonoon kuntoon, että minuna hän pysyttelisi mahdollisimman kaukana hänestä, koska hänen persoonansa on se mikä on, enkä minä ole voinut asiaan vaikuttaa.
Kysyin suoraan, että mitä teen kun minua pelottaa, kun mielestäni kuviossa on jotain hämärää. No hän sanoi, että kyllä hän ainakin itse vastaavassa tilanteessa pysyttelisi kaukana.
Niin ja lisäsi: "Sä nyt vaan olet sattunut syntymään tämmösille ihmisille".
En+minäkään+ihan+100%:sti+ole+vielä+niitä+vääristyneitä+ajatusmalleja+pois+päästäni+mutta+olen+kuitenkin+koko+ajan+toipumassa.+Olen+sitä+mieltä+että+kun+on+kerran+aukaissut+silmänsä+niin+niitä+ei+voi+enää+lopullisesti+sulkea.+Kun+ei+vaan+anna+kenenkään+enää+sekoittaa+päätään+niin+kaikki+on+hyvin.+Itse+en+enää+ammattiauttajiin+luota,+en+enää+suoraan+sanottuna+uskalla+sieltä+hakea+apua+ellen+ole+ihan+varma+että+joku+henkilö+on+oikeasti+luotettava,+tervejärkinen+ja+uskoo+minua.+Parempi+sitten+etsiä+apua+esim.+samaa+kokeneilta.+Tässä+maailmassa+on+paljon+ihmisiä+jotka+eivät+näe+todellisuutta+kunnolla.+Näkevät+sen+vain+osittain+tai+tietynlaisten+linssien+läpi+(josta+puhutaan+mm.+Tunnelukko-kirjassa,+ja+Paula+Salomaan+Narsismin+tiedostaminen-kirjassa).+Sellaisilta+ihmisiltä+ei+sitä+apua+kannata+hakea+eikä+sellaisille+ihmisille+kannata+omia+ajatuksiaan+tai+kokemuksiaan+kertoa.
samaa olen miettinyt, että kuulija ilmeisesti usein ei usko asioita, jotka olisivat hänen senastisten elämänkokemustensa muodostamaa maailmankuvaa muuttavia, vaikka hän ei osaa esittää mitään järkiperustelua miksi ei usko,
Aivan, ja olen myös huomannut, että hieman toisella tapaa maailmaa nähneet ihmiset sanoo: "No kai mä nyt ton uskon, oon nähny paljon pahempaakin, ketä ne on ne hullut, jotka ei tuota usko ?" Saattaa vielä lisätä jotain: "Tosi hyvin sä kuvaat noita asioita".
Että näkökulmat on niin monet, että siksikin on niin turhauttavaa olla jonkun yksittäisten ihmisten rajoittuneiden näkemysten armoilla sattumanvaraisesti jotain apua etsiessä.
Sitten siinä on vielä sekin kun huomaa että jotkut luulee kaikkia ihmisiä joksikin kummallisiksi toisten ihmisten haukkumisesta nauttiviksi ihmisiksi, niin siitä tulee niin kummallinen pahoinvoiva olo, ettei siiihen osaa edes sanoa mitään.
Ja miksi he sitten eivät usko ilkeitä narsisteja olevan, jos he vieläpä luulevat kaikkia ihmisiä semmosiksi kummallisiksi.
Joku täällä toi esiin uskonlahkot, mikä on nähdäkseni mielenkiintoista, koska luin kerran kultteja ja aivopesua käsittelevää kirjaa, ja siinä tuotaan esiin tapaus, jossa jollekin kurssille on mennyt rikoksen uhriksi joutunut nuori nainen ja kurssilla hänet saatiin uskomaan aiheuttaneensa tapahtuman jotenkin itse ja hän menetti pysyvästi tai pitkäaikaisesti mielenterveytensä tämän kurssin seurauksena.
Mielenkiintoisesti hyvin samantapainen ilmiö on pesiytynyt ihan suomalaiseen terveudenhuoltoon, vaikka onhan se vähän kummallista.
Mutta se vielä uskonlahkoista, että jos joku sellaisiin kuuluu, niin riippuen opista se voi mielestäni paljonkin vaikuttaa siihen minkätyyppisiä mielentiloja ihmisellä on ja mielestäni jos terapeutti ei tunne hyvin lahkon oppia hän ei välttämättä voi ymmärtää henkilön läpikäymiä mielentiloja ja sisäisiä kokemuksia, eikä pysty erottamaan mikä on henkilön omaa mielentilaa, ja mikä yksinkertaisesti lahkon opin seuraamista mielellään.
Esim. minä itsekin uskon Jumalaan, mutten kuulu mihinkään lahkoon, mutta koen tavallisimman tässä yhteiskunnassa tarjotun keskusteluavun aika turhauttavaksi, kun ei siellä tarvitse kun heittää vaikka joku yksi ajatus jostain uskonnosta, niin jo siellä pyöritellään silmiä, että mitäs tuo tarkoittaa, vaikka palvelut ovat muka kaikille uskonnosta riippumatta.
Pappien möläytykset ne voi vasta kamalia olla!
Kun tavallisen evlut kirkon pappi lisäsi soppaan höpinät demoneista, ja toinen vertasi vieraan tekemää raiskausta avioseksiin, meni viimeinenkin toivo siihen suuntaan
"Enkä muuten väittänyt että kaikki ammattiauttajat toimisivat samalla tavalla mutta heitäkin on jotka toimivat väärin. Joka paikassa missä on valtaa on myös vallan väärinkäyttäjiä."
Kyllä väitit. Väitit että Suomen valtio on mukana juonessa jossakin kumileimasimen asemassa, kun sinuun ei uskota. Väität että Suomessa koulutetaan valtion toimesta terveydenhuollon henkilökuntaa olemaan uskomatta sinuun.
Hiiohoi ja laulut soi.
"niin usein auttajat kuitenkin neuvovat hyväksymään itseen kohdistuvan pahuuden ja vielä syyttämään siitä itseään "
Olet käsittänyt väärin mitä tarkoittaa "hyväksyä" tuossa yhteydessä. Hyväksyä sanalla on kaksi eri merkitystä. Sanopa miten sinä tuon ymmärrät.
Tuota toista asiaa en usko ollenkaan. Jos joku terveydenhuollon ammattilainen sanoo noin, niin ota yhteyttä potilasasiamieheen. Ei tuollaista ainakaan missään Suomalaisessa oppilaitoksessa opeteta. Olen varma siitä. Tunnen isänmaani ja sen tavat ja arvomaailman.
Niin mutta he voivat aina ihan mielivaltaisesti olla uskomatta mitään mitä heille sanoo, niin ei oppikirjojakaan tarvitse noudattaa.
Moraaliarvojen noudattamisen voi kiertää ihan sillä, että ei usko, kun joku kertoo ihan totta.
Kun joku vaan ei usko, niin sille ei oikein kukaan voi oikein mitään, ja siten moraalit voidaan sotkea ihan miten vaan. Sitä paitsi moni viranomaisetkaan ei valvo moraalin noudattamista, vaan ainoastaan pykäliä, ja on aika helppoa väännellä ihan erilaisia tuulesta temmattuja sanaväännöksiä jotka riittää pykälien viidakossa.
Näin sivullisena kommentoin että arvelisin, ettei kirjoittaja niin ole ajatellut, kyllä tulkinta on enemmänkin oma ideasi
Joo itsellänikin on kokemusta uskonnonkin sisällä tapahtuneesta kieroilusta, mutta Jumalaan uskon silti, koska uskon Jumalan kyllä näkevän sellaiset kieroilut.
Siis pappi tms. ei ole minulle minkäänlainen jumala.
Minä en oikein ymmärrä sitä kun monet ihmiset pettyvät Jumalaan siksi, että uskonoppineet voivat puhua hölynpölyä. Uskonoppineet on ihmisiä siinä kuin muutkin.
Sinäkin voit aivan mielivaltaisesti väittää saamastasi kohtelusta mitä vain, varsinkin tällaisella palstalla.
Se on niin, että Suomen lainsäädäntö ei taida ulottua kovin kauvas taaksepäin. Että jos aikuinen lapsi kertoo vanhempiensa tekemästä insestä itseensä kauvan sitten, ei terveudenhuollon viranomainen tai muu ammattihenkilö puutu siihen niin, että tekisi siitä lastensuojeluilmoitusta, eikä muutakaan ilmoitusta. Hän on vaitiolovelvollinen, ja oikeudellisten toimenpiteiden vaatiminen on sinun harteillasi.
Voipi olla, että vuosikymmenten takaiset insestitapaukset eivät enää pyöräytä oikeuskoneistoa, eli eivät ota tutkintaan, ja noin asiat haudataan.
Vain lapsiin kohdistuvan väkivallan jms. terveydenhuoltoviranomaiset ja muut alan ihmiset ovat velvollisia ilmoittamaan. Nimenomaan silloin, kun se on ajankohtaista, eli nopeasti. Ei kymmeniä vuosia jälkikäteen.
Sinun pitäisi haukkua Suomen lainsäädäntöä, ei terveydenhuoltoa.
Eli väärällä palstalla haukut vääriä ihmisiä.
Suomen lainsäädäntö on tehty suojelemaan rikoksilta, ei kostamaan...
Julmat rangaistukset eivät vähennä raiskauksien määrää, asiaa on tutkittu.
Et toisaalta ole yksin sen vaatimuksen kanssa, että väkivalta ja seksuaalirikoksista, myös lapsiin kohdistuvista, pitäisi säätää langettaa kovempia tuomioita. Et varmaan myöskään ole yksin sen ajatuksen kanssa, että ne vanhenevat liian nopeasti. Muistaakseni jossain maailmalla on nostettu sitä aikaa, koska asian voi vielä ottaa vireille. Suomen lainsäädäntöä minä en asiassa tunne.
Voit ottaa selville ja kertoa sitten meille muillekin.
http://www.finlex.fi/fi/
Tuossa etusivu. Voit lähteä hakemaan, niin päästään asiaan. Vihdoin.
Inhottava kirjoitus.
En ole haukkunut Suomen lainsäädäntöä. Lainsäädäntö on minusta aika hyvä, jos asiat myös käytännössä menisi niin mitä laissa lukee. Laki on usein säädetty moraalisesta näkökulmasta. Mutta usein käytännössä sitten katsotaan vaan lain kirjainta, eikä välttämättä sitä moraalista henkeä siinä taustalla.
Se vain on niin, että asiat ei mene käytännössä missään maassa aivan niin ihanteellisesti kuin mitä maan lainsäädännössä lukee. Minusta se lakiteksti on enemmänkin sitä mihin pyritään. Ja oikeusasioissa tulkintoja voidaan tehdä monenlaisia ja sanoja vääntää monella tapaa. Se on aikamoista sanapelikilpailua joskus, jolla ei aina kauheasti ole paljonkaan tekemistä sen kanssa mitä käytännössä on tapahtunut.
Naiivina ihmisenä minäkin nuorena luulin, että asiat menee niinkuin laissa lukee ja siksi en oikein osannut huolehtia itsestäni tässä todellisessa maailmanmenossa, jossa ei mene.
Tottakai minäkin voin kirjoittaa tänne totta tai valetta, mutta siitä on totuus olemassa kumpaa olen kirjoittanut, eikä se muuksi muutu sen mukaan mitä joku kirjoittaja täällä vastaa.
Terveydenhuolto auttaa monia, mutta voi myös vammauttaa joitakin. Sekin on vain fakta, ei mitään haukkumista. Ja niille se ei ole niin kivaa, ketkä siellä vammautuvat. Mutta kyllä terveydenhuolto edelleen on avuksi niille kenelle se on avuksi, vaikka joillekin ei olisikaan.
Mutta siis tarkoitan, että kaikki hienot pykälät menevät moraalisessa mielessä ja muutenkin käytännössä kutakuinkin hukkaan silloin kun joku kertoo totta, muttei häntä uskota.
Tämä on nähdäkseni fakta riippumatta siitä puhunko minä totta.
Kirjotan ny vielä ku kerran aloin ku innostuin kirjottamaan...heh
Kirjottasin tämmösestä vähän filosofsesta: minä, me ja se "alueet" (vai kuinka "space" tässä pitäisi kääntää?)
Minä ja me alueet ovat luoneet institutionaalisen se alueen, mutta silti se kuinka tunteeton se alue käyttäytyy minä ja me alueita kohtaan ei välttämättä kuitenkaan aina vastaa minä ja me alueiden (joilla on enemmän tunteita, vastuuta jne.) tarpeita.
"mutta siitä on totuus olemassa kumpaa olen kirjoittanut, "
Meillä kaikilla on omat totuutemme, toiset osaavat tehdä itsensä ymmärretyiksi ja heitä useimmin uskotaan, jotkut ehkä eivät!!?? Mene ja tiedä.
Mitä siis tahdot? Ei ole auennut, vaikka kuinka kauvan ja hartaasti tekstejäsi lukisin.
Minkälaisia oikeudenkäyntejä olet käynyt. Yksinäsi tuskin voitat mitään. Se voi voittaa todennäköisemmin kellä parempi asianajaja. Ja milloin kukakin kokee voittaneensa ja milloin hävinneensä. Joku kokee hävinneensä, vaikka olisi oikeiutta saanutkin. Ei vain tyydytä häntä.
Tässä yksi totuus.
Inhottava oli kirjoitus. Etkö itsekin kirjoittanut ylempänä, että totuutta ei aina haluta uskoa.
Ei ku se oli ihnottava siksi kun se oli niin epäesteettisesti kirjoitettu.
Haen kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että joku voi puhua totta, mutta häntä ei uskota. Silloin hän ei mitään oikeutta saa.
Jos puhut totta ja koko ajan kyseenalaistan, miltä se tuntuu ?
Kyllähän kuulijan näkökulmasta kunneltava VOI valehdella, mutta entä jos hän kuitenkaan ei tosiasiallisesti valehtele ? Miltä hänestä tuntuu elää vuosikymmeniä siinä toisten HÄN VOISI VALEHDELLA todellisuudessa ?
Rikollinenkin on syytön kunnes toisin todistetaan, mutta totuuden puhuja ei vapaudu epäilyistä ikinä...
...ellei sitten Jumala jotenkin tee sitä....
Joo tossa sinulla on ideaa jonkin verran. Siinä vaikuttaa se kuinka osaa tehdä itsensä ymmärrettäväksi, ja minulla varmasti vaikuttaa se, etten ole koskaan elänyt sellaisissa porukoissa tai elämänpiirissä, jollaisilta ihmisiltä minun pitää hakea apua, jos minun pitää hakea apua.
En kiertele ja kaartele tuhatta vuotta, kun aika loppuu kesken muuten.
Olen esteettisempi kuin sinä. Kirjoitan esteettisemmin ja totuudenmukaisemmin kuin moni muu...
Mistä kummasta olet saanut päähäsi, että kaikki asiat järjestyvät juuri Suomessa, tai ylipäätään yhtään missään? Olen lukenut itse raamatusta, että tulee olemaan kärsimystä maailman loppuun saakka, ja vaikken olisi lukenutkaan, niin tiedän että tulee olemaan.
Onko muut realiteetit ihan kohdallaan sinulla?
Missä maassa minä niin olen sanonut että järjestyisivät ?
Sinähän semmosta järjestystä enemmän toistelet.
(Älä nyt vaan ala väittää minua maahanmuuttajaksi. Se olisi vale)
Tuli juuri mieleen, että nämä vähän erilaiset elämänpiirini voivat johtua "psykopaatti" vanhemmastani osittain, koska minut on enimmäkseen tavallisimmista kuvoista eristetty (kuten sukulaisista) , koulukiusattukin olin jne. niin minun on pitänyt vähän käyttää vähän tavallista enemmän mielikuvitusta sosiaalisten yhteyksien luomiseen itselleni.
..jotkut niistä siten voivat olla hieman...hmm..."mielikuvituksellisia", mutta ne ovat kyllä silti ihan totta, ei mitään kuviteltuja, vaikka on minulla yks mielikuvitusystäväkin...heh, mutta en minä siitä virallisesti puhu, mitä sanon virallisesti on kyllä ihan totta.
Mutta ehkä täten jonkun vieraamman voi olla vähän vaikea erottaa, mutta oikeasti sen erottaa yksinkertaisesti siitä, että virallisesti sanon vain konkreettisia faktoja ja mielikuvituksen jätän muualle, ja selvennän sanomalla, että "puhun totta" sillon kun puhun konkreettista totta, jos asiasta tulee jotain epäselvyyttä.
Muut sitten joskus näitä alkaa sekottamaan, vaikka kannattais uskoa kun selvennän mikä on totta.
Toivon mukaan tämä on viimeinen lisäys.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Jos ihminen hakee apua ja puhuu totta, mutta sitä ei uskota, apu yksinkertaisesti ei auta mitään. Ja ihan kaiken maalaisjärjen mukaan asia ON näin.
ei ollu viimenen, vaan lisään vielä...
...eikö tuollon avunhakijan olisi ihan oikeutettua ja loogista valitella, ettei se apu oikein auttanut mitään ?
Vai mitä hänen siinä olisi järkevää ajatella siitä, jos hän lähtee hakemaan apua ja puhuu totta ja auttajat vastaa ettei usko.
Miten sitten järkevä rehellinen avunhakija sellaiseen tilanteeseen suhtautuu ?
Eikö siinä saisi vähän kohteliaasti esittää pientä kritiikkiä edes ?
Osaako joku paremmin Raamattua tunteva selittää mitäs tämä tarkoittaa kun Jeremia 23. Lukee kohdassa 10-11
"Sillä maa on täynnä avionrikkojia, maa murehtii kirouksen tähden, erämaan laitumet kuivuvat, he rientävät pahuuteen j heidän väkevyytensä on väärä meno
Sillä he ovat jumalattomia niin profeetta kuin pappikin.
Omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra."
Mitenkäs Raamattua kuuluu tulkita ?
En kuulu kirkkoon, mutta tämä on todella kiinnostava kirja.
Täältähän löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, kuinkas ihmeessä tämän saisi luettua kaiken kun tekstikin tässä niin pientä, että pitää suurennuslasilla tiirata...
"Eikö siinä saisi vähän kohteliaasti esittää pientä kritiikkiä edes ?"
Ei ole pientä kritiikkiä sinun kritiikkisi. Kritiikkisi on suurta, erittäin suurta. Jopa niin suurta, että se ei voi pitää paikkaansa sellaisenaan.
On olemassa sanonta: koira haukkuu väärän puun juurella.
Sinulla on ongelmia kommunikaatiopuolella.
Ps. en sano maahanmuuttajataustaisia maahanmuuttajiksi, koska maahanmuuttaja ei silloin ole virallisesti oikea nimitys. Filosofisesti uskon maahanmuuton kestävän useiden sukupolvien ajan.
"Missä maassa minä niin olen sanonut että järjestyisivät ?
Sinähän semmosta järjestystä enemmän toistelet."
En ole toistellut mitään järjestyksiä.
Pidät noista sanoista -vale- ja -totta-... Meidän kulttuurissamme lapset käyvät paljon moraalista keskustelua noilla sanoilla...
Minusta tuntuu, että et välttämättä aina tiedä itsekään mitä nuo sanat tarkoittavat ja mihin niiden käyttö sopii. On vähän ärsyttävää, kuin yrittäisi keskustella alakouluikäisen kanssa aikuisten asioista.
" Jos ihminen hakee apua ja puhuu totta, mutta sitä ei uskota, apu yksinkertaisesti ei auta mitään. "
Suoraan sanoen, minä en usko, että sinua ei olisi uskottu. Jotenkin et vain ole jotain asiaa tajunnut. Onko joku sanonut sinulle suoraan ettei usko sinua, vai mistä noin päättelet?
Et edelleenkään ole kertonut, millaista apua sinä olisit halunnut. Sitten, mikäli noista havainnoistasi, että apu ei ole auttanut, olet saanut jotain pontta etsiä muita ratkaisuja, niin minusta apu on silloin auttanut. Olet tavallasi edennyt.
"Omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra."
Minä kyllä ymmärrän ihan täsmälleen mitä Herra tällä tarkoittaa.......
Sieltä koko tarina sai alkunsa ja lähti liikkeelle.......
Itse olet laittanut koko tarinan liikkeelle.
Tuossahan juuri kerrotaan ja paljastetaan juonen juurta.
Eli pahuutta löytyy joka paikasta, missä ihmisiä vain on.
Sinä et tiedä tästä asiasta tietenkään mitään, enkä todellakaan ole itse laittanut mitään liikkeelle.
Olisin ollut ihan hiljaa edelleen, enkä olisi ikinä suutani siitä asiasta avannut, mutta vuosien vainoamisen jälkeen ajattelin, että kyllä minulla on oikeus kertoa totuus.
Siitä olen samaa mieltä, että pahuutta löytyy joka paikasta, missä ihmisiä on. Ihan joka paikasta.
Suoraan_san kirjoitti:
"Suoraan sanoen, minä en usko, että sinua ei olisi uskottu."
Tämä on yksi hauskimpia lauseita, joita minulle on vielä koskaan sanottu
ja hyvä kiteytys
Joku voisi vielä sanoa minulle: "Minä en usko, ettei olisi uskottu, ettei sinua ole uskottu "
Ja siihen joku viisas voisi lisätä: "Mutta minä en usko, ettei olisi uskottu, ettei sitä olisi uskottu, ettei sinua ole uskottu "
Missä kohtaa menee se raja, että on oikea suomalainen, mutta ei maahanmuuttajatautainen ?
Meinaan taitaa kaikki olla muuttaneet maahan jossain vaiheessa, ellei sitten ihmiskunta ole lähtöisin tältä alueelta.
Mutta ainakaan minun vanhempani eivät ole maahanmuuttajia.
Sukututkimusta minulla ei kovin hyvää suvustani ole, vaikka se kiinnostaisi kyllä.
En ruodi aihetta enempää täällä.
Mutta minä en näe sitä minään rajuna kritiikkinä jos totean, että ihminen ei voi saada hänelle hyväksi olevaa apua, jos hänen tositarinaansa ei uskota.
Vai millä logiikalla se olisi mahdollista ?
Tästä ilmiöstä kärsii maailmassa moni :
http://en.citizendium.org/wiki/Epistemic_injustice/Definition
Ainakin joidenkin filosofien käsityksen mukaan ihminen voi tietää omasta elämästään asioita, joiden suhteen ansaitsee tulla uskotuksi, jotta kohtelu olisi oikeudenmukaista.
Ei niin, että mitä vaan kuka vaan puhuu on yhtä totta.
Tuolla asia selitetään hyvin
http://www.oxfordscholarship.com/view/10.1093/acprof:oso/9780198237907.001.0001/acprof-9780198237907
Yhtä viisaasti minä en osaa ilmaista, joten lopetan tuohon linkkiin.
Niin no en voi ottaa enempää kantaa kun en kerran usko, ettei sinua olisi uskottu... En ymmärrä, miksi sinua ei olisi uskottu.
Et ole edelleenkään suostunut inahtamaankaan siitä, miten se on ilmennyt, ettei sinua ole uskottu.
Kerrot vain suorana totuutena sitä täällä, ja sitten muiden pitäisi se uskoa.
Eli kerropa, miten se on käytännössä näkynyt ja kuulunut, ettei sinua ole uskottu.
"Missä kohtaa menee se raja, että on oikea suomalainen, mutta ei maahanmuuttajatautainen ?"
En pidä aivan valtavana ansiona suomalaisuutta, tai paremminkin en ole pitänyt. Suomalaisuutta olen yllättäin alkanut arvostamaan-- Ehkä juuri näiden maahanmuutto-ongelmien keskellä/takia.
Minulla on syvä näkemys suomalaisuudesta, liian syvä, että voisin alkaa asiasta keskustelemaan tällä palstalla täysillä.
Mielestäni käytännössä on maahanmuuttajataustainen, jos nuorehkon henkilön isovanhemmista kaksi tai useampia ovat kauemepaa kuin jostakin Suomen naapurimaasta. Jos vanhemmista toinen on kauempaa kuin Suomen naapurimaasta, hän on myös maahanmuuttajataustainen. Mitä kauempaa on, sitä enemmän on maahanmuuttaja. Mitä erilaisemmasta kulttuurista on, sitä enemmän on maahanmuuttaja. Mitä enemmän maahanmuuttajia on, sitä enemmän he ovat maahanmuuttajia...
--Ei ole yhtä helppoa kuvausta maahanmuuttajista ja maahanmuuttajataustaisista.--
Siinä vastaukseni, joka on täysin oma mielipiteeni ja edustaa ainoastaan minun omaa näkemystäni. Ja anteeksi jos vaikutan röyhkeältä kun olen mielipiteeni muodostanut.
En usko siksi toiseksi, että kukaan ei-suomalainen edes haluaisi edes olla suomalainen. Emmeköhän me ihmiset ole kaikki sen verran itsekkäitä, että haluamme pitää omat sukujuuremme.
No kirjotan vielä, vaikka olen jo kirjottanut ihan liikaa.
En kerro niin tarkkaan, kun tarkoitus on kuitenkin tietyllä tapaa pitää keskustelu yleisellä tasolla ja sen takia jokseenkin teoreettisena.
Kun tässä kirjotan, olen ikäänkuin koonnut päässäni rajatun joukon joitakin elämänkokemuksiani, joiden pohjalta olen tehnyt tiettyjä johtopäätelmiä, joita mielessäni sovellaan vähän yleisemmälle tasolle.
Ja tässä olen koonnut kaikista elämänkokemuksistani mielessäni yhteen ne joissa olen kokenut, kun "auttaja" ei usko, kun mielestäni olisin ansainnut tulla uskotuksi.
Asia ei ole niin, ettei kukaan ikinä olisi minua uskonut.
Jos sitä tarkoitat, ettet usko, ettei minua ole uskottu, niin sitten olet oikeassa. Mutta jos tarkoitat, ettei ole sellaisia, jotka eivät ole uskoneet, kun olen puhunut totta, niin sitten olet väärässä.
Sinun ei tällä palstalla tarvitse uskoa minua, eikä kenenkään muunkaan,
mutta miettisitkö voidaanko noin ylipäätään ihmistä auttaa, jos hän kertoo tositarinan, jota ei uskota ? Mitä mieltä olet ?
Onko mitään mieltä alkaa "auttaa" ihmistä, jos ei usko hänen tositarinaansa, siis ainakaan liittyen asiaan mistä hän puhuu ?
Mutta sinä itse voit olla esimerkkinä siitä kuinka joku ei minua usko, niin miten on mahdollista, ettet usko, ettei minua uskota, kun itse samalla todistat sen, että ainakin on joku joka ei usko.
Tämä muoto "ei uskota" on tosin epämääräinen, kun ei ilmene kuka uskoo ja kuka ei ja missä asiassa.
Mutta kirjoitan tässä aiheesta, kun "auttaja" ei usko, kun joku rehellisesti kertoo asiaa, jonka voi tietää.
Asiaa ehkä monimutkaistaa se, että henkilökohtaisesti olen tavallaan aina ollut tämäntyyppinen ihminen, että mietin asioita vähän "filosofisesta" näkökulmasta. Ehkä moni hakee minusta semmoista toisentyyppistä ihmistä, jota minussa ei edes ole. Ihmissuhteissanikin olen aina ollut vähän "filosofinen" ja elämäni motiivitkin ovat aina vähän sen tapaisia. Jos minua itseäni ei ole ikinä kiinnostanut juuri muu kuin totuuden etsiminen, niin minua erityisesti turhauttaa, kun sanotaan, että on ihan sama onko asiat totta vai valetta...Minulla menee siinä pilalle ihan koko totuudenetsimisrauha..., kun pitää alkaa vääntää kaikenmaailman valeista...
Minulle on ihan selvää, ettei ole samantekevää ovatko asiat totta vai valetta..., ja minua turhauttaa ja sekottaa vääntää minun asioitani ihmisten kanssa, joille se ei ole selvää...
Ja tietenkin minulla on näkemykseni myös maahanmuuttokysymyksestä, josta voisin kirjoittaa pitkän esseen, mutta olen ajatellut, etten kirjoita aiheesta nettiin ollenkaan, kun se on nykyään niin kiistanalainen aihe, niin mieluummin pysyttelen rauhallisemmissa aiheissa. ja kun tämä ei ole maahanmuuttopalstakaan.
Eikä filosofia...
Niin nyt en selosta enemmän, että pääsee palsta kunnolla takasin aiheeseen...narsismiin...
"Ja tietenkin minulla on näkemykseni myös maahanmuuttokysymyksestä, josta voisin kirjoittaa pitkän esseen,"
Minä voisin kirjoittaa vielä pitemmän esseen omista näkemyksistäni, monistakin aiheista--, tai voisin muotoilla kaiken kaunokirjalliseksi tuotteeksi.
Vastaan 0:31 lisäykseesi ehkä huomenna, paremmalla ajalle. Nyt on alettava nukkua (-j-).
Lisään öiseen kommenttiini, että kun tässä on nyt tullut pohdiskeltua, että esim. Raamatun mukaan ei ole yhdentelevää puhuuko totta vai valetta (siellä on ehkä joku kohtakin tyhjiä sanoja puhuvista) ja samoin on monen (mahdollsesi useimpien) muidenkin uskontojen mukaan,
ja on tullut esille, että monien filosofien (mahdollisesti useimpien) mukaan ei ole yhdentelevää puhuuko totta vai valetta,
niin sitten kuitenkin voi tulla vastaa joku jokapäväinen "auttaja" tai terveudenhuollon henkilökunnan henkilö, jonka mielestä on yhdentekevää puhutaanko totta vai valetta.
Ja minä koen, että sellainen henkilö ei voi auttaa minua mitenkään, varsinkaan kun hän on ilmeisesti mielestään vielä viisampi kuin vanhat uskonnot tai oppineet filosofit ja hänen esim."tieteellinen" näkemyksensä on jotenkin paikkansapitävämpi,
mutta tuskin oikeiden tiedemiestenkään mielestä on yhdenteevää puhutaanko tai puhuuko hän totta vai valetta, ellei sitten ole epärehellinen tiedemies. Ja onko siis esim. joku terveudenhuollon hoitohenkilö sitä mieltä, että on samantekevää ovatko tiedemiehet rehellisiä vai eivät.
Jos kaikki tämä olisi samantekevää, niin miksi sitten ylipäätään mitään otettaisiin niin kovin vakavasti , miksi kaikenlaiseen höpöpuhumiseen oikeutetut kuitenkin odottavat että heihin suhtaudutaan kovin vakavasti ja heidän puheitaan uskotaan ?
(Huom. "uskotaan". )
Parempi minusta kirjoittaa vaikka tänne essee maahanmuutosta, kun esim. projisoida tuntemuksiaan aiheesta johonkin muihin kirjoittajiin.
Varmaan monikin nykyään aihetta kummastelee, mutta itse olen kuitenkin päättänyt olla ottamatta mitään kantaa julkisesti edes anonyymisti, kun ei ole nyt voimavaroja keskustella niin kiistanalaisesta aiheesta, kun on nämä narsistit ym. valeet ja totuudet mietittävinä...
Mutta olen vuoskymmeniä ihmetellyt tätä yhtä ja samaa kysymystä:
Mikäli auttaja ei usko mitä autettava kertoo, niin mitä järkeä hänen on ryhtyä asiassa yhtään mihinkään sillon kun kaikki tieto mitä hänellä asiasta on, on kuitenkin vain se puhe (jota hän ei usko) ?
Eihän hänellä ole sillon mitään järjellistä asiaa hoitaakaan, jos hänellä ei ole toiminnalleen muuta pohjaa kuin puhe mikä ei hänen omasta mielestään ole totta.
Eikö se ole sama kuin että auttaja keksisi omasta mielikuvituksestaan itse keksimiään asioita, joissa sitten ryhtyy auttamaan. Mitä järkeä siinä on ?
Ainoa mitä siinä sitten voidaan saada aikaan on mahdollisesti se, että autettava saadaan manipuloitua auttajan ajatuksiin mitä hyvänsä ne sitten olivatkaan ja koskivat ne hänen ongelmansa aihetta tai eivät.
Mutta kun minä en halua manipuloitua kenen sattuu ajatuksiin, kun sitä on tapahtunut, siitä on seurannut vain hirveä kärsimys.
Minulla on ihan riittävästi minulle mieluisia ajatuksia omiksi tarpeikseni ja pää tuottaa koko ajan uusia joten niistä ei tule pulaa ilman mitään apuakaan.
Jos haen apua, minulla on jokin spesifi ongelma, jonka olen analysoinut mielessäni valmiiksi mikä siinä asiassa on ongelma, johon tarvitsisin apua, en mihinkään muuhun.
Sitten auttaja kysyy: "Miksi minun sinua pitäisi uskoa ?"
Plaaah...
Mitä hyötyä minulle on sellaisesta ?
Vastaan nyt rehellisesti: Ei mitään, koska siinä ei saa mitään muuta kuin perustavanlaatuisen ihmisarvon kyseenalaistamisen, koska on kyse henkilön omasta asiasta.
Tämä kaikki mahdollisesti johtuu siitä, että en näytä ja kuulosta olemukseltani siinä määrin älylliseltä kuin olen, joten olemuksesta aiheutuviin ennakkoluuloihin pohjaten minua ei uskota, vaikka ansaitsisin tulla uskotuksi ottaen huomioon kuinka tarkkaan asiat tutkin ennenkuin väitän mitään.
No niih...joskohan sain vihdoin asian purettua ja voisin jättää tämän palstan vähän rauhaan jutuiltani.
Mutta tämmönen monologi auttaa paljon enemmän kuin kasvokkain puhuminen jonkun kanssa, joka ei usko...
Voin vielä jonkun esseen lukea jos täältä löytyy...
En tarkota olevani mikään erityisen älykäs (enkä koe olevani), vaan tarkotan, että ihmisen olemassaolevan älyn mitätöinti ei auta häntä mitenkään, vaan enemminkin mielestäni kaikkia pitäisi kannustaa kehittämään älyään entisestään psyykkisen terveyden edistämiseksi,
No sitähän se on... Tarkoitus on saada sut ajattelemaan ja toimimaan tietyllä tavalla. Tarkoitus ei edes ole auttaa potilasta. Tällaisia kokemuksia minulla on. Sun tunteet ja sun ajatukset sivuutetaan. Harvoin sua kohdataan ihmisenä, tasavertaisena ihmisenä ja oikeasti kuunnellaan mitä sun mielen päällä on. Että mitkä asiat sulle oikeasti aiheuttaa pahaa oloa. Tämähän vain sitten jatkuvana toimintana etäännyttää potilaan vain kaueammas omista tunteistaan ja näin ollen pahentaa oireilua.. Sitten suhun turhaudutaan ja aletaan syyllistämään kun et parane. Tuntuu että osa siellä työskentelevistä ihmisistä on täysin tietämättömiä niistä vahingoista mitä he potilaille aiheuttavat.
Ihmisen älyn ja sisäisen viisauden (joka meissä kaikissa on) mitätöinti ja vähättely ei todellakaan ketään auta.
"monien filosofien (mahdollisesti useimpien) mukaan ei ole yhdentelevää puhuuko totta vai valetta,
niin sitten kuitenkin voi tulla vastaa joku jokapäväinen "auttaja" tai terveudenhuollon henkilökunnan henkilö, jonka mielestä on yhdentekevää puhutaanko totta vai valetta. "
Kirjoituksillasi loukkaat työn raskaan raatajia. Nuo ammatit ovat niin raskaita, että ovat omassa lajissaan vertaansa vailla. Burn outeja hyvin paljon.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/08/22/naissa-toissa-iskee-stressi/201111495/139
Näissä töissä iskee stressi
"Katso mitkä ovat stressaavimmat ammatit ja mikä tekee työstä raskasta. "
"Kuntien sosiaali- ja terveysaloille hakeutuvat ihmiset, jotka haluvat tehdä töitä ihmisten kanssa. Se palkitsee, mutta myös stressaa eniten, jos työnantaja on alimitoittanut työresurssit.
Erityisesti sosiaalityöntekijät pitävät sairauslomia mielenterveyssyiden perusteella. Sosiaalialan töissä ristiriidat olivat yleistyneet kunta-alan selvityksessä.
– Siellä joudut kantamaan ja prosessoimaan toisen ihmisen ongelmia. Kaikki yhteiskunnalliset vakavat ongelmat näkyvät sosiaalipuolella. Siellä pestään yhteiskunnallinen likapyykki, akateemisten alojen Akavan työelämätutkija Ulla Aitta sanoo. "
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681
"Kokonaisvaltainen ja yleistynyt väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei enää hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin.
Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus mielekkyydestä katoaa. Kyynistyminen toimii eräänlaisena puolustuskeinona mahdottomassa työtilanteessa, mutta se ei ole tahdonalainen valinta. Ihmissuhdetyössä kyynistyminen saattaa ilmetä myös suhteessa asiakkaisiin, esimerkiksi mekaanisena suhtautumisena, kun taas muissa töissä se ilmenee lähinnä suhteessa työhön ja sen merkitykseen."
"Työuupumukseen liittyviä työolosuhteita luonnehtivat liialliset työn vaatimukset yhdistyneinä vähäisiin työn voimavaroihin (esimerkiksi joustomahdollisuudet tai esimiehen tuki). Erityisesti liian suuri työmäärä, rooliristiriidat ja -epäselvyydet, vähäiset vaikuttamismahdollisuudet, vähäinen sosiaalinen tuki ja koettu epäoikeudenmukaisuus työssä ovat yhteydessä työuupumuksen kehittymiseen.
Työntekijän ominaisuuksia, jotka voivat altistaa työuupumukselle, ovat liialliset itselle tai työlle asetetut vaatimukset ja voimakas velvollisuudentunto sekä vähäiset tai haitalliset selviytymiskeinot stressitilanteessa."
Silmitön haukkuminen, väheksyminen ja lyttääminen ei välttämättä tuo ratkaisua asiakkaan ongelmaan. Itse olen aina, tämän narsistiasiankin kanssa avun piiriin pyrkiessäni muistanut omavastuuajatuksen:
1.Etsin itse apua.
2.Tapaamani terapeutti/psykologi/hoitaja on myös ihminen.
3. Hän on minulle tapaamishetkellä tärkeä ihminen, >osoitan sen.
4. Kunnioitan hänen työtään.
-Nämä eivät ole kumarrusliikkeitä, vaan auttavat ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja luovat omalta osaltaan ilmapiiriä, jossa ongelmieni esiinnostaminen on helpompaa ja voin sitä kaipaamaani ymmärrystä saada.
-En ole kohdannut kertaakaan välinpitämättömyyttä, kun olen apua etsinyt.
-Olen tavannut jopa hienoja lääkäreitä, joiden yritystä auttaa minua tuskassani ei voi muuta kuin kunnioittaa.
-Olen etsinyt apua muutamissa elämäni episodeissa, joita episodeja minulle on tarjoontunut ilman että olisin niitä etsinyt.
-Mitään viisasten kiveä ei kukaan ole tarjonnut, mutta vuodet, kertyvä elämänkokemus ja näkemykset, itsen vahvistaminen, kaikki...
-Mielestäni olen kulkenut kohti parempaa ja uskon valoisaan tulevaisuuteen.
-Nykyisyyteni on jo valoisampaa ja minulla on syytä olla toivorikas.
<>Laitoin nämä viimeiset kommenttini tähän, että voisit vaikka tehdän vertailun. Tämä siis vain tavallaan ihan heitto tuntemattomaan. Joskus pieni kurkistus jonkun toisen sielunelämään voi olla paikallaan.
"Kuntien sosiaali- ja terveysaloille hakeutuvat ihmiset, jotka haluvat tehdä töitä ihmisten kanssa. Se palkitsee, mutta myös stressaa eniten, jos työnantaja on alimitoittanut työresurssit."
Lisään vielä omavastuuajatukseen kohdan
5. Huomioin esim. Terapeutin vastaanottoajan pituuden ja mitoitan oman asiani sen mukaan. Eli en vaadi mahdottomia.
"Silmitön haukkuminen, väheksyminen ja lyttääminen ei välttämättä tuo ratkaisua asiakkaan ongelmaan. Itse olen aina, tämän narsistiasiankin kanssa avun piiriin pyrkiessäni muistanut omavastuuajatuksen: "
Täsmennän vielä tätäkin kommenttiani:
Tässä tarkoitan nimenomaan sitä haukkumista ja lyttäämistä, mitä asiakas tekee hoitohenkilökuntaa kohtaan.
Olen saanut aina osakseni noissa tilanteissa kunnioitusta, kuuntelemista ja empatiaa, ja useimmiten hyviä neuvoja.
Minulla ei ole tapana haukkua ketään, mutta voin nimittää valetta valeeksi, jos kyseessä on oikeasti vale ja valittaa siitä, jos rehellistä totta-puhetta ei uskota. Ja aina olen valmis kunnolla perustelemaan niin paljon kuin on ikinä tarpeellista, ja aina toivon, että väitteeni tutkitaan ja pohditaan mahdollisimman perusteellisesti että löytyykö peruselusteluistani yhtään virhettä. (En tietenkään aina netissä tai jossain vastaavissa perustele kelle vaan.)
Korjaan siis perusteluistani ei peruselusteluistani (tulipa hassu sana heh)
Jaahas, jos minua turhauttaa valehtelu, loukkaan jonkun raskaan työn raatajia .
En näe vähäsintäkään logiikkaa tuossa. Miten raskas työ liittyy siihen pitääkö totta puhumista arvokkaana ?
Ovatko raskaassa työssä olevat arvomaailmaltaan jotenkin valehtelevampia kuin kevyessä työssä olevat ? Mielestäni itse loukkaat raskaan työn tekijöitä.
Ja kommentoin kantaasi itsepuolustukseksi, koska väärin syyttelet minua.
Ymmärrän että sosiaali- ja terveysalan työ on raskasta, mutta ei kai sinne silti heikkokuntoisen potilaan tarvitse tulla työntekijää tukemaan ja hoitamaan ja antamaan empatiaa ilman palkkaa, vaikka taipumusta siihen omaisikin ?
Valitettavasti jätän kuitenkin stressaantumisen johdosta valehtelemaan joutuvat auttajat pärjäämään ilman apuani.
Mutta tämän tekstin sisältö ei ollut alunperin omaa ideaani. Ideoin tämä tuon minun kirjoitusteni kommentoinnin pohjalta, joten tämä ei varsinaisesti edusta mitään minun mielipidettäni, minä vaan itsepuolustaudun, kun mielestäni ajatuksestani annettiin nyt väärää kuvaa.
Olen ollut aina erittäin kohtelias terveydenhuoltohenkilökuntaa kohdatessani.
Olen ehkä välillä niin äärimmäisen hienotunteinen, ettei minua kuulla paikoissa, joissa on totuttu, että ihmiset räyhäävät tullakseen kuulluiksi.
Erittäin voimakkaissakin fyysisissä oireissa voin aivan rauhallisesti selittää esim. näin: "Nyt sydämeni lyö hyvin heikosti". Kukaan ei välitä siitä, eikä edes usko sitä, kun sen sanoo, rauhallisesti ja ystävällisesti.
Kun on niitä kovaäänisempiä.
Että minä en noita oppeja tarvitse, joita vähän niinkuin minulle suunnattaisiin.
Olen aina kohtelias ja asiallinen, kun missään asioin, joten minun asioideni hoidossa kaikki menisi kaikilta osapuolilta sujuvimmin kun minua yksinkertaisesti kuunnellaan asiallisesti omassa asiassani. Ei sillon tule ikinä mitään ongelmia kenellekään siitä.
Olet etsinyt apua muutamissa elämäsi episoideissa ja olet saanut apua. Hyvä niin. Täällä on ihmisiä jotka ovat etsineet sitä useamman kerran ja myös usean kerran joutuneet huonosti kohdelluksi tai sivuutetuksi. Ei edes se että sua kuunnella ole niin paha kuin se että sua syyllistetään tai kohdellaan muulla tavoin huonosti. Voisin oikeasti tehdä ainakin kaksi valitusta saamastani hoidosta, mutta ensimmäistä valitusta en jaksanut kirjoittaa loppuun ja toista en vielä jaksa edes aloittaa jos edes aloitan koska tapahtuneesta on kulunut niin vähän aikaa. En ole ihminen joka huvikseen valituksia tehtailee tai joka olisi aggressiivinen muita ihmisiä (hoitohenkilökunta mukaan lukien) kohtaan. Minulla on iso lista papereita joita olen pyytänyt itselleni eikä siellä ole mainintaa aggressivisuudesta tai epäkunnioittavasta käytöksestä.
Täydellinen en ole minäkään ja kaikenlainen keskusteluhoito on vuorovaikutusta, mutta koen saaneeni jopa täysin ala-arvoista kohtelua ja tämän olen kuullut myös eräältä ihmiseltä jolle on kokemuksiani kertonut. Sinä voit uskoa ihan mihin haluat. Minä uskon itseeni ja siihen mitä minulle on tapahtunut. Kunnioitan ja arvostan kaikkia niitä inhimillisiä ihmisiä joita apua hakiessani olen kohdannut, tai niitä jotka ovat ainakin yrittäneet auttaa minua, niitä en kunnioita jotka minua ovat lisää traumatisoineet tai olleet vaan täysin epäkunnioittavia tai sitten vain täysin välinpitämättömiä toisen ihmisen hädälle.
Hyvä! Juuri näin! Sairaalan pienen puhtiannoksen loistavasta harmaavarpusten puolustuspuheesta. Kerran ärähdin oikein kunnolla psykistrille hänen mitätöivästä tiuskimisestaan. Tuloksena oli persoonallisuushäiriömerkintä. Minkä teet kun kela vaatii ja itsellä voimat ihan loppu.. Onneksi joku muukin jaksaa vielä ajatella ja puolustella meitä maan matosia. Jos ei työ maistu niin sopii vaihtaa alaa kärsivien ihmisten elämän pilaamisen sijaan. Yleensä nämä hitlerit vaan instituutioissa tuppaa ylenemään urallaan..
En usko ulkoisen olemuksen olevan syynä epäuskottavuuteen. Toki saatan olla väärässä. Olen tavannut todella hölmöltä kuulostaa hyönteieset näköisiä ja kuuloisia otuksia ja viesti uppoaa kuin veitsi voisin. Joidenkin kertomukset vaan ovat tarkkaan ihmeellisempää ja epäilen, että jos sinulla ei ole shakkia, pitkäikäisiä luonnetodistajajoukkiota tai muuta mystistä söpöysvalttia ei asiasi saa ansaitsemaansa huomiota ja uskottavuutta. Varsinkin jos vastapuolella ja ikävän kertomuksen kohteena on stereotyyppisesti ns. Kunnon tienaava ihminen audeineen ja latoineen ja neljäsosa koirineen ja mitä kaikkea siihen kunnon elämään nyt kuuluukin. Totuus kiinnostaa ani harvoja eikä moni ole edes halukas saati kykenevä näkemään pintaa syvemmälle. Valitan, mutta näin moni elää.
Minusta siinä on juuri tästä kyse, että kaikkein hienotunteisimpia ja herkimpiä potilaita saatetaan ainakin julkisessa terveydenhuollossa kohdella kaikkein huonoimmin, koska he ovat niin "helppoja " potilaita, että he voidaan sivuuttaa niinkuin he olisivat ilmaa.
Yksityisessä terveydenhuollossa tällaisia potilaita, jonka kanssa vastanotto sujuu rauhallisesti ja asiallisesti, voidaan kohdella aika hyvin, koska siellä ollaan varmasti ihan tyytyväisiä, jos tällainen potilas tulee uudelleenkin.
Jos olisin varakas ja voisin etsiä tietyntyyppisen terapeutin, varmasti meillä voisi olla ihan mukavia ja kiinnostaviakin keskusteluja, jotka voisivat kiinnostaa terapeuttiakin, koska minulla on joitakin suht harvinaisia elämänkokemuksia...hmh..., joita jotkut ei usko...
Jos minuun tutustuu rauhallisesti oikein kunnolla, kyllä sen sitte luultavimmin huomaa, että ne on totta, ainakin jos otan muutama sataa sivua todistemappeja mukaan...
Mutta siihen kuluisi niin paljon aikaa tutkia ne läpi, ettei julkisessa terveydenhuollossa olisi sellaiseen resursseja, joten ei oikein auttaisi muuta kuin uskoa, kun sanon...
Mutta se on varmaan sitten taas arvovaltakysymys, ettei niin vain voi uskoa näin "mitätöntä" ihmistä, vaikka olisi kyse hänen omista kokemuksistaan.
Ja siinä tullaan mielestäni tähän episteemisen epäoikeudenmukaisuuden käsitteeseen, että ennakkoluulojen takia aliarvioidaan jonkun ihmisen kyvyt omien kokemustensa "tietäjänä".
Ja se on mielestäni tässä se todellinen ongelma.
Jos nämä ammatit ovat niin raskaita, että työntekijöiden mielenterveys pettää, eikö siitä synny riski, että hekään eivät heikossa mielenterveydessä tai kunnossa aina kykene arvioimaan oikein mikä on totta ja mikä ei ?
Tämäkään ei ole varsinaisesti oma ideani, koska tapanani ei ole epäillä kenenkään mielenterveyttä, koska se on mielestäni epäkohteliasta. En edes psykopaattien tai narsistien mielenterveyttä halua kyseenalaistaa käyttäessäni noita sanoja , vaan pelkästään löytää sanoja ja mahdollisimman osuvasti nimetä asiat, jotta elämänkokemukset saa koottua loogiseksi kokonaisuudeksi verbaalisesti. Ja täten voi eheyttää itse omaa päätään, siten ettei terapeuttia välttämättä tarvitse, niin pääsevät siitäkin vaivasta ja vähemmällä rasituksella.
"Minusta siinä on juuri tästä kyse, että kaikkein hienotunteisimpia ja herkimpiä potilaita saatetaan ainakin julkisessa terveydenhuollossa kohdella kaikkein huonoimmin, koska he ovat niin "helppoja " potilaita, että he voidaan sivuuttaa niinkuin he olisivat ilmaa."
Kyllä näin on. Siksi itse jouduin opettelemaan koska en silloin kokenut että on muuta vaihtoehtoa, itseni jämäkkää ilmaisemista. Olen siis pohjimmiltani herkkä ihminen ja olin hienotunteinen kun aikoinaan psykiatriasta apua hain. Sittemmin se hienotunteisuus on vähän rapissut koska elämä on kohdellut vähän liian kovasti, mutta ilkeä ja töykeä en silti ole ollut. Osasin vain aiemmin ilmaista itseäni diblomaattisemmin ja tahdikkaammin.
Minulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin irtaannuttaa itseni psykiatriasta ihan täysin ainakin hetkeksi aikaa, myöhemmin voin yrittää etsiä jonkun järkevän psykiatrin tai terapeutin (yksityiseltä) jos tilanne sitä vaatii. Tiedän että jos vielä joudun siihen myllytykseen niin olen menetetty tapaus. Tällä hetkellä minulla on vain selviytymismoodi päällä ja tiedän että tietyntyyppisiä ihmisiä ja paikkoja on vältettävä.
On olemassa ydintrauma jonka päälle usein muut traumat rakentuu. Nämä ydintraumat päälle rakentuvat traumat ovat ihan yhtä totta kuin se ydintrauma (ensimmäisenä tapahtunut). Et voi käsitellä sitä traumaa joka kaikki muut traumat sulle aiheuttaa jos niitä traumoja koko ajan tulee vaan lisää ja lisää!!
Tarkoitan siis että se on kuin sipulin kuorimista. Ensimmäinen kerros on kuorittava pois että voi alkaa kuoria alempaa kerrosta. Miten voit aloittaa sen "sipulin kuorimisen" jos sulle vain lisätään koko ajan lisää kuorittavaa..? En tiedä ymmärsikö kukaan tuota vertausta mutta sellaista se oikeasti on.
En varmasti tiedä mistä puhut.
Olet ehkä ollut hoidossa jossain suljetulla, jossa puoli kouluttamatonta henkilökuntaa yrittää pitää karsinaa kurissa.
Se on varmaan sitten myönnettävä, että nuoremmat sukupolvet on kasvatettu niin huonosti (tai jätetty kasvattamatta), että persoona ei ole mitenkään jalostunut. Räksyttävät vain niinkuin rakkikoitat. Olen tuollaisia puolielikoita jossain kohdannut, en onneksi missään hoitoyhteyksissä tms.
Ymmärsin kaiken kirjoittamasi oikein hyvin sujuvasti ilman minkäänlaista epäselvyyttä.
"Sydämen kautta sisäpuolelle ja päälaen kautta ulkopuolelle kuorimaan sipuleita "
Niin se menee.
Jos joku ei ymmärrä, niin kyse on siitä, ettei hän ole riittävän viisas. :)
Oikeastaan minulla ei ole kokemusta psykiatrisesta hoidosta, mutta olen muuta kautta saanut vähän käsitystä millaista se voi olla.
Itse aion ratkoa ongelmani filosofisesti kuten ennenkin.
Olen jo nyt paljon paremmalla tuulella näistä sipulujutuista, kun jonkun kommervenkkisen psykologian vääntämisestä umpinaisen pään sisällä.
Erehdyin sitä mutkikasta pään sisällä vääntelyä kokeilemaan, ja eihän sillä mikään selviä, kun ei siellä mutkat lopu ikinä.
Aivan.
Miksi hienotunteisten ihmisten täytyy "parantua" ilmaisemaan itseään brutaalimmin ? Olen itsekin kovasti yrittänyt oppia kelvollista brutaalimpaa itseilmaisua.
Mutta onko siinä nyt ihan oikeasti järkeä ?
Jonkun muun taidon harjoittelu ehkä oikeasti kiinnostaisi minua enemmän.
Joopatijoojoo. Ei matti nykästäkään olisi ellei olisi mäkihyppyä. Koeta sopeutua tai rullaa ite oma punainen mattos. Onnea vaan...
Ei kaikki maailman ihmiset ole samanlaisia. Itseasiassa täällä on hyvin paljon hyvin monenlaisia ihmisiä. Sille vaan sokeutuu jos on yhdenlaisessa porukassa hyvin pitkään, ja jos sopeutuu siihen kokonaan, ei pääse ikinä muuta näkemäänkään.
En tiedä, jotenkin aloituksesta ja muista tämän ketjun kirjoituksista paistaa pätemisen tarve. Mistä tämmönen kertoo?
No eiköhän se ole vain sinun näkemyksesi. Minä en koe tarvetta päteä vaan haluan vain kertoa omista kokemuksistani ja purkaa pahaa oloani. On tällä palstalla niitä pätijöitäkin mutta heidän kirjoituksiaan en lue.
Suurimmaksi osaksi ihmiset haluavat vain puhua näistä vaikeista asioista sillä niitä ihmisiä jotka näitä asioita ymmärtäisivät ei oikeasti paljon ole. Joten monelle netti on ainoa paikka josta saa edes jotain ymmärrystä.
Eikä minua ainakaan kiinnosta alkaa analysoimaan kenenkään tai omia kirjoituksiani sillä siinä menee pää vain enemmän sekaisin, ja narsisti on jo sitä päätä voinut sekoittaa. Itsetutkiskelua voi toki harjoittaa silloin kun on tarve mutta joskus ihminen vain yksinkertaisesti haluaa VAIN PUHUA ja purkaa asioita. Eikä siinä ole mitään väärää, päin vastoin.
Täällä oiken kehuskellaan, että minä haluan tulla kuulluksi, mutta minun ei tarvi kuunnella muita..
No ehkä täällä olisikin hyvä kerrankin niinpäin, että narsistien uhritkin voivat ilmaista sanottavansa paljon muita kuuntelematta, kerrankin...
Kyse on psyykkisestä sairaudesta, ei opitusta tavasta.
Totta kai ihminen toistaa kodista opittuja käyttäytymismalleja, mutta ne käyttäytymismallit eivät ikinä pysty ylittämään sairauden asettamia rajoja.
Paksunahkainen ei pysty ikinä ylittämään rajaa, jossa hän laskeutuisi toisten tasolle tai käsittelisi omia tekojaan. Paksunahkainen ei kestä tilannetta, jossa hän ei ole keskiössä tai häntä ei huomioida.
Ohutnahkainen ei useinkaan viihdy keskiössä tai kestä kohteliaisuuksia. Hän haluaa hallita muita taustalta ja pitää ohjat käsissään "näkymättömissä". Ohutnahkaisen on myös vaikea hyväksyä lahjoja, sillä sisällään hän ei pidä itseään niiden arvoisia.
Tuo ohutnahkaisen käytös, jonka tuossa kuvailit voi myös johtua ihan vain kotikasvatuksesta. Mallista, jonka opit vaikka omalta äidiltäsi. Kuinka moni teistä on oikeasti pohtinut sukupolvien ketjuja ja niiden vaikutusta omaan käyttäytymiseen? Jos on ollut elämässään mahdollisuus saada niistä tietoa, niin useita asioita selittyy mallioppimisesta tai jopa asennoitumisesta elämään ylipäänsä. Jotenkin niin, että kun ymmärtää olevansa yksi ketju siinä lenkissä, niin vasta sitten voi tietoisesti yrittää toimia kriisitilanteissa eritavoin kuin edeltäjäsi ovat toimineet.
Psyykkinen sairaus kyllä, mutta todellisuudessa, kuinka monella se on kriteerit täyttävä, eikä vain jonkun exän määrittelemä tila veemäiselle ihmiselle, jolta ei saanut sitä, mitä halusi. Siinäpä se.
Lisäisin tuohon vielä, että ei pelkästään kotikasvatuksesta vaan myös vallitsevista kasvatustrendeistä. Kasvatusopit, jotka olivat käytössä esim. 30 vuotta sitten ja noudatettiin koulumaailmassa eivät päde enää nykyaikana (mm. tyttöjen kiltteys).
"Ohutnahkainen ei useinkaan viihdy keskiössä tai kestä kohteliaisuuksia. Hän haluaa hallita muita taustalta ja pitää ohjat käsissään "näkymättömissä". Ohutnahkaisen on myös vaikea hyväksyä lahjoja, sillä sisällään hän ei pidä itseään niiden arvoisia. "
Tunnistin itseni kyllä kommentistasi ja yhdistävä tekijähän näillä kahdella narsistityypillä on juurikin tuo huono itsetunto.
Mikä tulee hyvin esiin tuossa mainitsemassasi esimerkissä, että on vaikea ottaa vastaan kehuja ja lahjoja, kun ei koe ansainneensa niitä, mihin lisään jatkoksi sen että on vaikea antaa myös itse itselleen.
Toinen juttu mikä tuli tässä mieleen joka liittyy oleellisesti myös ohutnahkaiseen. on tuo syyllisyys kysymys...
"Ohutnahkaisessa narsistissa herää syviä syyllisyyden tunteita pienimmissäkin virhetilanteissa"
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
jonka kanssa taistelen aina silloin tällöin, että jos teen jonkun virheen, niin sitä sitten pyörittelen ja paisuttelen ja siitä seuraa jos jonkinlaisia katastrofiajatuksia.
Tiedostan siinä juurkin sen, en löydä sanaa ? tarkoitan, että virheellisesti koen että ikäänkuin "kaikki" olisi minun varassani ja jos teen virheen niin suurinpiirtein jos ei ihan toisten maailma niin hetkeksi saattaa oma maailma "kaatua" varsinkin jos ei itsellä ole mahdollista korjata virhettä ja harvemmin jo tehdyn enää saa tekemättömäksi...
Mutta joo makuasiahan se on miten näitä asioita nimittää. Jonkun mielestä kyse on psyykkisestä sairaudesta, siinä kun toinen puhuu persoonallisuushäiriöstä, jolloin kokee, että häiriö on persoonassa, mikä juontaa juurensa sinne lapsuuteen sakka, mahdollisesti tosiaan sinne sukupolvien ketjuun, kun lapsuuden olosuhteilla, sillä millaista kohtelua saimme lapsena on suuri merkitys sille millaisia aikuisia meistä kasvaa ja siirrämmekö omat traumamme, edelleen jälkipolvien kannettavaksi...
"Psyykkinen sairaus kyllä, mutta todellisuudessa, kuinka monella se on kriteerit täyttävä, eikä vain jonkun exän määrittelemä tila veemäiselle ihmiselle, jolta ei saanut sitä, mitä halusi. Siinäpä se."
Jos olet elänyt persoonallisuushäiriöisen vanhemman kanssa niin silloin ei tarvitse kyllä miettiä onko kyseessä vi*****ainen käytös vai ihan oikea persoonallisuushäiriö tai häiriöt. On kyllä ihmisiä joista ei osaa sanoa että saisivatko he mitään persoonallisuushäiriötä jos menisivät lääkäriin tutkittavaksi, mutta sitten on taas niitä jotka ihan oikeasti selvästi ovat häiriintyneitä. Narsistisuushan voi olla ihan lievämuotoistakin.
On aika vähättelevää tulla sanomaan ihmisille jotka ovat ihan oikeasti kärsineet persoonallisuushäiriöisen tai häiriöisten ihmisten käytöksestä että he eivät oikeasti olekaan kärsineet vaan itse asiassa heitä vaan ottaa päästä kun parisuhde tai ihmissuhde ei ole mennyt niin kuin halusi.
Esim. oma isäni käytti 20 vuotta yksinkertaisesti minun elämäni, oman tahtoni ja itsetuntoni tuhoamiseen. Se ei ole mikään pikkujuttu. Siihen päälle vielä muidenkin häiriöisten ihmisten toiminta. Joten sitten kun näistä asioista alkaa puhumaan niin on ihan helv***n kiva kuulla miten on oikeasti vain keksinyt nämä asiat päästä tai liioittelee.. Eihän kukaan voi tuntemattoman nettikirjoittelijan taustoja tietää mutta olisi ihan hyvä jos kuitenkin ensisijaisesti uskottaisiin siihen mitä ihmiset sanoo eikä epäiltäisi kaikkia valehtelijoiksi tai hysteerikoiksi.
Mutta se kauhea epäily on minusta vielä paljon kamalamman tuntuista muualla kuin netissä. Siksi esim. minulle parempi kirjottaa tänne nettiin vaan.
Se on tosiaan itsellenikin varsin käsittämätöntä, että joku voi käyttää vuosikymmeniä jonkun henkiseen tuhoamiseen. Olen kuitenkin myöskin tuon kokenut.
Mutta en halua enää sanoa sitä missään missä minulle siihen vastataan päin naamaa ilkeästi.
Ja tuokin se on tosiaan hassua, että jos on vuosikymmenet ollut tiiviisti yhteydessä oman vanhempansa kanssa, niin ei muka henkilöllä olisi minkäänlaista oikeaa käsitystä vanhemmastaan, vaan parempi käsitys on jollain, joka ei ole koskaan vanhempaa nähnytkään ja hän tietää, että vanhempi vain vitsaili tai oli niin huolissaan, että käyttäytyi ilkeästi tai vaan väsynyt. Ja hän voi viisaana neuvoa tämän henkilölle, joka ei tätä ollut tajunnut.
Voi hyvä ihme, miksi kimpaannuit, tämänhän on vain keskustelua. Tiedän, että satuttaa, kun pitää pystyä keskustelemaan myös sellaisesta, joka tuntuu ahdistavalta ja vaikealta. Siinä mielessä tämmöinen keskustelu, jossa et ole livekontaktissa aiheuttaa tosi helposti ristiriitoja ja vääriä tulkintoja.
Uskallan sanoa, että jos aikuistuttuaan tarpeeksi näkee monenmoista häiriötä ihmissuhteissaan, niin on ehkä syytä pohtia, että kumpia on enemmän kummallisia vai normaaleja (mikä sitten on normaalia?) suhteita. Minusta elämä on kasvamisen ja kehittymisen paikka, eikä vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Helppo elämä ei ehkä kehitä ihmistä henkisesti kovinkaan paljon.
Juuri tuli teemalta uusintana ohjelma elämänmeno, jossa kuvattiin elämää työläisperheessä 40-60-luvulla pääkaupunkiseudulla. Aika selvästi tuli esiin sen aikaiset kasvatusmetodit, jotka siihen aikaan oli käytössä. Ei siinä nyt kummalliset hoksottimet tarvitse olla katsojalla, että ymmärtää, millaisia aikuisia näistä lapsista tuli ja hyvin pystyi ymmärtämään, miksi he kasvattivat omat lapsensa kotona opittujen metodien avulla siten kuinka kasvattivat.
Kimpaannuin koska tämä aihe on tällä hetkellä minulla aika voimakkaasti pinnalla, se on minulle tärkeä ja koska koin taas kerran että tätä asiaa vähätellään. Kun kyse on oikeasti persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä ei sitä voi vähätellä. Tiedän kyllä että niitä oikeasti terveitä ja tasapainoisia ihmisiä ei paljon ole, mutta kysymys onkin aste-eroista. Esim. psykopatia on pahempi kuin narsismi, lievä narsistisuus taas vähemmän vaurioittavampi kuin patologinen narsismi jne.
Kysymys on siis siitä että oikeasti patologista narsistia tai henkilöä jolla on useita vakavia persoonallisuushäiriöitä tai joka on voimakkaasti narsistinen ei voi verrata normaaliin kovia kokeneeseen ihmiseen! Monilla ihmisillä on ongelmia mutta vakavat persoonallisuushäiriöt on oikeasti vakavia asioita! Et sinä pidä syöpääkään ja flunssaa samanarvoisina sairauksina, vai? Mutta jos et tätä ymmärrä niin sitten ei voi mitään. En jaksa enää vääntää rautalangasta koska osa ihmisistä ei tule koskaan ymmärtämään. Tai ehkä sitten jos itse joutuvat saman kokemaan.
Tällaiset häiriintyneet vanhemmat tai ihmiset voivat aiheuttaa lapsilleen (tai muille ihmisille) vakavia mielenterveyshäiriöitä niin etteivät he koskaan kykene normaaliin elämään. En pitäisi sitä ihan normaalina elämään kuuluvana asiana.. Ja jos niitä eri tavalla häiriöisiä ihmisiä joutuu lapsuuden ja nuoruuden aikana paljon kohtaamaan ei se voi olla vaikuttamatta koko elämään ja voimakkaasti.
Kannattaa tosiaan harkita aika tarkkaan kelle kertoo näistä asioista. On ihan selvä että osa ei halua uskoa, tai sitten vähätellään jne. Siinä sitten tavallaan uudelleen traumatisoituu.
No juurikin niin, ja ihan turhaan
Se on kuitenkin niin, että tarkoitukseni ei ole väheksyä kokemaasi, koska se tuntuu olevan rankkaa. Minulla ei valitettavasti ole kokemusta lääketieteellisen diagnoosin saaneista persoonallisuushäiriöisistä lähimmäisistä, muunlaisista kylähulluista kyllä. Ymmärrän, että sinulla on kokemusta patologisista narsisteista ja henkilöistä, joilla on monia vakavia mielenterveyshäiriöitä. Em. vuoksi kirjoitan omiin kokemuksiini nojautuen, jotka eivät ole siis yhtä vakavia ja vaikeita kuin sinun kokemasi ja olen äärettömän pahoillani, että koet sen jonkinlaisena uhkana. Hyvää yötä kaikesta huolimatta. Toivon, että huominen on parempi ja pääset asiassasi eteenpäin.
Näissä keskusteluissa puhutaan paljon noista nahkoista ja ilmeisesti sillä ohutnahkaisella tarkoitetaan riippuvaa persoonaa, joka persoonallusuushäiriöiden luokituksissa muistaakseni kuuluu eri klusteriin sen yleensä narsistiksi mielletyn kanssa johon kuuluu myös epävakaa persoona eli B:hen ja riippuvainen ja estynyt kai C klusteriin. Linkki oli jossain alempana. Mielentetveystalo ja persoonallisuushäiriöt.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx
A-klusteriin kuuluvat Epäluuloinen (F60.0) sekä Eristäytyvä persoonallisuushäiriö (F60.1).
B-klusteriin kuuluvat epäsosiaalinen (F60.2), epävakaa (F60.3), huomionhakuinen (F60.4) sekä narsistinen persoonallisuushäiriö (F60.8).
C-klusteriin kuuluvat vaativa (F60.5), estynyt (F60.6) ja riippuvainen persoonallisuushäiriö (F60.7).
No kiitos että ymmärsit että tosiaan rankkoja kokemuksia että en ihan turhasta valita, ja kiitos kommentistasi.
Luin muutaman kommentin, mutta onko tämä ihan tervejärkisten palsta?
Rakastuin nuorena vanhempaan, erittäin komeaan, itsevarmaan mieheen, joka pikkuhiljaa hallitsi koko elämääni. Hän oli ihana, huomioi ja hemmotteli minua. Totuin, sopeuduin siihen, etten voi itse päättää, miten pukeudun, missä kuljen, ketä tapaan. Mies soitteli usein työpaikalle (ei suoraan minulle) ja kysyi, olenko siellä, haki minut töistä, soitteli perään, jos kävin kaupassa ja viivyin hänen mielestään liian kauan jne.
Jälkeenpäin ajatellen sairaalloisen mustasukkainen mies...ehkä narsistikin ja minä olin tyhmä masokisti (vai mikä vastapari on?)
Laiska ja mukavuudenhaluinen prinsessa?
" tyhmä masokisti (vai mikä vastapari on?) "
Ehkä yhtähyvin fiksu mutta epäonninen sen suhteen suhteen.
On hienoa jos toinen ymmärtää mistä puhutaan
Yksi toinen erittäin komea(?), itsevarma narsisti(?) rekkakuski mies on tällä hetkellä lööpeissä kautta maailman vink
Narsistin lapsilta on viety heidän synnynnäiset itsestäänselvät ihmisoikeudet kuten oikeus tuntea niin kuin tuntee, oikeus ajatella niin kuin ajattelee, ja oikeus olla se kuka hän on. Se että joku vie sulta oikeuden ajatella niin kuin ajattelet (siis itsenäisesti) ja tuntea niin kuin sinun sydämesi tuntee niin se on varmaan pahin ihmisoikeusrikos mitä on olemassa. Tiedän että tämä voi kuulostaa hullulta ja jopa naurettavalta sellaiselle ihmiselle joka ei ole lapsena ja nuorena joutunut narsistisen vallankäytön ja manipuloinnin kohteeksi, mutta osa vanhemmista on niin sekaisin että he eväävät omalta lapseltaan jopa ihan perusihmisoikeudet. He kuvittelevat että voivat ja että heillä on oikeus hallita toisen ihmisen tunteita ja ajatuksia. Lapset ovat heidän omaisuuttaan, he eivät ole omia itsenäisiä yksilöitä joten he päättävät siitä mitä sinä saat tuntea ja mitä sinä saat ajatella. Jos sitten poikkeat tästä ja osoitat omaavasi itsenäisen ajattelukyvyn (joskus sitten aikuisempana tai nuoruudessa) voidaan sua rangaista ja narsistivanhempi tai isovanhempi loukkaantuu syvästi.
Se että joku loukkaantuu siitä että olet vain oma itsesi, oma itsenäinen yksilö on naurettavuuden huippu. Miksi me olisimme omia erillisiä yksilöitä jos meidän ei olisi sitä tarkoitus olla? Jos meidän olisi tarkoitus ajatella samalla tavalla olisivat meidän aivomme ja sydämemme toisiimme linkittyneitä. Osa ihmisistä ei vaan kykene tajuamaan sitä tosiasiaa että olemme kaikki erillisiä yksilöitä joilla on oma erillinen ajatusmaailma ja tunne-elämä, sekä keho. Kun olet tällaisten ihmisten seurassa joutunut kasvamaan joudut tekemään hirveästi töitä että kykenet sitten erillistymään ja yksilöitymään normaalisti. Se ettei sitä ole kyennyt ajoissa tekemään ei ole ihmisen oma vika vaan niiden jotka hänen päänsä ovat sekoittaneet.. ja jotka ovat häntä tavarana ja omaisuutenaan kohdelleet.
Samaa mieltä.
Joo. Samameininki jatkuu kouluissa yliopistoon saakka. Itsenäisten ja erillisten olen kyllä. Ihan eristyksiin saakka, kun muuten se ei olisikaan mahdollista ilman jatkuvaa henkisen väkivallan uhkaa.
Herääminen: sanasi todella kosketti. Oikeus olla oma itsensä, oikeus omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Oikeus omiin rajoihin. Ja sen oikeuden vieminen. Pahin ihmisoikeusrikos.
Käyn tätä parasta aikaa läpi. Olen todennut kamppailleeni hengissä miten kuten pysyen narsistin hovissa. Hajonnut täysin. Tajunnut että ainoa keino selvitä ja toipua on sanoutua irti. Katkaista napanuora.
Ja siitähän ei hyvää ole seurannut. Seuraava kohde onkin lapseni.
Mitä enemmän luen narsismista, sitä turhautuneempi olen siitä että joka paikassa keskitytään narsismin kuvaamiseen ja analysointiin mutta ei keskitytä siihen miten narsistista pääsee irti, miten selvitä, miten toipua. Konkreettisia esimerkkejä, toipumistarinoita, jotka herättää toivoa että tästä helvetistä voi ja kannattaa riuhtautua irti, mitä nopeammin sen parempi.
Missä niitä on? Toipumistarinoita? Esimerkkejä selviytymisestä?
Minä olen päässyt eroon narsistista, suurimmaksi osaksi myös tunnetasolla. Käytännössä vain hiukan vaikuttaa elämääni, että pari kolme kertaa vuodessa en mene jonnekin, jonne ehkä menisin, jos en ajattelisi, että voin kohdata narsisti-psykopaattini siellä.
Minusta on tärkeää keskustella narsismin kuvauksista, koska se on osa tunnistusprosessia, jotta itseään uhriksi epäilevä voisi saada varmuuden jostakin henkilöstä. Itselleni aikoinaan oli erittäin tärkeää tajuta, mitä narsismi käytännössä on.
Tämä ketju on päiväkirjamainen kuvaus omasta eroprosessistani. Jotkut ovat kirjoittaneet kirjojakin kohtalostaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/11374468/narsistista-eroon
Minkä lainen on nainen narsistina, joskus kävi eron hetkellä mielessä exästäni. Tai psykopaatti. Tiedän hänen empatiansa olevan puutteellinen ja kokonaan poissa. Sen hän on minulle kerran myöntänytkin sanomalla, hän tietää, että tähän pitäisi sanoa jotakin, mutta hän ei siihen kykene. Tilanteeseen on monesti liittynyt se, että olen hänelle puhunut tunteista ja hän osoittanut minulle täydellistä tunnekylmyyttä, josta sitten olen puhunut. Monesti tuntui, että aivan, kun olisi verho vedetty eteen, kun puhuin tunteista, sen näki olemuksesta ja kuuli puheista. Sanottakoon se, että hän on kyllä minua joskus silittänyt, mutta se tuntui monesti tilanteen sopimattomalta, enkä aina ymmärtänyt miksi hän näin hän teki ja se että tunsiko hän jotakin sääliä minua kohtaan.
Hän ei myöskään tuntunut hyväksyvän minun erilaista näkemystäni asioista, vaan aina piti jotenkin mennä hänen askeleittensa mukaan. Hän loukkaaantui ja selitteli asian niin, että minulla tuli syyllinen olo. Omasta mielestä hän ei koskaan loukkaantunut eikä suuttunut mistään, vaikka sen näki hänestä.
Sitten loppu puolella yritin selitellä asiat niin, että hän ne ymmärtäisi, koska olin kokenut, että minun normaali puhe tavallani ne eivät tehoa ja siitä huolimatta tuntui, että hän ei näitä ymmärrä. Veljeni sanoi minulla kerran hänen muutettua pois, että ei sun minulle tarvitse puhua kuten hänelle ja kyllä hän ymmärtää minä sanon. Hän sai minun käytöksellään muuttamaan puhetapaani ilman, että tiesin niin tekeväni, tämä selvisi myöhemmin. (halusin niin kovasti saada hänen ymmärtämään minua) Näin rupesin puhumaan myös muillekkin ihmisille. Tuosta yhdestä kirjoituksesta jäi mieleen tuo, ei kelvannut omana itsenä. Näin mä sä sen koin.
Se oli kokemuksena tosi hajottavaa, mutta tiedän osuuden olevan myös minulla. Mutta sitä en edelleenkään kunnolla ymmärrä miksi tulin niin paljon paremmin toimeen muiden ihmisten kanssa ja hänen kanssaan tuntui siltä, että seinä oli koko ajan pystys. Siis vaikeaa oli koko ajan.
Hänen pois muuttaminen lähti minun kiukkeisesta purkamisesta, jossa sanoin parempi, kun lähdet johonkin muualle. Tulin kuitenkin katuma päälle,Sovittelut ja puheet ei siinä auttanut ja hän sai sen näyttämään siltä, että tämä johtui vain minusta, eikä ollenkaan hänestä. Hän oli jopa tutulleni suuttunut, kun sanoin hänen itse tehneen sen päätöksen. Se oli totuus, joka ei kelvannut. Sitä ei tehty yksimielisyydessä. Siitä ei puhuttu siitä ei keskusteltu, hän vain teki niin. On muitakin saman tyyppisiä tilanteita, joissa koin aivan kun minua ja ajatuksia ei olisi ollut olemassakaan. Mä olin tyhjää ilmaa.
Mä en tosiaan tiedä onko hän narsisti vai ei ja en tiedä onko sillä lopuksi mitään merkitystä, kun ei yhdessä enään olla. Parhaiten rupes menemään, kun katkaisin kaiken yhteyden pidon häneen.