Teininä luin historiaa, psykologiaa, filosofiaa ja teologiaa päästäkseni selvyyteen maailmasta. Niin kuin monilla muillakin, aiheutti sen tarpeen mitä ilmeisimmin se ristiriita mikä on sanojen ja tekojen välillä ihmisten elämässä. Nuori ihminen, jolla ei ole vielä tarvetta muokata totuutta valheeksi, on useimmiten ainakin jossain määrin totuudesta kiinnostunut.
Mielestäni olen päässyt totuudenetsinnässä jo hieman pintaa syvemmälle. En kovin syvälle, mutta jotain luulen ymmärtäväni elämästä. Siksi karkeat valheet loukkaavat. Kaikki yritykset syöttää jotain pajunköyttä tuntuvat vastenmielisiltä.
Ihmiset eivät ole tässä asiassa samanlaisia. Joillakin muut tarpeet nousevat niin vahvoiksi, ettei totuudella ole enää niin paljon merkitystä.
En myöskään ole kovin kiinnostunut siitä, mitä muut tästä ajattelevat, tai siitä, miten he kokevat sisäisen maailmani ulospäin näkyvät puolet. Suomessa se mitä muut ajattelevat on ehkä tärkein asia kulttuurissa, mutta itse en jaa tätä intohimoa. Tiedä sitten että onko geeneissäni jotain vierasta vaikutusta mikä tämän aiheuttaa. Häpeä ei ole ykköstunteeni.
En etsi totuutta myöskään ollakseni täydellinen. Jos totta puhutaan moraalissani on aina ollut puutteita myös sen maailmankatsomuksen mukaan, jonka olen valinnut. Jotkin sisäiset mekanismit aiheuttavat sen ilmeisen puutteen, että halu tietää totuus ja halu löytää todellinen merkitys ja tarkoitus on tärkeämpää kuin moraalinen puhtaus. Jos vaikka ajatellaan, että voisin joutua häpeään ja helvettiin pahojen tekojeni vuoksi, niin ajatus ei liikuta minua, ellei sen vaihtoehtona ole jotain todellista hyvää. Tästä totuuden etsinnässä on kyse. Myöskään ihmisten säännöt eivät kiinnosta, ellei heillä ole tarjottavana jotain todellista hyvää. Jonkun pellen ohjeet siitä, että jotain vain pitää tehdä, ei kiinnosta.
Tietysti tämä pätee myös ihmissuhteisiin. Miksi esimerkiksi mennä naimisiin vain siksi, että joidenkin ääliöiden mielestä niin täytyy hinnalla millä hyvänsä tehdä? Jos minun joskus pitää mennä naimisiin, niin haluan saada siitä jotain. En halua vain antaa saamatta mitään. En ylipäätään halua tehdä mitään ellen saa jotain takaisin. En halua tehdä töitä hölmölle työnantajalle vain siksi että niin pitää tehdä. En halua ponnistella ilman että saan kohtuullisen psykologisen ja aineellisen korvauksen. En halua elättää perhettä, jos se miehen kohdalla on vain sitä, että mies antaa, ja saa takaisin vain epäkunnioitusta (niin kuin nykyään näyttää olevan). Syy tälle kaikelle on, etten rakasta ihmisiä ehdottomalla rakkaudella. Vain Jumala rakastaa täydellisellä pyyteettömällä rakkaudella. Haluan saada myös itse jotain. Jos mitään ei ole tarjolla, en vaivaudu. Tyhjän saa pyytämättäkin.
En ymmärrä ihmisiä jotka jankuttavat että miesten vain täytyy tehdä asioita, koska niitä täytyy tehdä. Luulevatko he, että joku randomi mies on heille kuin heidän isänsä, joka (luonnollisesti) rakasti heitä pyyteettömästi? Tässä kohtaa moni vaan toteaa, että miehen PITÄÄ rakastaa pyyteettömästi ja kaikkensa uhraten. Kyseessä on syvä rakkauden tarve, eli nimenomaan pyyteettömän ja ehdottoman rakkauden tarve. Valitettavasti on niin, että kukaan mies tai Ikävä-palsta ei siihen pysty vastaamaan.
Joku joskus ihmetteli, että millä logiikalla joku hänen tuntemansa ihminen toimii. Sain siitä inspiraation kirjoittaa omasta logiikastani, koska ymmärrän, että ihmiset toimivat hyvin erilaisin vaikuttimin tässä maailmassa. Omani on tässä: Halu saada jotain arvokasta. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Mielestäni olen päässyt totuudenetsinnässä jo hieman pintaa syvemmälle. En kovin syvälle, mutta jotain luulen ymmärtäväni elämästä. Siksi karkeat valheet loukkaavat. Kaikki yritykset syöttää jotain pajunköyttä tuntuvat vastenmielisiltä.
Ihmiset eivät ole tässä asiassa samanlaisia. Joillakin muut tarpeet nousevat niin vahvoiksi, ettei totuudella ole enää niin paljon merkitystä.
En myöskään ole kovin kiinnostunut siitä, mitä muut tästä ajattelevat, tai siitä, miten he kokevat sisäisen maailmani ulospäin näkyvät puolet. Suomessa se mitä muut ajattelevat on ehkä tärkein asia kulttuurissa, mutta itse en jaa tätä intohimoa. Tiedä sitten että onko geeneissäni jotain vierasta vaikutusta mikä tämän aiheuttaa. Häpeä ei ole ykköstunteeni.
En etsi totuutta myöskään ollakseni täydellinen. Jos totta puhutaan moraalissani on aina ollut puutteita myös sen maailmankatsomuksen mukaan, jonka olen valinnut. Jotkin sisäiset mekanismit aiheuttavat sen ilmeisen puutteen, että halu tietää totuus ja halu löytää todellinen merkitys ja tarkoitus on tärkeämpää kuin moraalinen puhtaus. Jos vaikka ajatellaan, että voisin joutua häpeään ja helvettiin pahojen tekojeni vuoksi, niin ajatus ei liikuta minua, ellei sen vaihtoehtona ole jotain todellista hyvää. Tästä totuuden etsinnässä on kyse. Myöskään ihmisten säännöt eivät kiinnosta, ellei heillä ole tarjottavana jotain todellista hyvää. Jonkun pellen ohjeet siitä, että jotain vain pitää tehdä, ei kiinnosta.
Tietysti tämä pätee myös ihmissuhteisiin. Miksi esimerkiksi mennä naimisiin vain siksi, että joidenkin ääliöiden mielestä niin täytyy hinnalla millä hyvänsä tehdä? Jos minun joskus pitää mennä naimisiin, niin haluan saada siitä jotain. En halua vain antaa saamatta mitään. En ylipäätään halua tehdä mitään ellen saa jotain takaisin. En halua tehdä töitä hölmölle työnantajalle vain siksi että niin pitää tehdä. En halua ponnistella ilman että saan kohtuullisen psykologisen ja aineellisen korvauksen. En halua elättää perhettä, jos se miehen kohdalla on vain sitä, että mies antaa, ja saa takaisin vain epäkunnioitusta (niin kuin nykyään näyttää olevan). Syy tälle kaikelle on, etten rakasta ihmisiä ehdottomalla rakkaudella. Vain Jumala rakastaa täydellisellä pyyteettömällä rakkaudella. Haluan saada myös itse jotain. Jos mitään ei ole tarjolla, en vaivaudu. Tyhjän saa pyytämättäkin.
En ymmärrä ihmisiä jotka jankuttavat että miesten vain täytyy tehdä asioita, koska niitä täytyy tehdä. Luulevatko he, että joku randomi mies on heille kuin heidän isänsä, joka (luonnollisesti) rakasti heitä pyyteettömästi? Tässä kohtaa moni vaan toteaa, että miehen PITÄÄ rakastaa pyyteettömästi ja kaikkensa uhraten. Kyseessä on syvä rakkauden tarve, eli nimenomaan pyyteettömän ja ehdottoman rakkauden tarve. Valitettavasti on niin, että kukaan mies tai Ikävä-palsta ei siihen pysty vastaamaan.
Joku joskus ihmetteli, että millä logiikalla joku hänen tuntemansa ihminen toimii. Sain siitä inspiraation kirjoittaa omasta logiikastani, koska ymmärrän, että ihmiset toimivat hyvin erilaisin vaikuttimin tässä maailmassa. Omani on tässä: Halu saada jotain arvokasta. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei ole olemassa mitään totuutta. Ainoa totuus on se me kaikki olemme yhtä..
Ikäväpalstallakin.
Tuo on sinun totuutesi. Viittaa itämaisiin filosofioihin. Niissä gurut saavat palkkaa siitä että sepittelevät lohduttavia taruja.
liity AMORCkiin. Tutustu ruusuristiläisyysfilosofiaan, jos et ole vielä sitä tehnyt. Saat totuuden.
Mistä Suomalaiset ovat lähtöisin tarkalleen? Varmaan tiedät kun olet lukenut
kaikenlaista.
Turha kuluttaa aikaansa "totuuksia" etsimällä. Ihmisen elämä kun se ei paljon poikkea tuosta naapurimetsän muurahaiskeon kuhinasta. Elämä on vain koneisto, jonka rattaat (ihmiset) koostaa. Aikamme täällä pyörittyämme n. 6 metriä multaa peitoksi ja päälle kahvit kappelin nurkilla. Amen.
PS. Nykyajan totuudet määrittelee se taho jonka taloudellisia etuja sekä intressejä "totuus" parhaiten palvelee.
ekonomikaan ei välttämättä osaa yhdyssanoja. Surullista.
Osoita minulle yhdyssanavirhe?
Kyynistä.
Jopas sinä vähästä tulet surulliseksi, senkin pilkunnussija.
Porukalla ironian ja sarkamin taju ja haju hukassa? :D
"Jos totta puhutaan moraalissani on aina ollut puutteita myös sen maailmankatsomuksen mukaan, jonka olen valinnut. Jotkin sisäiset mekanismit aiheuttavat sen ilmeisen puutteen, että halu tietää totuus ja halu löytää todellinen merkitys ja tarkoitus on tärkeämpää kuin moraalinen puhtaus. "
Taidat olla viel aika kaukana totuudesta, jos ensinnäkin olet omaatuntoa vailla oleva moraaliton pelle?
Tää on aina niin ihana hetki, kun ei tarvitse ns avata suutaan itse
Ota löysin rantein, älä jännitä....... :))))
Miksei se ole halu tehdä jotain arvokasta?
Koska haluan ottaa en antaa.