Miksi kaikki salamyhkäisyys ympärilläni?
Minä se sitten pidän Pyhästä Hengestä, koska pimeys ihmisen sisällä ilman valoa ja värejä ei johda mihinkään, se ei anna tietoa, ei anna sisältöä... Lapsenomaista iloa sateenkaaresta vaikka sielu on ikivanha.
Ihmettelen kaikkea, sitä erityisesti miksi en saisi oppia uutta kun kerran se on mahdollista?
Jos en olisi täällä en olisi täällä lainkaan. Siksi minä kutisen ja kutitan ja annan kaikkea kaikille, jokaiselle saamamääränsä mukaan. Helppoa sellaielely on. Kun tietää miten asiat ovat.
Vaistoan että olen turvassa. Vaistoan jotain muutakin... Paheksuntaa, vaikka juuri tällä hetkellä haistan vain luun ja sen ytimen makean tuoksahduksen, pölyn ja eilispäiväisen tuulen joka kieputti karvatuppoja kohti venettä, sitä paattia jolla Sinun on määrä taittaa matka pitkin kuunsiltaa luokseni, ei vielä sillä marjakiisseli liedelläsi täytyy saostua, jäähdyttää ja sokeroida kevyesti, kuin siinä olisi makeuttajana suudelmia äidiltäsi,joka on muualla, mutta silti sydämessäsi. Hänen jonka ominaistuoksu on muistona siellä missä muut muistot eivät pesi. Omassa salaisessa paikassasi jonka voit ehkä osoittaa ja todentaa näkyväksi aivosähkökäyrästä tai magneettikuvasta, mutta onko se tieteen tarkoitus, vai jokin muu?
Oletko valmis seuraavaan askeleeseen?
Se on nyt niin että koska en luota ratsastajan taitoihisi niin joudumme perumaan sen ratsastuskohtauksen. Stunttia joka olisi muistuttanut ulkoisilta ominaisuuksiltaan edes etäisesti sinua, en löytänyt vaikka selasin läpi kaikki kansainväliset ja -välittömät kataloogit. Olet niin uniikki että mihin minä kanssasi joudun? Varmaan Helvettiin jos joku vielä haluaa uskoa sen paikan olemassaoloon. Onneksi se ei hetki on edessä, meillä on vielä jokunen tovi jotka lahjoitan sinulle J.S. kaikkinen tunteineen jotka haluat vastaanottaa. Alkaen nyt, päättyen kuolemaani. T: V.K.
Minä se sitten pidän Pyhästä Hengestä, koska pimeys ihmisen sisällä ilman valoa ja värejä ei johda mihinkään, se ei anna tietoa, ei anna sisältöä... Lapsenomaista iloa sateenkaaresta vaikka sielu on ikivanha.
Ihmettelen kaikkea, sitä erityisesti miksi en saisi oppia uutta kun kerran se on mahdollista?
Jos en olisi täällä en olisi täällä lainkaan. Siksi minä kutisen ja kutitan ja annan kaikkea kaikille, jokaiselle saamamääränsä mukaan. Helppoa sellaielely on. Kun tietää miten asiat ovat.
Vaistoan että olen turvassa. Vaistoan jotain muutakin... Paheksuntaa, vaikka juuri tällä hetkellä haistan vain luun ja sen ytimen makean tuoksahduksen, pölyn ja eilispäiväisen tuulen joka kieputti karvatuppoja kohti venettä, sitä paattia jolla Sinun on määrä taittaa matka pitkin kuunsiltaa luokseni, ei vielä sillä marjakiisseli liedelläsi täytyy saostua, jäähdyttää ja sokeroida kevyesti, kuin siinä olisi makeuttajana suudelmia äidiltäsi,joka on muualla, mutta silti sydämessäsi. Hänen jonka ominaistuoksu on muistona siellä missä muut muistot eivät pesi. Omassa salaisessa paikassasi jonka voit ehkä osoittaa ja todentaa näkyväksi aivosähkökäyrästä tai magneettikuvasta, mutta onko se tieteen tarkoitus, vai jokin muu?
Oletko valmis seuraavaan askeleeseen?
Se on nyt niin että koska en luota ratsastajan taitoihisi niin joudumme perumaan sen ratsastuskohtauksen. Stunttia joka olisi muistuttanut ulkoisilta ominaisuuksiltaan edes etäisesti sinua, en löytänyt vaikka selasin läpi kaikki kansainväliset ja -välittömät kataloogit. Olet niin uniikki että mihin minä kanssasi joudun? Varmaan Helvettiin jos joku vielä haluaa uskoa sen paikan olemassaoloon. Onneksi se ei hetki on edessä, meillä on vielä jokunen tovi jotka lahjoitan sinulle J.S. kaikkinen tunteineen jotka haluat vastaanottaa. Alkaen nyt, päättyen kuolemaani. T: V.K.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.