Kuule kun mietit sanaa pähkylä niin hahmotatko sellaisen rakenteen joka on jotain pähkinän, kotelosienen ja sen kukkivan humalaisen toisinnon kun se hitaasti levittäytyy erilaisissa ulkoasuissaan, niin pikkuruisena käpynä kuin milloin minkäkinlaisena variaationa siitä samasta, muuttuen kaikkialla kaikkeen ympäristöönsä aina vain paremmin ja paremmin sopeutuvana.
Luonto on niin rikas ja monimuotoinen että se saa minut edelleen rakastamaan elämää vaikka sinä oletkin karttanut seuraani.
Ajattelussani oli joskus outo pieni romantiikkaoppi jostain äidinkielen oppikirjasta luetusta satukertomuksesta. Tuo oli vanamoon ja Linneaan liittyvä romanttinen visio jonka toivoin kovasti toteutuvan jonain päivänä. Siinä tarinan keskushenkilön päänahasta versosivat vanamot ja pienet vaaleanpunaiset kellokkaat koristivat hänen hiuksiaan. Se oli kuin ikuinen neitseellinen avioituminen kaikkein korkeimman puolison kanssa, mutta kasviopillisiin sanankäänteisiin verhottuna. Mitäköhän siitä saisi ajatella... Lohdutusta mustaansurmaan kuolleille ainakin nyt ensin tuli tässä poristessa... Ne vanamot ovat niin pieniä sitten kun ne omin silmin kohtaa... Mutta typerryttävän kauniita!
Joskus aikoinaan, kun Suomessa oli vielä routa-aikakausi, niin Mikkelin kupeessa oli kangasmetsät täynnänsä erilaisiin hidastuneisiin vaiheisiin kelottunutta katajaa, autuaan mehevää poronjäkälää ja tikankontteja. Ei ole enää.
Meni mitä meni. Joskus aaah en kestä... Keravalla lapsuuteni lähiöojissa tapasi todella villinnäköistä vesiliskoa. Byääääääääääääääää ei mulla muuta. Rento elämä ( tyrsk! ) eikä masenna oikein mikään... niiisk paitsi Shell-öljy-yhtiö kriääääääkhhh kraaaa antakaa pian Sepramia tuplana tai triplana. Okei nyt mä rauhotun, mä rauhotun, en raivoa, en ota pulttia, en ala saarnaamaan, en vastusta autoteollisuutta, en vastusta sitä, en vastusta tätä, en vastusta kiinniottoa, en potki, en pure, en raatele, en sylje, en hillu, en kuse silmille, en ole väkivaltainen, en tuputa omia näkökantojani, en ole aktiivinen vastarinnan tekijä, en ole yhtään pettynyt vaikutusmahdollisuuksiini vaikka miesrakkaani ei vastaa viesteihini, ELY-keskus ei vastaa soittopyyntööni, asianajajani on menehtynyt ja arkistot ovat iäksi tuhoutuneet, en edes vaikka mastopatia rinnassani ei olisikaan vaaraton, en hermostu mistään, eikä oletetusti ole se aika kuukaudesta, että olisin erityisen hermoheikko-raivohullu, huh, ehkä selviän kuivin jaloin tästä suonsilmäkkeestä jonne eräät sangen vittumaiset hännystelijät ja huoltojoukot aluehallintokeskuksemme ex-pormestarin toimesta ovatkin tujauttaneet puolivillin tamppaajansa, minut siis, konsulttien konsulttien ollessa kieli keskellä suuta, että selkkauksilta vältyttäisiin, miltä epäilemättä vältytäänkin kun poikkeustilalaki määrätään käytäntöön ja avioerosta ei saa enää passitusta helvettiin.
Kuka ottaa vastuun?! Ilmoittaudu virtuaalikonttoriPostiin, liuta vainajia on jumissa terminaalissa, osa vastustaa polttohautausta koska eivät varmasti tiedä vapautuvansa siten karmastaan, koska eivät usko. Mitä uskoa tässä monotonisen pannarimaisessa maailmassa muuta kuin omia silmiään, niitä joiden kautta näet rakkaasi hymyilevän ja se on ainoa asia joka saa sinut todella onnelliseksi. Kaiken muun hienon lisäksi jota on olemassa. Kuten rentoakankaali.
Luonto on niin rikas ja monimuotoinen että se saa minut edelleen rakastamaan elämää vaikka sinä oletkin karttanut seuraani.
Ajattelussani oli joskus outo pieni romantiikkaoppi jostain äidinkielen oppikirjasta luetusta satukertomuksesta. Tuo oli vanamoon ja Linneaan liittyvä romanttinen visio jonka toivoin kovasti toteutuvan jonain päivänä. Siinä tarinan keskushenkilön päänahasta versosivat vanamot ja pienet vaaleanpunaiset kellokkaat koristivat hänen hiuksiaan. Se oli kuin ikuinen neitseellinen avioituminen kaikkein korkeimman puolison kanssa, mutta kasviopillisiin sanankäänteisiin verhottuna. Mitäköhän siitä saisi ajatella... Lohdutusta mustaansurmaan kuolleille ainakin nyt ensin tuli tässä poristessa... Ne vanamot ovat niin pieniä sitten kun ne omin silmin kohtaa... Mutta typerryttävän kauniita!
Joskus aikoinaan, kun Suomessa oli vielä routa-aikakausi, niin Mikkelin kupeessa oli kangasmetsät täynnänsä erilaisiin hidastuneisiin vaiheisiin kelottunutta katajaa, autuaan mehevää poronjäkälää ja tikankontteja. Ei ole enää.
Meni mitä meni. Joskus aaah en kestä... Keravalla lapsuuteni lähiöojissa tapasi todella villinnäköistä vesiliskoa. Byääääääääääääääää ei mulla muuta. Rento elämä ( tyrsk! ) eikä masenna oikein mikään... niiisk paitsi Shell-öljy-yhtiö kriääääääkhhh kraaaa antakaa pian Sepramia tuplana tai triplana. Okei nyt mä rauhotun, mä rauhotun, en raivoa, en ota pulttia, en ala saarnaamaan, en vastusta autoteollisuutta, en vastusta sitä, en vastusta tätä, en vastusta kiinniottoa, en potki, en pure, en raatele, en sylje, en hillu, en kuse silmille, en ole väkivaltainen, en tuputa omia näkökantojani, en ole aktiivinen vastarinnan tekijä, en ole yhtään pettynyt vaikutusmahdollisuuksiini vaikka miesrakkaani ei vastaa viesteihini, ELY-keskus ei vastaa soittopyyntööni, asianajajani on menehtynyt ja arkistot ovat iäksi tuhoutuneet, en edes vaikka mastopatia rinnassani ei olisikaan vaaraton, en hermostu mistään, eikä oletetusti ole se aika kuukaudesta, että olisin erityisen hermoheikko-raivohullu, huh, ehkä selviän kuivin jaloin tästä suonsilmäkkeestä jonne eräät sangen vittumaiset hännystelijät ja huoltojoukot aluehallintokeskuksemme ex-pormestarin toimesta ovatkin tujauttaneet puolivillin tamppaajansa, minut siis, konsulttien konsulttien ollessa kieli keskellä suuta, että selkkauksilta vältyttäisiin, miltä epäilemättä vältytäänkin kun poikkeustilalaki määrätään käytäntöön ja avioerosta ei saa enää passitusta helvettiin.
Kuka ottaa vastuun?! Ilmoittaudu virtuaalikonttoriPostiin, liuta vainajia on jumissa terminaalissa, osa vastustaa polttohautausta koska eivät varmasti tiedä vapautuvansa siten karmastaan, koska eivät usko. Mitä uskoa tässä monotonisen pannarimaisessa maailmassa muuta kuin omia silmiään, niitä joiden kautta näet rakkaasi hymyilevän ja se on ainoa asia joka saa sinut todella onnelliseksi. Kaiken muun hienon lisäksi jota on olemassa. Kuten rentoakankaali.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sillä lailla.