Salkinoja-Salonen ja kumppanit ovat tehneet mielenkiintoista tutkimusta mikrobitoksiineista. Oheisessa Kemia-lehden jutussa sivutaan monta kertaa kaliumkanavan häiriintymistä soluissa:
http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/03/kem608_home.pdf
Tuon mukaan useampikin mikrobitoksiini sotkisi juuri kalium-aineenvaihduntaa ja siten solujen energiatasapainoa.
Omat homeoireet ovat olleet moninaiset, mutta keskeisinä valtava fyysinen uupuneisuus, lihasheikkous, suolatasapainon häiriöt ja verenpaine. Labrat ja oireetkin viittasivat monta kertaa lievään hyperaldosteronismiin eli suolahormonin liikatuotantoon, josta seuraa kaliumin karkaaminen elimistöstä. Kaliumia säästävä diureetti spironolaktoni rauhoitti verenpaineen vanhoihin lukemiin, mutta ei ole poistanut nestettä tipan tippaa, korkeillakaan annoksilla, kuten ei toinenkaan diureetti. Vaikka turvotusta on tasaisesti kaikkialla. Lisämunuaisetkin kuvattiin, eikä sieltäkään mitään aldosteronia tuottavaa kasvainta löytynyt. Epäilyttää, johtuuko tämä suolahäiriö lopulta mikrobitoksiinien vaikutuksesta. En tiedä, mille kaikille homeille olen altistunut, koska muutin pois pian kosteusvaurion toteamisen jälkeen, enkä nähnyt mitä remontissa lopulta paljastui. Vaurio oli kaikesta päätellen syntynyt hitaasti pitkän ajan kuluessa ja muhinut pitkään.
Sekin askarruttaa, palautuvatko tällaiset kaliumkanavan häiriöt edes pitkän ajan kuluessa. Jos mikrobitoksiinit ovat rasvaliukoisia, jäävätkö ne elimistöön suunnilleen loppuelämäksi, kuten pahat ympäristömyrkyt. Olen muutamalta lääkäriltä yrittänyt udella, mutta vastauksia ei ole herunut.
Onko kukaan yhtään viisaampi tässä asiassa? Vastaavia kokemuksia?
http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/03/kem608_home.pdf
Tuon mukaan useampikin mikrobitoksiini sotkisi juuri kalium-aineenvaihduntaa ja siten solujen energiatasapainoa.
Omat homeoireet ovat olleet moninaiset, mutta keskeisinä valtava fyysinen uupuneisuus, lihasheikkous, suolatasapainon häiriöt ja verenpaine. Labrat ja oireetkin viittasivat monta kertaa lievään hyperaldosteronismiin eli suolahormonin liikatuotantoon, josta seuraa kaliumin karkaaminen elimistöstä. Kaliumia säästävä diureetti spironolaktoni rauhoitti verenpaineen vanhoihin lukemiin, mutta ei ole poistanut nestettä tipan tippaa, korkeillakaan annoksilla, kuten ei toinenkaan diureetti. Vaikka turvotusta on tasaisesti kaikkialla. Lisämunuaisetkin kuvattiin, eikä sieltäkään mitään aldosteronia tuottavaa kasvainta löytynyt. Epäilyttää, johtuuko tämä suolahäiriö lopulta mikrobitoksiinien vaikutuksesta. En tiedä, mille kaikille homeille olen altistunut, koska muutin pois pian kosteusvaurion toteamisen jälkeen, enkä nähnyt mitä remontissa lopulta paljastui. Vaurio oli kaikesta päätellen syntynyt hitaasti pitkän ajan kuluessa ja muhinut pitkään.
Sekin askarruttaa, palautuvatko tällaiset kaliumkanavan häiriöt edes pitkän ajan kuluessa. Jos mikrobitoksiinit ovat rasvaliukoisia, jäävätkö ne elimistöön suunnilleen loppuelämäksi, kuten pahat ympäristömyrkyt. Olen muutamalta lääkäriltä yrittänyt udella, mutta vastauksia ei ole herunut.
Onko kukaan yhtään viisaampi tässä asiassa? Vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo toivottavasti tutkimus hanke etenee,joskus.Lääkärit eivät ota kantaa näihin asioihin.Itse sairastin aikoinaan sarkoidoottisen sydänlihastulehduksen,ja kun olin osastolla,yllätyksekseni keuhkotautien lääkäri tuli kyselemään asunko kosteusvaurioisessa asunnossa,tai olenko asunut.Kohdalleni on sattunut useita sisäilmaongelmallisia asuntoja,sen hetkinen oli sitten se pahin,sekin selvisi vasta sitten aikojen päästä,kun meinasin menehtyä nenäverenvuotoon.Sydänlhakseen jäi arpi,joka aiheuttaa minulle arvaamattomia kammiotakykardioita,niitten varalle on sitten asennettu defiloiva tahdistin,joka onkin pelastanut henkeni useita kertoja.Tällä hetkellä en oireile nykyisessä kodissani,apunani on ilmanpuhdistin.Kiinnostaa kovasti nämä tutkimushankkeet,olen myöskin sairauteni takia tutkimusryhmässä,mutta sydänlääkärit eivät ole tietäkseenkään sisäilmaongelmien yhteydestä sairauteeni,sen kun aiheuttaa tuntematon tekijä!
Hei, mielenkiintoista luettavaa. Kärsin kosteusvaurioasunnon aiheuttamista ongelmista edelleenkin ja v. 2014 oikeasta poskiontelosta leikattiin Aspergillus-sienirihmasto-kasvusto, joka ei ollut levinnyt kudoksiin eikä luustoon. Krooninen poskiontelotulehdus ja neurologiset vaivat aiheuttavat edelleenkin ajoittain isoja ongelmia. Heikentynyt immuuniteetti.