Olen hiton yksinäinen tyyppi

Saisit olla onnellinen! Minulla ei ole enää edes perhettä:(

Et ole täs maailmas yksi.

Hei, voit etsii ystävii vaik harrastuksist tai sit netistä. Ja muista, me kaikki ollaan ok! Siit kertoo must kivasti Yle Areena ja Some-Suomi tai http://areena.yle.fi/1-3537753. Kiva et kirjotit, kirjoittajaryhmiänkin on. Oliks siin sulle jotain? Zemiä! :)

Kyllä me ihmiset sitten olemmekin erilaisia. Tuli tästä aloituksesta mieleen, että jotkut kaipaa paljon ihmisiä ympärilleen, kun toiset pärjää vaikka about itsekseen.

Itse esimerkiksi en kaipaa hirveästi kavereita. Minulla on pari hyvää kaveria ja se riittää. Enkä muutenkaan "käytä" tai "tarvise" kavereita siksi, että kaipaisin hirveästi tukea tai turvaa tai olkapäätä, koska selvitän omat asiani omassa päässäni, mutta on ihanaa istua hyvän kaverin seurassa vaikkapa lasillisen ja pitää hauskaa ja nauttia kaverin seurasta. Ottaa rennosti jne. Tottakai tuen kavereitani, jos he sitä tarvitsevat, mutta itse en kaipaa sen enempää tukea tai olkapäätä, johon itkeä. Siinä mielessä olen ehkä enemmän miesten kanssa samoilla aalloilla vaikka olenkin nainen. En jaksa piehtaroida joistain "naisten" ongelmissa.

Ehkä olen myös jollain tapaa saanut yliannostuksen "kavereista", nimittäin nuorena kävin koulun ns. sisäoppilaitoksessa, koska paikkakunnallani ei ollut yläastetta. Ja sen jälkeen koko nuoruuden asuin aina kimppakämpissä tai jonkun kaverin kanssa. Silloin muistan ajatelleeni, että kun joskus pääsen omaan kotiin, niin en ikinä poistu sieltä:D Jotenkin sain yliannostuksen sosiaalisesta olemisesta ja nyt aikuisena, kun voin itse valita missä olen, milloin olen ja kenen kanssa olen, niin viihdyn hyvin yksinkin. Toki nautin myös muiden ihmisten seurasta, mutta vain rajallisesti.

Tietysti on eri asia, jos ei ole yhtään kaveria tai läheistä, niin silloin se varmaan ahdistaa, kun se ei ole ikään kuin vapaa valintaista. Mutta iän myötä sitä myös tulee tarkemmaksi kenen kanssa haluaa viettää aikaa. Pitää aidosti synkata ja tavallaan olla samoilla aalloilla, kun nuorempana sitä ei niinkään sillä tavalla miettinyt. Vanhempana sitä tulee jotenkin vähän krantummaksi. Ja tietysti kaikki ihmissuhteet täytyy perustua luottamukseen ja aitoon kunnioitukseen ja aitoon yhteyteen ilman oman edun tavoitteluja. Se tosin ei ole nykyaikana kovin itsestään selvyys ja monesti myös kateus voi viedä kalatkin vedestä.

"Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot."

(V. A. Koskenniemi)

Sekin on paljon. Onneks sinulla on heidät. Toivon että vielä löydät jonkun muunkin, jos itse tahdot niin.