"PIMEÄ ENERGIA ja ANTIGRAVITAATIO (URANTIA-kirja)
Tieteen nykyisen käsityksen mukaan ns. pimeää energiaa on maailmankaikkeudessa peräti n.70%, lopun ollessa pimeää ainetta (n.25%) ja näkyvää ainetta (vain n. 5%). Pimeä aine,jonka oletetaan muodostuvan neutriinoista, kylmistä massakertymistä (eivät tule näkyviin
infrapuna-astronomiassa) ja mustista aukoista, on osittain tieteen tuntema.
Näkymätöntä ainetta on viime aikoina havaittu painovoimavaikutustensa perusteella, ja ovatpa astronomit kertoneet löytäneensä radioteleskoopilla 50 miljoonan valovuoden päästä galaksin, joka on
lähes kokonaan valaisematon (tähdetön). Pimeä energia, joka tuli ajankohtaiseksi v.1998,
on sen sijaan täysin tuntematonta. Sen oletetaan loitontavan galakseja toisistaan; Einstein
ennusti tämän energiamuodon olemassaolon v.1917 lisätessään yleisen suhteellisuusteorian
yhtälöön ns. kosmologisen vakion. Pimeällä energialla on siis gravitaatiota vastustava
vaikutus, antigravitatorinen efekti.
Pimeä energia, tiede ja U-kirja
Pimeä energia tuli uudelleen kuvioihin v.1998, kun Hubble-teleskoopilla tehdyt havainnot
antoivat ymmärtää, että avaruuden laajeneminen alkoi kiihtyä 5 miljardia vuotta sitten. Tämä
sopii hyvin yhteen U-kirjassa esitetyn (s.123) avaruuden respiraation eli vuorottelevan
kaksi miljardia vuotta kestävän laajenemis-supistumissyklin kanssa. Koska tällä hetkellä olemme
(kirjan mukaan) likimain laajenemisvaiheen puolivälissä, laajeneminen on alkanut kiihtyä noin
4.5 miljardia vuotta sitten. Kun pimeä aine pitää (osittain) painovoimaotteessaan näkyvää
ainetta, pimeä energia puolestaan mahdollistaa syklimäisen avaruuden hengityksen. Ilmeisesti
tämä tuntematon pimeä energiamuoto on muuttuvaa vuorovaikutuksessaan aineen kanssa,
muutoinhan syklimäinen respiraatio ei toimisi, ja pahimmassa tapauksessa maailmankaikkeuden
kiihtyvä laajeneminen kävisi kohtalokkaaksi. Voisimme verrata avaruusrespiraatiota auton
iskunvaimentimiin, jossa syklin aikana jousen mekaanisen energian muotojen ja potentiaalien
vaihtelu sekä gravitaatio tekevät ajamisen miellyttäväksi (mikäli iskarit on kunnossa). Auton
kori, alusta ja pyörät pysyvät vakaudessa, aivan kuten kosmoskin, joka ei hajoa eikä kutistu
kasaan."
Tieteen nykyisen käsityksen mukaan ns. pimeää energiaa on maailmankaikkeudessa peräti n.70%, lopun ollessa pimeää ainetta (n.25%) ja näkyvää ainetta (vain n. 5%). Pimeä aine,jonka oletetaan muodostuvan neutriinoista, kylmistä massakertymistä (eivät tule näkyviin
infrapuna-astronomiassa) ja mustista aukoista, on osittain tieteen tuntema.
Näkymätöntä ainetta on viime aikoina havaittu painovoimavaikutustensa perusteella, ja ovatpa astronomit kertoneet löytäneensä radioteleskoopilla 50 miljoonan valovuoden päästä galaksin, joka on
lähes kokonaan valaisematon (tähdetön). Pimeä energia, joka tuli ajankohtaiseksi v.1998,
on sen sijaan täysin tuntematonta. Sen oletetaan loitontavan galakseja toisistaan; Einstein
ennusti tämän energiamuodon olemassaolon v.1917 lisätessään yleisen suhteellisuusteorian
yhtälöön ns. kosmologisen vakion. Pimeällä energialla on siis gravitaatiota vastustava
vaikutus, antigravitatorinen efekti.
Pimeä energia, tiede ja U-kirja
Pimeä energia tuli uudelleen kuvioihin v.1998, kun Hubble-teleskoopilla tehdyt havainnot
antoivat ymmärtää, että avaruuden laajeneminen alkoi kiihtyä 5 miljardia vuotta sitten. Tämä
sopii hyvin yhteen U-kirjassa esitetyn (s.123) avaruuden respiraation eli vuorottelevan
kaksi miljardia vuotta kestävän laajenemis-supistumissyklin kanssa. Koska tällä hetkellä olemme
(kirjan mukaan) likimain laajenemisvaiheen puolivälissä, laajeneminen on alkanut kiihtyä noin
4.5 miljardia vuotta sitten. Kun pimeä aine pitää (osittain) painovoimaotteessaan näkyvää
ainetta, pimeä energia puolestaan mahdollistaa syklimäisen avaruuden hengityksen. Ilmeisesti
tämä tuntematon pimeä energiamuoto on muuttuvaa vuorovaikutuksessaan aineen kanssa,
muutoinhan syklimäinen respiraatio ei toimisi, ja pahimmassa tapauksessa maailmankaikkeuden
kiihtyvä laajeneminen kävisi kohtalokkaaksi. Voisimme verrata avaruusrespiraatiota auton
iskunvaimentimiin, jossa syklin aikana jousen mekaanisen energian muotojen ja potentiaalien
vaihtelu sekä gravitaatio tekevät ajamisen miellyttäväksi (mikäli iskarit on kunnossa). Auton
kori, alusta ja pyörät pysyvät vakaudessa, aivan kuten kosmoskin, joka ei hajoa eikä kutistu
kasaan."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikilla on vastapaino