Minulla ei ole yhtään ystävää. Perhe vihaa minua. Sukulaisia ei ole ketä näkisi. Poikaystävää ei ole koskaan ollutkaan samoin en ole ikinä suudellut ketään. Koulussa olen huono samoin harrastuksessa. Olen köyhä. Olen koulukiusattu nyt jo 10 vuotta, masentunut ja mietin päivittäin itsemurhaa. Olen hyvännäköinen, luonteeltani varautunut aluksi mutta mukava. Olen vain sisältäpäin niin murskana ettei yksikään tiedä siitä ja roolin esittäminen vuodesta toiseen vie kaikki voimat. Onko muita? Onko itsari enää ainut vaihtoehto.
Elämäni on pilalla, mitään ei ole jäljellä.
16vtyttö
488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsemurha ei ole koskaan vaihtoehto , kyllä asiat vielä järjestyvät.Olen varma että olet mukava tyyppi ja sinulla on vielä paljon annettavaa tälle maailmalle
Pidä hauskaa, ryyppäile !
Itse olen 27-vuotias mies ja sairastan myös masennusta, vaikka toisaalta elämässäni on monia hyviäkin asioita. Koulukiusattu olin myös aikanaan melkein koko peruskouluajan ja etenkin yläasteella. Jos haluat jutella ja ystävystyä, niin minulle voi kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Minä oon yli viiskymppinen akka. Masennuksesta kärsinyt. Minuakin muistaakseni koulussa kiusattiin, mutten oo älynnytkään laittaa masennustani sen piikkiin. Sairauttakin ollut. Äijäkin kettuilee. Välillä kaikki päin persettä. Ei se sit ihme että masentuu.
Mutta, en ymmärrä nuoria ihmisiä, joilla on elämä vielä elämättä.
Tehkää jotain, älkääkä täällä itkekö! Jos oikeesti on sairas, hakee apua. Jos on vaan tylsistynyt, hakee piristystä!