Unijukalle

Kiitos ja anteeksi, kun kirjoitin nimesi väärin tervehdykseeni :-(

Ajattelin, on parempi hänen tietää, etten enää pysty
rakastumaan, jotta hän ei kuvittelisi minun olevan
kiinnostunut. Toisaalta ajatellen, olen itse taannoin
kokenut sen, että minut torjuttiin, joten ei siinä ollut
muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä asia. (Tarkoitan
siis itseäni nuorempaa miestä ja myös vanhempaa
miestä, jota rakastin.) Mielestäni on parempi
kertoa suoraan kuin jättää kertomatta tai kierrellä.

Mutta koska hän on minua (vain) ystävänä pitänyt,
niin eihän hänen sikäli olisi luullut ottavan raskaasti
sitä, kun totesin, etten enää kykene rakastumaan.
Ellei hän sitten ole ajatellut, että ensin ystävyys ja
sitten myöhemmin enemmän.

Hän päätteli minun olevan yksinäinen.
Mutta hän ei koskaan todennut itsensäkin olevan
sellainen, eikä myöskään kertonut olevansa
yhteyksissä kavereihinsa. Vaikutti siltä, että
hän on paljon kotona ja tekee siis musiikkityötään
siellä yleensä. Ei asia toki minulle kuulu missä hän
viettää aikaansa. Mutta ei se toki ole kiva, että hän
on yksinäinen.

Hän ei tietääkseni ole nykyään virassa (ellei nyt
sitten sen jälkeen, kun ei ole enää kirjoittanut).
Aiemmin hän totesi, että jatketaan silti kirjoittelua,
vaikka hän onkin välillä kiireinen. Loppuvaiheessa
hän ei enää todennut jatkamisesta ja muutenkin
viestit olivat entistä lyhyempiä.

Taloudellisesti hänellä ei luultavasti mene hyvin.
Harmillista sekin.

Mutta eipä kai minun kannata itseäni kokonaan
syyttää, vaikka tämä yhteydenpito loppuikin?
En usko, että meitä oli toisillemme tarkoitettu.
Mutta tällainen ei ole mukavaa, kun toinen
lopettaa, eikä kerro syytä.

Nostan Unijukalle.

Sinun on tehtävä itse se ratkaisu, että pyritkö jatkamaan yhteydenpitoa. Tällä hetkellä tosin edellytykset, että asiat etenisivät välillänne suotuisaan suuntaan näyttävät hyvinkin rajallisilta. Pikemminkin tuon yhteydenpidon jatkuminen nyt voi aiheuttaa elämääsi rajoituksia tai haittoja. Näin ollen voisi sanoa, että tasapainon saavuttaminen kysytyssä asiassa vaikuttaa tällä erää hyvinkin työläältä.
Ehkä on parempi pitää yhteydenpito vähäisenä, taikka jatkaa sitä uudella tavalla ystäväpohjalta, jolloin voi säilyttää hieman etäisyyttäkin ! !
Mutta toisen huolia ei todellakaan pidä ottaa kannettavaksi itselleen ! !

Luin aiemman vastauksesi uudelleen. Siinä on, että meidän välillämme
oli luottamusta ja ystävyyttä.

Tilanne lienee nyt se, ettei ole mitään; ei siis ystävyyttäkään.
Onko hän suuttunut minulle jotenkin tai jostakin?

Minusta tuntuu, etten halua yrittää jatkaa yhteydenpitoa.
En myöskään halua hänen huoliaan (toisaalta, hän ei ole
kertonutkaan niistä) pohdittavakseni, koska omassakin
elämässäni
on jo monta asiaa, mitä täytyy miettiä, jotta
asiat sujuisivat positiivisesti.
Kenenkään elämä ei tietenkään ole helppo eli en ole
ainoa, jolla on mietittävää.

Tämän henkilön kanssa oli paljolti niin, että minä siirsin
keskustelua eteenpäin. Ei hän juurikaan kysellyt minulta
asioita. Ihmiset ovat erilaisia tietysti, mutta eikö keskustelun
pitäisi olla vastavuoroista? Hän oli yleensä melko vähäsanainen.
En tiedä, voiko siitä päätellä jotakin hänen luonteestaan,
mutta kuitenkin hän töidensä puitteissa on joutunut olemaan
sosiaalinen.

En tiedä, mitä hän olisi odottanut tai toivonut kirjottamiseltamme?
Olikohan se hänen mielestään sellaista, että piti siitä?

On vähän sellainen tuntu liiaksi rutiineihin vaipuneesta ihmisestä, joka ottaa nyt joitakin asioita (joita ei pitäisi ottaa) liian raskaasti. Ja se vaikuttaa eritoten luovan ihmisen maailmaan, ja siihen miten hän kokee taikka ilmaisee asioita.
Jollakin tavalla tuntuu olevan kerta kaikkisen tukossa. En tosiaan osaa sanoa, miltä hän tuossa tilassa tuntee tekemisensä tai kirjoittamisensa, mutta tuntuu tosiaan siltä, että hän tekee liikaa asioita vain rutiinien vuoksi, eikä osaa asioista tällä hetkellä ainakaan tarpeeksi nauttia.
Saa tästä kyllä hyvin raskaita tuntemuksia, ja tuntuu jopa että jonkun pitäisi pitää nyt tästä ihmisestä ja hänen tasapainostaan huolta. Pitäisi löytää kerta kaikkisen kevyempi ote elämään ... siis tämän musiikkimiehen ...

Kiitos Unijukka!

Hänellä on hankala tilanne elämässään tekstisi perusteella.
Taiteelliset ihmiset ovat usein
ailahtelevampia. Minä en tiedä
hänen luonteestaan juuri mitään,
kun hän ei kertonut siitä juurikaan.

Onko hänen nykytilanteeseensa
vaikuttanut se jollakin lailla, kun
yhteydenpitomme loppui? Kokeeko
hän sen(kin) raskaana?

Minä en häntä kykene tasapainonsa
osalta auttamaan. En ole edes ikinä
nähnyt häntä, enkä halua tavata.
Minulla on ajatus, että hän saattaisi
tulla tapaamiseen humaltuneena.
Voinen olla väärässäkin.

Hän on eronnut vaimostaan ymmärtääkseni tänä vuonna.
Se voi olla hänelle vaikea paikka,
erot eivät liene koskaan helppoja.
Ehkä erokin vaikuttaa tasapainoonsa.
Toivottavasti löytyisi joku ihminen
hänelle, joka auttaisi. Mutta mahtaako olla niin kuin monilla miehillä
Suomessa, ettei hän puhu kenellekään asioistaan? Siis ei
hän ainakaan minulle kertonut.

Tämä koko juttu on sellainen,
etten tiedä mitä pitäisi ajatella.
Mutta jatkaa en halua ainakaan.
Silti toivon hänelle hyvää.

Tämän musiikkimiehen muusikkoystävä kuoli yllättäen
pari kuukautta sitten. Se voi
vaikuttaa häneen negatiivisesti.
Tunsivat toisensa vuosikymmeniä.

Unijukka, nostan sinulle.

Hänen pitäisi selkeäsi luopua vanhoista tottumuksistaan, jotka eivät enää tuo hyötyä omaan elämään. Sitä kautta tulisi muutos, ja valintoja joiden kautta voi taasen etsiä uusia hyödyllisiä seikkoja, joiden kautta voi alkaa pärjäämään.
Hänen pitäisi löytää luonnollinen, kepeämpi tie, eikä tehdä esim.asioita raskaasti ja "Väkisin". Esimerkiksi luovuushan on paljolti sitä, että asiat tulisivat ilmaistua osin itsekseen. Jos elää liian yksin ja raskaasti, niin kadottaa oikean luovuuden ...
Pitäisi osata kuunnella, mikä on tarpeellista ja hyväksi. Jos näin ei tehdä, niin hän voi ajaa itsensä niin syvään kriisiin, että siitä on enää hyvin vaikeata selvitä ...