Eli tällainen ongelma on kyseessä: mies on kuusikymppinen, itse olen parikymppinen nainen ja mielestäni en mistään hirveimmästä päästä ulkoisestikaan, vaan aika nätti jos näin voi sanoa, niin olen kuullut. Ollaan pari kertaa koitettu miehen aloitteesta sekstata mutta ei siitä tule mitään. Hänellä ei seiso ja pahin erektion lannistaja on uudessa suhteessa hänen mielestään kondomin käyttö. Hän ei suostu kuvittelemaankaan että akti onnistuisi kumin kanssa. Joten hän on jo päättänyt tehdä asiasta ongelman itselleen korvien välissä ja tiedostaa sen hyvinkin.
Ensimmäisillä kerroilla hän halusi seksiä lastenhuoneessa ja se vei minulta intoa kun lasten lelujen keskelle piti mennä, vaikka muuallakin olisi kosolti tilaa sekstailla. Jotenkin ympäristö ei kiihottanut minua. En ollut kovin aktiivinen, vaikka yritin kyllä.
En jaksanut panostaa seksimahdollisuuksiin enempää kun pääni valtasivat ajatukset; onko hänellä fantasia omasta kanssani samanikäisestä tyttärestään, vai miksi hän haluaa seksiä tyttärensä sängyssä? Itse kun rohkenin tekemään aloitteen, en ollut tarpeeksi märkänä enkä siis halunnut häntä tarpeeksi, niin väitti. En tiedä miten se pitäisi sitten näyttää ellei perinteisin keinoin.
Hän silittelee ja rapsuttelee minua samalla tavalla kuin lempikoiraansa, eikä se suoranaisesti saa minua syttymään tai aiheuta kutkkuttavia tuntemuksia. En ole koira, ja olen tehnyt selväksi etten pidä rapsutteluista. Hän vastaa että pitäisikö olla tosi rajut otteet. Siitä ei välttämättä väkivaltaa miesten taholta kokeneelle kannattaisi vitsaillakaan... Siksi siis en ole ihan kiimassa niin kuin hän ehkä toivoisi.
Luulen, että kuudenkympin jälkeen on normaalia miehellä potea impotenssia eivätkä tuntopuutokset ainakaan auta asiaa...mutta itsensä soimaamisen sijaan hän syyttelee minua etten yritä tarpeeksi tai en halua. Hän ei halua väkisin. Tuntuu nöyryyttävältä joutua torjutuksi kun vielä lastenhuoneen kaiken muun jälkeen rohkenen yrittää (joskin toisessa ympäristössä)hänen kanssaan mitä molemmat haluamme.
Koen etten ole tarpeeksi viehättävä. Hän puhuu paljon tyttärestään, entisistä ja nykyisistä naisistaan, joiden kanssa paneminen onnistuu ilman kumia hyvin ja on ihanaa. Hyvä hänelle. Mutta eikö hän ymmärrä että minä en halua kuolla kolmekymppisenä aidsiin, enkä raskaaksi?
Onko vika tosiaankin minussa? Olenko ruma? Lihava? Epäkiinnostava?
Itsetuntoni on vajonnut ja olen masentunut. En usko enää kenenkään muunkaan miehen haluavan minua kun tällainen on kerran sattunut.
Onko normaalia?
Ja mikä neuvoksi?
Ensimmäisillä kerroilla hän halusi seksiä lastenhuoneessa ja se vei minulta intoa kun lasten lelujen keskelle piti mennä, vaikka muuallakin olisi kosolti tilaa sekstailla. Jotenkin ympäristö ei kiihottanut minua. En ollut kovin aktiivinen, vaikka yritin kyllä.
En jaksanut panostaa seksimahdollisuuksiin enempää kun pääni valtasivat ajatukset; onko hänellä fantasia omasta kanssani samanikäisestä tyttärestään, vai miksi hän haluaa seksiä tyttärensä sängyssä? Itse kun rohkenin tekemään aloitteen, en ollut tarpeeksi märkänä enkä siis halunnut häntä tarpeeksi, niin väitti. En tiedä miten se pitäisi sitten näyttää ellei perinteisin keinoin.
Hän silittelee ja rapsuttelee minua samalla tavalla kuin lempikoiraansa, eikä se suoranaisesti saa minua syttymään tai aiheuta kutkkuttavia tuntemuksia. En ole koira, ja olen tehnyt selväksi etten pidä rapsutteluista. Hän vastaa että pitäisikö olla tosi rajut otteet. Siitä ei välttämättä väkivaltaa miesten taholta kokeneelle kannattaisi vitsaillakaan... Siksi siis en ole ihan kiimassa niin kuin hän ehkä toivoisi.
Luulen, että kuudenkympin jälkeen on normaalia miehellä potea impotenssia eivätkä tuntopuutokset ainakaan auta asiaa...mutta itsensä soimaamisen sijaan hän syyttelee minua etten yritä tarpeeksi tai en halua. Hän ei halua väkisin. Tuntuu nöyryyttävältä joutua torjutuksi kun vielä lastenhuoneen kaiken muun jälkeen rohkenen yrittää (joskin toisessa ympäristössä)hänen kanssaan mitä molemmat haluamme.
Koen etten ole tarpeeksi viehättävä. Hän puhuu paljon tyttärestään, entisistä ja nykyisistä naisistaan, joiden kanssa paneminen onnistuu ilman kumia hyvin ja on ihanaa. Hyvä hänelle. Mutta eikö hän ymmärrä että minä en halua kuolla kolmekymppisenä aidsiin, enkä raskaaksi?
Onko vika tosiaankin minussa? Olenko ruma? Lihava? Epäkiinnostava?
Itsetuntoni on vajonnut ja olen masentunut. En usko enää kenenkään muunkaan miehen haluavan minua kun tällainen on kerran sattunut.
Onko normaalia?
Ja mikä neuvoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Te ette kerta kaikkiaan sovi toisillenne. Molemmat vaativat toiselta sellaista, mitä toinen EI VOI antaa. Seksuaalista kiihotusta ei voi vähääkään saavuttaa ponnistelemalla. Jos olevat tekijät eivät rittävästi kiihota, mitään ei ole tehtävissä.
Miehen seisotus on nuorenakin niin hilkulla, että toiset menettävät erektionsa heti, jos joutuu pelaamaan kumien kanssa. Jos kondomi ei käy, niin se ei käy, vaikka kuinka tahtoisi. 60-vuotiaalla seisotus on muutenkin jo onnen peliä, kumin kanssa lähes mahdoton.
Ei ole pienintäkään syytä otaksua, että sinussa olisi jotakin vikaa. Olet nyt tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joihin et voi vaikuttaa. Summa summarum: ette sovi toisillenne. Kyllä te sen itsekin tiedätte, mutta toivoisitte, että olisi toisin. Katselkaa toisaalle, vaikka se aluksi kipeätä tekeekin. Hyvää jatkoa! :)
NIin tiedän kai minä järjellä ajateltuna sen... Kiitos, vastauksesta.
On aika kamalaa sanoa, että ei skulaa, mutta silleen pääse helpommin katselemaan ympärilleen. :) :) :)
Hahaa vittu mikä trolli taas työnnä löylykauhaa perseeseen