Tämä on todella vaikeata, uskotko?
Hannu rakas
nainenrakastunut
29672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Uskonhan minä..
Rakastan häntä,
kuin pohjaton kuilu,
höyryävä lähde ja kuuma laava.
Kaipaan häntä,
kuin niagara,
pelkäävä koiranpentu ja räjähtävä raketti.
Rakkaalle miehelle hyvää yötä!
Elämä on.
Omin tämän vastauksen, sillä hän on vastannut minulle noin <3
Haluaisin vain niin hänen lähelleen. Käpertyä hänen kainaloonsa ja suudella hänet "puhki". Olisipa tavattu joskus nuoruudessa...nyt kaikki taitaa olla myöhäistä.
mikään ei oo myöhäistä,mut et taida tosissas olla kun häntä täältä haikailet,ota yhteys häneen suoraan ,ei tätä kautta
Olen tosissani!
Tahtoisin olla edes ystäväsi, jolle kertoisit kaikkea itsestäsi. Purnaisit sydäntäsi, kertoisit murheesi, ilosi ja haaveesi. Voisit viestitellä kaikkea kivaa. Joskus niitä kerroit...
Pilasinko kaiken rakastumalla sinuun...
Jos hän ei lähetä sinulle viestejä tai halua olla seurassasi, ei hän sinusta välitä. Jos hän karttelee sinua aina kun on mahdollista tai välttelee katsomista, ei hän välitä. Jos hän ei töissä tule seuraasi, ei hän välitä. Jos hän ei kerro kuulumisiaan tai tekemisiään, ei hän välitä. Jos olet hänelle kertonut tunteesi ja siltikään hän ei tee mitään, ei hän välitä.
Normaalia on uskoa vähemmälläkin että hän ei välitä ;)
Mene hoidattaan pääsi
Oliko tuo tarpeellista? Mikä taas mättää sulla? Jos ei kelpaa, niin ei tarvi kiusata.
Vielä hereillä. Vois vaikka lähteä yökävelylle.. Käsikädessä..
Myös hereillä...lähtisin kyllä, jos olisit hän ja pyytäisit...mutta niin ei tule käymään.
eikö sulla nainenrakastunut ole sen verran rohkeutta pyytää häntä treffeille,jos ei ei mitä helvettiä täällä itket kohtaloosi...jos olisit hän ja pyytäisit..voi mitä skeidaa,kyl se vaan on niin että sä täällä kaipailet joten aikuistu ja otappa yhteyttä,vai ootko joku teini joka ei tiedä mitä tahtoo
Luulen, että mulla on ollut enemmän rohkeutta kuin monella muulla täällä olevalla. Mut ei sille mitään voi, jos toista ei kiinnosta...ei voi silloin treffeille pyytää...jos toinen on sanonut, ettei mitään tee. Sitäpaitsi, jos hän olisi ollut kiinnostunut...tuskin pitäisi tunteistaan täällä kertoa. Muuten olen kyllä hänelle viestitellyt...hmm..ehkä välillä hieman vihjannut, että edelleen pidän.....irti pitäisi päästä, kun toinen ei halua.
en ymmärrä sua jos toinen sanoo EI niin miks enää haikailet hänen perään,päästä irti ja ala elää
Et ymmärrä, jos et ole rakastunut aidosti. Aidosti rakastunut ei pysty niin vain napsauttamaan tunteitaan pois päältä.
jokainen tapaus vie kyllä aikansa mut eteenpäin on kuitenkin mentävä jos jotain haluaa, mut fakta vain on et tekee vain itselleen hallaa jos jää haikailemaan ja unelmoimaan mitä ei saada
Kai tuo nyt on sanomattakin selvää. Ehkä paremmin pystyisi tunteet jättämään taka-alalle, jos ei näkisi ollenkaan. Mutta kun näkee ja saa vielä jutella hänen kanssaan. Tulee elävästi mieleen oma ensirakkaus, jonka kanssa en edes ollut puheväleissä enkä oikeastaan tuntenut häntä mitenkään. Rakastin häntä yli 10 vuotta...oli päivittäin mielessä, vaikka ei nähtykään yli neljään vuoteen. Menin jopa naimisiin, vaikka hän oli vielä mielessä. Joten, joskus rakkaus voi kolahtaa oikein kovaa ja korkealta.
Milloin ihmiset oppii LUOPUMAAN siitä mikä ei ole heille tarkoitettukaan??? Itse te roikutte ja marisette!
Kun se ei ole aina niin helppoa!!!! Usko tai älä, mutta kun pääset tähän ikään niin ymmärrät, jos rakastut väärään. Nuorena rakastuttiin vain näennäisesti. Vanhempana se on aidompaa ja vakavampaa, kun siihen liitetään elämänkokemus.
Vanhempana järki on yleensä enemmän mukana. Elämässä on luovuttava sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulee.
Se tunne, kun on niin ikävä, että tekis mieli hypätä pää edellä kaivoon...pääsis eroon tunteesta, jota ei saisi olla.
Ei rakkauden tunnetta tarvitse eikä pidä hävetä vaikkei toinen tunne samoin... Uusia kohteita löytyy kyllä..
En etsinyt rakkautta, se tuli yllättäen. Enkä myöskään etsi nytkään, enkä koskaan...vaikka hänellä ei tunteita ole. Väärin oli rakastua, väärin oli kertoa, väärin haluta ja tahtoa. Päätin eilen, että hän saa olla ja unohtua...elämä jatkukoon niin kuin tätä aikaa ei olisi ollutkaan...hän ei tule saamaan enää mitään huomiota. Olen sulkenut oven takanani ja lähden elämään taas omaa elämääni ilman mitään rakkautta. Suljen itseni kuoreen, joka on vahva kuin panssari...hän ei tunteitani tule enää näkemään tai kokemaan. Pääsee minusta vapaaksi, en häiritse...lopetan kaiken.
Vielä kerran totean; et ole toiminut väärin. Joskus vaan on pakko ottaa riski saadakseen haluamansa. Eikä aina onnistu kuten sulla nyt on käynyt, muttei sen takia pidä luovuttaa. Kyllä yritys palkitaan lopulta..
Tiedän, ei kaikkea saa...
Vaikka haluaa...
Ei edes lopuksi...
Onhan se mukava nähdä ja jutella, mutta .........
Hän ei edes päivitä facebookkia tai mitään muutakaan vaikka tietää, että niitä katselen....joten ei halua, että seuraisin häntä, ei siis VÄLITÄ.
Ei viestejä, ei mitään....
mikä teitä naisia vaivaa....haluatte vain olla pakkomielle ikävässänne,ruvetkaa elämään ja siirtykää vihdoinkin eteenpääin,ei itseensä kaipuuseen käpertyneenä auta mitään vaan päinvastoin