Olen pahoillani mutten voisi ikinä elää miehen kanssa joka ajattelee, että positiivinen asenne mahdollistaa, pelastaa tai korjaa kaiken. Katson mieluummin totuutta rehellisesti ja pelkäämättä silmiin, ja riemuitsen koko sielulla ja sydämelläni silloin kun sen aika oikeasti on.
Miksikö olen joskus negatiivinen
MelankolinenNainen
4295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka muuten olen samaa mieltä, niin jatkuva negatiivisuus on raskasta.
Se on kuin ankkuri joka pidättelee laivaa turhaan paikallaan tai vetää koko paatin sinne syvyyksiin.
Se mistä sinä puhut tuossa kuulostaa siltä ettet asenteellasi voisi vaikuttaa mihinkään vaan lopulta sinulle totuudessa on kysymys ulkoisista olosuhteista ja siitä mitä tapahtuu sinulle.
Toisin sanoen maailma ja muut ihmiset sekä tapahtumat ovat vastuussa sinun iloisuudestasi ja onnellisuudestasi.
Se on paskaa koska on paljon hetkiä elämässä jolloin pitää vain jaksaa pitää hymyä yllä ihan aidostikkin esimerkiksi huumorin avulla ja auttaa toista eteenpäin.
Jotakin negatiivista riippakiveä joka odottaa toisten auttavan häntä iloitsemaan on se juuri rasittavin kumppani.
Minäkin miehenä haluan joskus tukea sekä että joku aiheuttaa minulle ilonaiheita ja pyrkii olemaan positiviinen jos minulla on negatiivisia hetkiä.
En jaksais jotain tyyppiä iso musta pilvi hänen päänsä yläpuolella koko ajan.
Elämässä kun nimenomaan ihan tarpeeksi vaikeuksia, ongelmia ja surunkin aiheita ilman jotakin negatiivisuuden tiivistelmää toisessa ihmisessä.
Olen surullinen kun siltä tuntuu, epätoivoinen kun tilanne tuntuu toivottomalta, mutta yhtä lailla iloinen pienistäkin asioista ja toiveikas jos siltä tuntuu vaikkei toivoa juurikaan olisi. En kuitenkaan ala toista kannattelemaan minäkään, enkä hymysuin sinua tai minua nostattamaan jos joutuisin sen keinotekoisesti tekemään. Kuten minä vastaan itsestäni ja maailmankuvastani, oletan toisenkin vastaavan omista tunteistaan ja kuvastaan. Se mitä kirjoitit tuesta ja ilosta, ei vaatine näyttelemistä. Muttei myöskään paapomista. Toisen ajoittainen hyvä ja paha olo on kestettävä, molempien. Mielestäni normaali empatia toiselle ja ymmärtäväisyys itselle riittää.
-Missä näitkään jatkuvaa negatiivisuutta?
Vieraat ihmiset toisiaan nostele syövereistä eikä mitään muutakaan samaan kategoriaan kuuluvaa höttöö.
Sorry vaan, mutta kuka tahansa voi auttaa toista. Siihenhän vapaaehtoistyökin perustuu. Itse en voisi ottaa marmattajaa ja ilmapiirin pilaajaa, energiasyöppöä ja ilkeää, mustasukkaista ihmistä. Ymmärrän, että vaikeina hetkinä pitää tukea ikävästikin tuntevaa, mutta perusnegatiivista no, no. Vetäisi minut mukanaan.