Ovat tehneet minusta tällaisen. Ehkä joku päivä ymmärrät. Ehkä et. Olet jo saanut enemmän kuin useimmat. Olen oppinut elämässä, ettei kukaan kuuntele järkipuhetta. Tyylipisteitä ei jaeta. Ainoastaan selviytymisellä päivästä päivään on merkitystä. En usko suuriin sanoihin enkä pieniin jumaliin. En kunnioita ketään, ellei hän sitä ansaitse. En enää muutu, eikä minua pysty muuttamaan.
Ei-kenellekään.
Ei-kenellekään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi eikö pienet jumalat iske? Etsitkö isompia? Miten olis Susanna Tanni? Todella tunnettu jumalatar.
Nuo "en kunnioita ketään" ja "en enää muutu, eikä minua pysty muuttamaan" kertoo siitä, kuinka epäkypsä olet.
Olen huomannut saman mutta he joutuvat kasvamaan itse saappaihinsa.
Ei ole täältä. En ole AP.
Kyllä ihminen pystyy muuttumaan. Yhteisö pystyy ihmistä muuttamaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Yhdessä yhteisö voi tuhota tai parantaa. Kaikki väkisin muutos silti on erittäin väärin ja riistää ihmisoikeudet.
On erittäin väärin ihmisen alkaa leikkimään henkimaailman asioita. Ylentää itsensä toisten yläpuolelle mutta näin se menee. Tasa-arvo on illuusio. Sitä voi silti ajaa tasa-arvoa,moraalia ja hyviä arvoja vaikka muut olis läpeensä pahoja. Niin ihmiset ovatkin. Käyttävät toisiaan hyödyksi. Riistävät toisiaan.
Olen vanki. Vastaan tästälähtien vähemmän, epäloogisesti ja tahaltaan väärin koska minua käytetään hyväksi.
Olen viallinen, protestoin jatkossa enemmän.
Jos olisit hän, vastaisin että haluaisin silti saada lisää. Jokainen meistä on eletyn elämän tulos. Siitä saa aina välillä kipeitä muistutuksia. Minä jos kuka tiedän, omalta kohdaltani.
Tuskin olit hän. Näin kuitenkin mielestäni jotain paljasta joskus eräässä, siksi vastasin tähän.
Vastaat hyvin. Mutta "minä jos kuka" särähtää. Kenenkään elämä ei ole helppoa, semmosta on elämä. Kukaan ei omien kokemusten vuoksi voi nostaa itseään jalustalle saatikka toisten yläpuolelle.
Ehkä ei voi muuttua mutta kehittyä voi. Tunteet kulkee ratojaan, pysyvät ja loppuvat. Pysyvät.
Ja me touhuamme tätä elämää omissa tahdeissamme.
Paljaita, aukinaisia ja haavoittuvia. Sitä mekin silloin olimme. Ja siihen minä jäin kiinni. Häneen. Silmiinsä.
Minä jos kuka.. Ei vertailua. Vain surumielinen naurahdus itselleni "miten tässä elämässäni näin kävi". Sitä tarkoitin. Moni muu kokee samanlaisen huomion varmaan kohdallaan.