puhaltaa yhteen hiileen ja toivomalla toisille / kaikille hyvää. Se kysyy jokaiselta luopumista omasta itsekkyydestään yhteiseksi hyväksi, kaikkien parhaaksi.
Itse olen valmis tulemaan toisia vastaan siinä missä he minuakin. Fifty-fifty. Pari takiaista (miestä) jotka ovat olleet hieman paitsiossa yhteisössä, mutta kovin ahdistelleet itseäni - hankalampi juttu heidän kohdalla; jokainen varmaan ymmärtää tilanteen. Että tällaisia kohden yhteisöllisyyden vaaliminen on vaikeampaa, heidät mielellään sivuuttaa. Ja toivoo että joiden kuiden toisten (yhteisössä; ihmisiä riittää!) kohdalla he eivät sortuisi moiseen epätoivoiseen kiinnostuksenosoitukseen, kuin millä ovat savustaneet itseäni. (Onhan minulla toki oikeus sanoa EI.) Yhteisöllisyyttä hakiessaan ja vaaliessaan on toki myös luonnollista hankkiutua samanhenkiseen seuraan, vaikka liiallista "kupliintumista" (ajan termi) onkin yhteisöllisyyden nimissä hyvä välttää.
Itselläni on ollut kylläkin se tilanne, että yhteisöllisissä tilanteissa tällä erää on ollut VOIMAVAROJA vaan vähissä määrin. Se tarkoittaa sitä, että kun ne ystävät löytyvät ensin vähitellen tästä läheltä (Vaatii Myös Pienemmällä Porukalla tai Kaksin, Kolmisin Oleilua Ensin), ja sen suotuisan synergian turvin voi sitten laajeta laajemmalle. Kun on ne tukijoukot ja turvaverkot ensin luotu. Näin siis, koska omat sosiaaliset voimavarat ovat olleet ylipäätään vähissä.
Kyllähän te tiedätte: ollaan menossa ja meiningissä mukana, kun on siinä vierellä ensin joku hyvä ystävä. Tai no, muu riippuu paljolti siitä, missä määrin vähemmän tutut ovat toivottamassa tervetulleiksi oudompia mukaan. Tässä on preppaamisen varaa tässä itsekkäässä ajassa ja "auvoisassa" yhteisössämme.
Mutta uudet orastavat ystävyydet antavat voimaa.
Ei muuta tänne turhuuteen.
Itse olen valmis tulemaan toisia vastaan siinä missä he minuakin. Fifty-fifty. Pari takiaista (miestä) jotka ovat olleet hieman paitsiossa yhteisössä, mutta kovin ahdistelleet itseäni - hankalampi juttu heidän kohdalla; jokainen varmaan ymmärtää tilanteen. Että tällaisia kohden yhteisöllisyyden vaaliminen on vaikeampaa, heidät mielellään sivuuttaa. Ja toivoo että joiden kuiden toisten (yhteisössä; ihmisiä riittää!) kohdalla he eivät sortuisi moiseen epätoivoiseen kiinnostuksenosoitukseen, kuin millä ovat savustaneet itseäni. (Onhan minulla toki oikeus sanoa EI.) Yhteisöllisyyttä hakiessaan ja vaaliessaan on toki myös luonnollista hankkiutua samanhenkiseen seuraan, vaikka liiallista "kupliintumista" (ajan termi) onkin yhteisöllisyyden nimissä hyvä välttää.
Itselläni on ollut kylläkin se tilanne, että yhteisöllisissä tilanteissa tällä erää on ollut VOIMAVAROJA vaan vähissä määrin. Se tarkoittaa sitä, että kun ne ystävät löytyvät ensin vähitellen tästä läheltä (Vaatii Myös Pienemmällä Porukalla tai Kaksin, Kolmisin Oleilua Ensin), ja sen suotuisan synergian turvin voi sitten laajeta laajemmalle. Kun on ne tukijoukot ja turvaverkot ensin luotu. Näin siis, koska omat sosiaaliset voimavarat ovat olleet ylipäätään vähissä.
Kyllähän te tiedätte: ollaan menossa ja meiningissä mukana, kun on siinä vierellä ensin joku hyvä ystävä. Tai no, muu riippuu paljolti siitä, missä määrin vähemmän tutut ovat toivottamassa tervetulleiksi oudompia mukaan. Tässä on preppaamisen varaa tässä itsekkäässä ajassa ja "auvoisassa" yhteisössämme.
Mutta uudet orastavat ystävyydet antavat voimaa.
Ei muuta tänne turhuuteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Puhun nyt siis sinkkukuvioista. Turvaverkko minulla on, mitä tulee perheellisiin ystäviin ja perhepiiriini. Luonnollisesti tutustun ennemmin perheellisiin kuin sinkkuihin, johtuen kokemuksistani.. Tietyt vastoinkäymiset taustalla, joiden kyllä uskon olevan vielä voitettavissa.
- ?