Ei tosiaankaa tiedä mitä saa, kun ostaa seropin.
Itse otin kaksi siskosta, joissa on 25% laradorinnoutajaa 25% berninpaimankoiraa ja 50% kultaistanoutajaa.
Pienenä molemmat olivat lähes mustia ja näyttivät labradorielta. Nyt toinen on alkanut muuttua jaloistaan yhä enemmän kultaisennoutajan väriseksi ja kasvaa korkeutta pituutta siskoaan enemmän. Myös ruumiin rakenne on erilainen, elikkä ei tiukka runkoinen, vaan notkea kiipijä. Turkki on laineikas ja kultaisennoutajan pituinen, mutta labradorin karhea. Luonne on kaikesta kiinnostunut, erityisesti toiset koirat ovat ihania, mutta liian rajusti lähetyttäsessä varovainen.
Sisko on yhä musta ja labradorimainen(pikku laikuri, joka ei pääse kiipeämään kunnolla sänkyynkään) Turkki on lievasti laineikas, mutta labradorin turkin mittainen. Luonne on hiljainen ja vetäytyvä toisia koiria/uusia asioita kohtaan. Ihmiset otetaan vastaan varauksetta ja rapsutus on maailman ihanin asia. Syliinottaessa eron huomaa parhaiten.
Tällä kirjoituksella pyrin vain kertomaa oman kokemukseni siitä, miten saman pentueen koirat voivat erota toisitaan.
Itse otin kaksi siskosta, joissa on 25% laradorinnoutajaa 25% berninpaimankoiraa ja 50% kultaistanoutajaa.
Pienenä molemmat olivat lähes mustia ja näyttivät labradorielta. Nyt toinen on alkanut muuttua jaloistaan yhä enemmän kultaisennoutajan väriseksi ja kasvaa korkeutta pituutta siskoaan enemmän. Myös ruumiin rakenne on erilainen, elikkä ei tiukka runkoinen, vaan notkea kiipijä. Turkki on laineikas ja kultaisennoutajan pituinen, mutta labradorin karhea. Luonne on kaikesta kiinnostunut, erityisesti toiset koirat ovat ihania, mutta liian rajusti lähetyttäsessä varovainen.
Sisko on yhä musta ja labradorimainen(pikku laikuri, joka ei pääse kiipeämään kunnolla sänkyynkään) Turkki on lievasti laineikas, mutta labradorin turkin mittainen. Luonne on hiljainen ja vetäytyvä toisia koiria/uusia asioita kohtaan. Ihmiset otetaan vastaan varauksetta ja rapsutus on maailman ihanin asia. Syliinottaessa eron huomaa parhaiten.
Tällä kirjoituksella pyrin vain kertomaa oman kokemukseni siitä, miten saman pentueen koirat voivat erota toisitaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei voi koskaan tietää mitä pennusta tulee,puhdasrotuisen pentueen 8 koiraa, kaikki toki rotumääritelmän mukaisia mutta yhdestä nartusta ja yhdestä uroksesta tuli liian suuria ja uroksella toinen kives ei laskeutunut,yksi narttu jäi alamittaiseksi,kahdella (harmaalla) oli valtavia iho ongelmia ja olivat yli aktiivisia,yksi uroksista oli yli puoli vuotiaaksi asti pieni ja heiveröinen mutta "poksahti" sitten muutamassa kuukaudessa säkän ylärajoille ja siitä tuli vanttera koira vain kaksi pentueen koirista U&N olivat pentuina ns"normaaleja" ja niistä tuli aikuisina kaikinpuolin normistokoiria.
Tällä halua sanoa että vaikka on todellakin epävarmaa mitä seropeista tulee kokonsa ja muun suhteen tätä "ei voi tietää" osastoa on myös puhdasrotuisilla ja rekisteröidyillä pentueilla sillä joka koirahan on luonnollisesti yksilö.
Kuvaamallani pentueella oli emä muotovalio ja isä muoto&käyttövalio ja suvussa pilvin pimein meriittejä mutta jokaisesta pentueesta tulee omanlaisensa!
sillä ei niillä pitkillä titteliriveillä todellakaan välttämättä ole jalostuksellista merkitystä, vaikka niin monasti kuvitellaankin asian olevan.
ongelma seropissa on luonteen arvattavuus kun puhtailla.Ihmiset kiinnittää huomiota liikaa ulkonäköön,luonnehan se määrää onko koira kiva vai ongelma.
Toi sun esimerkki on just siitä huonosta kasvatustyöstä,katotaan vaan meriittiä,ei sitä mitä ominaisuuksia vanhemmat kantaa.
Täytyy osata erottaa kasvattajat ja pennuttajat.
tämä pentue oli tarkkaan harkittu ja siinä perusteena alunperinkin oli LUONNE ei ulkonäkö,otin esimerkiksi koska aloittajakin kertoi koiriensa ulkonäöstä,tosin taisinpa mainita myös luonteista jotakin vai ?
Ei kannata aina heti teilata varsinkaan kun ei tiedä taustasta mitään!
Meilläkin viime pentueessa yksi narttu on arka. Vanhemmat ovat täysin luoksepäästäväisiä rohkeita ystävällisiä otuksia. Onneksi juuri tämä arka on se jonka jätin itselleni. Asia kiinnosti minua kovasti ja lähdettyämme tutkimaan asiaa niin kaukaa neljännestoista polvessa löytyi arka yksilö. Myös koko eroja oli samoin turkeissa löytyi eroja. Pentuja viisi kaksi ilman pohjavillaa. Meillä ei onneksi ole säkäkorkeutta painoraja kylläkin, vaan enpä ole vaakaa näyttely kehissä nähnyt. Muutoin tasainen pentue.
olen aina ajatellut, että meidän sekarotuisen koiran sisarukset ovat varmaankin sen kanssa suht samalanisia, mutta se siis ei välttämättä olekaan niin. tietysti tämän tiesin, että pentueeseen voi syntyä kaikenlaisia koiria, jopa puhdasrotuiseen, mutta enpä sillä jaksanut kauheasti vaivata päätäni.
mutta tosiaan, eihän puhdasrotuistakaan pentua ottaessa tiedä 100% varmasti mitä saa.
Sakulin kuvailema tilanne on kyllä aika erikoinen ja varmaan ulkosiitoksen tulos? Yleensä pentueet ovat aika tasaisia (niin luonteen kuin ulkonäönkin puolesta), kokeneella ja pitkän jalostustyön tehneellä kasvattajalla ainakin. Sakulin kirjoituksesta saa kuvan, että ennustettavuuden kannalta on se ja sama, onko koira puhdas- vai sekarotuinen.
Totta kai kaikki koirat ovat erilaisia, mutta harvemmin ääritapauksia samaan pentueeseen mahtuu.
mitäpä tuollaiseen potaskaan muuta edes lisäämään!
Koirasta tulee juuri semmonen kuin sen kasvattajakin.Oletteko ottaneet huomioon ettemme me ihmisetkään ole samanlaisia, vaan meissäkin on kaikkea laidasta laitaan. Jos koirat kasvaisivat luonnossa niissä olisi paljon vähemmän luonne eroja koska siellä lauman johtaja määrää. Toisaalta taas ihminen on ottanut koirilta laumanjohtajuuden pois eli koira on isännän jälkeen seuraava ja mistä se luonteensa imee kuin johtajasta,jos johtaja on pökiö niin koirakin on pökiö.