Mitä elämä yrittää mulle opettaa? Nöyryyttä? Paskan hyväksymistä? Luopumista omista periaatteista? En halua huonoa laastaria elämääni, vaikka sitä kuinka yritetään tyrkyttää. Haluan rakstua kunnolla. Niin että jalat menee alta ja järki katoaa vuosiksi. Tällä hetkellä riittäisi tosin pelkästään sekin että kipu loppuis. Mikä saa ihmisen kohtelemaan toista niin? Itse osaan mielestäni torjua epätoivotut ihastukset asiallisesti. Hän* ei ilmeisesti koskaan ole joutunut tekemään sitä ennen? Ehkä pitäisi antaa anteeksi ja ymmärtää. Mutta oikeasti tää riittäis jo. Tajusin! Ei tarvitse kiusata enää! Ahdistaa :(
Miksi en vaan vois päästä yli?
77777-
12271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos se opettaa sinua kävelemään hitaasti?
Ja olemaan armollisempi kaikkia osapuolia kohtaan.
Miksi? Jos musta tuntuu että tunteillani leikitään turhaan ja satutetaan tahallaan oman itsetunnon kohottamiseksi - vai vaan siksi että saadaan mut surulliseksi? Enkä puhu nyt pelkästään miehistä, vaan myös ihmisistä joita olen kutsunut ystävikseni pitkään. Sama kuvio toistui myös edellisessä parisuhteessani. Mikä mussa on että kaikkien on pakko puukottaa selkään jossain vaiheessa? Ilman mitään ennakkovaroituksia... En mielestäni ole tehnyt ketään osapuolta kohtaan niin väärin ennen.
Sinäkin toistat samaa kuviota elämässäsi jotta saisit sisäiset haavasi parantumaan. Sen takia olet niin vihainen ja loukkaantunut kun joku tökkäsi elämässä suoraan avoimeen lapsuudesta jääneeseen traumaasi? Elämässä toistetaan samoja kuvioita kunnes ymmärretään itse muuttua ja muuttaa omaa ajattelutapaamme. Sinulle elämä yrittää opettaa armoa ja armollisuutta niin itseäsi kuin muitakin kohtaan. Luovu vihastasi niin tervehdyt.
Käännä toinen poski? Mitä jos niitä haavattomia poskia ei ole enää jäljellä? Jossain vaiheessa on laitettava asioille stoppi ja taistella vastaan. Kenenkään ei tarvitse niellä paskaa ikuisesti. Luuserit saavat vain uudelleen turpaansa. Ajattelin alkaa antaa samalla mitalla takaisin.
Ja tiedän jo mistä aloitan ;) Meniks tää sittenkin yhtäkkiä uhkailuksi?? :D
Anteeksianto on jotain muuta kuin jatkuvaa turpiin ottamista.
Miksi sinä nielet paskaa ja annat sen tuhota itsesi sisältä päin? Sinun pitäisi erottaa ulkoinen maailma itsestäsi, ja opetella rakastamaan itseäsi riippumatta siitä mitä muut ihmiset tai elämä sinulle eteen heittää. Ei sinun arvosi riipu siitä miten maailma sinua kohtelee, me kaikki olemme yhtä hyviä ja yhtä huonoja riippumatta ulkoisesta.
Yritähän nyt nähdä itsesi ja hoivata itsesi kuntoon. Sillä vimmalla jolla rakastit ennen muita saisit ihmeitä aikaan kun aloittaisit itsestäsi. Mistä sinä pidät? Missä olet hyvä? Kuka oikeasti olet?
Kompromissit ovat osa elämää ja parisuhteita.
Joo niin on, mutta en ymmärrä miten se liittyy tähän tapaukseen? Pitäisikö mun kompromissin hengessä sallia kumppaniltani tai ihastukseltani sählääminen hyvien kavereideni kanssa? Miksi ylipäätänsä tehdä niin? Itse en edes pystyisi moiseen. Eikö meressä riitä muka kaloja syötäväksi muuten? En ymmärrä ihmisiä ollenkaan.
Liha on heikko, ja varsinkin kesällä.
Väärinhän se on, kaikki olemme siitä samaa mieltä. Mutta mites siihen tilanteeseen jouduttiin? Ole rehellinen siinä asiassa itsellesi, et sinäkään ole varmasti syytön vaikka itsestä nyt siltä tuntuukin.
Ja mitäköhän sinä luulet tästä asiasta tietäväsi?? Puolustat pettäjiä?? Tai selkään puukottavia ystäviä?? Kyllä minäkin osaan lihani tarvittaessa muuttaa heikoksi, jos näen sen tarpeelliseksi. Ja taisin muuten juuri alkaa näkemään... ;D
Minua on petetty ja jätetty hyvin paljon elämäni aikana ja olen ollut yhtä armoton kuin sinä. Ja selkään on puukotettu ja tullaan puukottamaan, sekin on varmaa. Ajattelin vaan kertoa sinulle oikotien, että pääsisit henkisestä kivustasi, se nimittäin on paljon voimakkaampaa kuin fyysinen kipu. Kipu parantaa, ei ole kasvua ilman kipua.
Ei näistä pääse yli millään
https://www.youtube.com/watch?v=Hmev6r7RUIc