Mistä seuraavanlainen suhtautuminen voisi johtua?
Kerroin muutamille henkilöille äitini kuolemasta (kirjoittamalla
tarkoitan), osan reaktio oli se, etteivät ottaneet mitään kantaa.
Teinkö siis virheen, kun kerroin heille? Pelästyivätkö he jotenkin?
Kuolema ei ole kiva asia, mutta onko niin, etteivät ihmiset halua
kuulla sen tapahtuneen? Eräs nainen (olemme tuttuja live-elämässä)
totesi, että minä en voi tietää miten vastapuoli reagoi siihen kun
kerron ja tykkääkö vastapuoli siitä. Lisäksi hän totesi, ettei tiedä
kuinka läheinen tämä vainaja oli minulle. (Hän tunsi äitini jo ennen
kuin minä synnyin.)
Minä en nyt oikein ymmärrä, kyllähän elämässä joutuu monesti
tekemisiin sellaisten asioiden kanssa, joista ei tykkää. Esim työelämässä
on pakko ottaa kantaa myös negatiivisiin asioihin, ei voi valita
vain positiivisia asioita.
Kerroin muutamille henkilöille äitini kuolemasta (kirjoittamalla
tarkoitan), osan reaktio oli se, etteivät ottaneet mitään kantaa.
Teinkö siis virheen, kun kerroin heille? Pelästyivätkö he jotenkin?
Kuolema ei ole kiva asia, mutta onko niin, etteivät ihmiset halua
kuulla sen tapahtuneen? Eräs nainen (olemme tuttuja live-elämässä)
totesi, että minä en voi tietää miten vastapuoli reagoi siihen kun
kerron ja tykkääkö vastapuoli siitä. Lisäksi hän totesi, ettei tiedä
kuinka läheinen tämä vainaja oli minulle. (Hän tunsi äitini jo ennen
kuin minä synnyin.)
Minä en nyt oikein ymmärrä, kyllähän elämässä joutuu monesti
tekemisiin sellaisten asioiden kanssa, joista ei tykkää. Esim työelämässä
on pakko ottaa kantaa myös negatiivisiin asioihin, ei voi valita
vain positiivisia asioita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, puhtaasti kirjoittamalla voi olla vaikeaakin surunvalitteluja sanoa. Toisaalta jotkut eivät osaakaan ottaa sellaiseen kantaa, ja sitten osa ei oikein osaa kohdata tuollaista asiaa, ennen kuin se sattuu omalla kohdalle.
Se tuntuu vaikealta, mutta jokainen kohtaa lopulta asiat elämässään. Pitäisi (monen) pystyä tänäpäivänä tuntemaan enemmän empatiaa. Lisäksi tuo vähän oudoksuttaa, että miten henkilö joka tunsi äitisi kauan sanoi noin, onhan kuitenkin läheinen aina läheinen, olisi sitten tekemisissä ollut joka päivä taikka vain kerran tai pari vuodessa.
Eli taitaa olla kaksi asiaa, joita ihmiset useimmiten pelkäävät: eläminen ja kuolema, jälkimmäistä pelätään, kun ei ole osattu elääkään (eikö se sitä ole, kun ei ymmärretä kuin itseä!?) ... Se vain on niin, että ihmisten on monesti vaikea ymmärtää jotakin, joka on kaukana heidän omasta sen hetkisestä tilanteestaan. Ja sinänsähän ei kenenkään tarvitse "reagoida", mutta osanoton voi silti sanoa ! !
Kiitoksia.
Siksi kerroin heille kirjoittamalla,
koska ei ollut mahdollista puhua
kasvokkain.
Ymmärrän, ettei heidän ollut
pakko reagoida asiaan; mutta
tosiaan surunvalittelu voi silti
laittaa, vaikkei muuta osaisikaan
kirjoittaa.
Minulle tuli olo, että toimin
väärin kertoessani heille, kun
en saanut vastakaikua. Kerroin
vain sellaisille, joihin minulla on
jonkinlainen side. Nyt sitten
tiedän, ettei kannata kertoa
enää kenellekään sellaiselle,
joka ei asiaa vielä tiedä.
Mutta kuitenkin ne ulkomaalaiset
ihmiset, joille kerroin, ottivat
osaa suruuni ... eli tässä näkyy
kulttuuriero. He, jotka eivät
reagoineet, ovat suomalaisia.