Alan miehenä haluan tuoda omia näkemyksiäni alkoholin käytöstä ja miten se alkoi.
Olen sitä sukupolvea, jolloin keskiolut vapautui Suomessa, eli olutta alkoi saada sekatavarakaupoista ja myymämäläautoista. Tietenkin sitä, kun oli nuori, ehkä 16-17 vuotias halusi ostaa ja litkiä. Pieni jännitys oli aina päällä, kun sitä oli alaikäinen, eli saako vai ei, mutta isokokoisena ei kysytty papereita ja silmä paloi onnesta astuessani kaupasta ulos muovikassia kilistellen.
Mielestäni tästä lähti käyntiin alkoholismiin meno helpon saatavuuden takia ja siitä alkoi tulla tapa.Nuorena sitä etsii paikkaansa yhteiskunnasta välillä kriittisesti ajatellen, hyväksyntää etsien, yksinäisyyttäkin kärsien. Ehkä sitä etsi oluesta lohtua, mielihyvää, rohkaisua ja näyttämisen halua muille, että tässä ollaan koviksia, vaikka herkkä mieli kyti taka-alalla. Oluen käyttö nuorena ei ollut ongelma, koska määrät ei niin hirmuisia olleet ja yleensä sitä toipui rahnikasta nopeasti normaaliin elämään, mutta viinamato oli istutettu.
Aikuisuuteen kasvaen ja perhettä perustettaessa tilanne oli alkoholin suhteen hallinnassa, mutta se viinamato luikerteli taka-alalla ja alkoholin käyttö pikkuhiljaa koveni, eli käyttökerrat lisääntyivät entisestään ja riippuvuus suhde oli valmis. Tavallaan alkoholin piru oli saanut otteen ja temput oli sen mukaisia, sitä keksi vaikka mitä syitä ottaa ja hakeutui saunailtoihin, ravintoloihin ym, että sai nupin sekaisin.
Tässä lyhykäisyydessään tilanteeni kehitys, miten kaikki eteni. Mielestäni tässä vaiheessa, kun elin nuoruuttani ja käytin olutta olisi jonkun pitänyt ottaa niskasta kiinne ja ravistella, sekä sanoa, ajattele mihin olet menossa, eli riippuvuuden estäminen olisi ollut tärkeää ehkäistä.Tavallaan suhdettani alkoholiin voisi verrata naimisissa oloon, sillä se alkoi pyöriä ensimmäisenä ajatuksissani.
Olen sitä mieltä, että alkoholismi on mielensairaus ja siihen voi sairastua kuka vain arvoon ,ammattiin katsomatta, jos se viinamato istutetaan. Ehkä herkät, yksinäiset, ujot ovat alttiimpia tälle taudille, mutta elämän vastoinkäymiset on kovemmatkin karmut alkoholi nujertanut ja aiheuttanut henkisiä häiriöitä.
Nyky- yhteiskunta suhtautuu mielestäni vähätellen alkoholin käyttöön ja nuorten naisten alkoholin käyttö on huolestuttavaa, koska naiset alkoholisoituvat herkemmin, jos käyttävät säännöllisesti.
Ihmisillä on erilaisia ongelmia ja alkoholin käytöllä paetaan niitä ja halutaan unhoittaa. Mielenterveys myös kärsii alkoholin liikakäytön seurauksena, mutta yhteiskunta ummistaa silmänsä ajamalla mielenterveys palveluja alas avohoitoa suosien ja ei ymmärretä sitä, että alkoholismi on mielensairaus, mikä vaatii hoitoa.
Olen sitä sukupolvea, jolloin keskiolut vapautui Suomessa, eli olutta alkoi saada sekatavarakaupoista ja myymämäläautoista. Tietenkin sitä, kun oli nuori, ehkä 16-17 vuotias halusi ostaa ja litkiä. Pieni jännitys oli aina päällä, kun sitä oli alaikäinen, eli saako vai ei, mutta isokokoisena ei kysytty papereita ja silmä paloi onnesta astuessani kaupasta ulos muovikassia kilistellen.
Mielestäni tästä lähti käyntiin alkoholismiin meno helpon saatavuuden takia ja siitä alkoi tulla tapa.Nuorena sitä etsii paikkaansa yhteiskunnasta välillä kriittisesti ajatellen, hyväksyntää etsien, yksinäisyyttäkin kärsien. Ehkä sitä etsi oluesta lohtua, mielihyvää, rohkaisua ja näyttämisen halua muille, että tässä ollaan koviksia, vaikka herkkä mieli kyti taka-alalla. Oluen käyttö nuorena ei ollut ongelma, koska määrät ei niin hirmuisia olleet ja yleensä sitä toipui rahnikasta nopeasti normaaliin elämään, mutta viinamato oli istutettu.
Aikuisuuteen kasvaen ja perhettä perustettaessa tilanne oli alkoholin suhteen hallinnassa, mutta se viinamato luikerteli taka-alalla ja alkoholin käyttö pikkuhiljaa koveni, eli käyttökerrat lisääntyivät entisestään ja riippuvuus suhde oli valmis. Tavallaan alkoholin piru oli saanut otteen ja temput oli sen mukaisia, sitä keksi vaikka mitä syitä ottaa ja hakeutui saunailtoihin, ravintoloihin ym, että sai nupin sekaisin.
Tässä lyhykäisyydessään tilanteeni kehitys, miten kaikki eteni. Mielestäni tässä vaiheessa, kun elin nuoruuttani ja käytin olutta olisi jonkun pitänyt ottaa niskasta kiinne ja ravistella, sekä sanoa, ajattele mihin olet menossa, eli riippuvuuden estäminen olisi ollut tärkeää ehkäistä.Tavallaan suhdettani alkoholiin voisi verrata naimisissa oloon, sillä se alkoi pyöriä ensimmäisenä ajatuksissani.
Olen sitä mieltä, että alkoholismi on mielensairaus ja siihen voi sairastua kuka vain arvoon ,ammattiin katsomatta, jos se viinamato istutetaan. Ehkä herkät, yksinäiset, ujot ovat alttiimpia tälle taudille, mutta elämän vastoinkäymiset on kovemmatkin karmut alkoholi nujertanut ja aiheuttanut henkisiä häiriöitä.
Nyky- yhteiskunta suhtautuu mielestäni vähätellen alkoholin käyttöön ja nuorten naisten alkoholin käyttö on huolestuttavaa, koska naiset alkoholisoituvat herkemmin, jos käyttävät säännöllisesti.
Ihmisillä on erilaisia ongelmia ja alkoholin käytöllä paetaan niitä ja halutaan unhoittaa. Mielenterveys myös kärsii alkoholin liikakäytön seurauksena, mutta yhteiskunta ummistaa silmänsä ajamalla mielenterveys palveluja alas avohoitoa suosien ja ei ymmärretä sitä, että alkoholismi on mielensairaus, mikä vaatii hoitoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sairauksilla ja sairauksilla on kuitenkin eroja.Esim.Alkoholismista voi parantua sillä,että lopettaa juomisen.Otetaanpa toiseksi sairaudeksi vaikkapa syöpä.Siihenpä ei löydykkään yhtä yksinkertaista hoitomutoa.
Ymmärtääkseni oman kirjoitukseni, en ole sairauksia vertaillutkaan keskenään.
Näkyyhän noita alan miehiä notkuvan pusikoissa tai roskalaatikoissa ja veikkaan näin, että ikänään ei heistä työmiestä tule.
Olet sinä tai tuleeko sinusta työmies?
ei vielä nujerrettu.