Eräs vanha ja viisas nainen sanoi että elämä on luopumista, mitä vanhemmiksi tulemme sitä enemmästä joudumme luopumaan. Hän tiesi hoitokodissa ollessaan, koska oli luopunut jo miltei kaikesta. Sama kohtalo odottaa meitä jokaista kun elämme tarpeeksi vanhaksi?
Ei luovuta kuitenkaan ennen kuin on pakko? Se että alkaa luovuttaa asioista ennen kuin on pakko on jo tyhmyyttä. Eletään kun voidaan vielä ja täysillä.
Ei luovuta kuitenkaan ennen kuin on pakko? Se että alkaa luovuttaa asioista ennen kuin on pakko on jo tyhmyyttä. Eletään kun voidaan vielä ja täysillä.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kaikesta joutuu luopuu mutta "muisto vain jää"
Minusta ei jää edes muistoa. Mut väliäkö tuolla.
Sinä olet jo mielessäni ystäväni,elä tee mitään harkitsematonta vaan elä elämääsi.
Mä elän, täydellä sydämellä. Enkä minä tee mitään harkitsematonta. Etkä sinä muista minua enää huomenna. Niinkuin eivät muutkaan.
muistot ovat arvokkaat. muistutan sinua et ainakaan hevillä unohda.
Muistin sinut
"^",,
m.youtube.com/watch?v=Hrph2EW9VjY
pienen liukumisen opettamana se tapahtuu.
Toivottavasti ei mitään äkkirysäystä tapahdu, vaan harkitusti ja tuleva hyväksyen.
Näinhän se on, luopumista. Viisas nainen viisas huomio.
Samaa mieltä aloittajan kanssa, luovuttaa ei pidä ennen kuin on aivan pakko. Sitä ennen tulee elää!
Joskus on pakko luovuttaa, hyväksyä tosiasiat ettei pysty kaikkeen itse vaikuttamaan. Vaikeinta on luopua läheisestään, vaikka tietää ettei kukaan meistä täällä ikuisesti elä, niin silti. Haaveista luopuminenkin tekee tiukkaa, mutt joskus on annettava periksi ja unohtaa turhat kuvitelmat. Itse olen jo antanut periksi, hyväksynyt faktat ettei musta ollut mihinkään ja enkä kelvannut kellekään, eli luovutin. Mitä sitä turhaa yrittää räpiköidä tutkainta vastaan, kun ei onnistanut niin ei onnistanut ja se siitä. Ehkä olen viisastunut iän myötä. Vielä en ole valmis kuitenkaan luopumaan tukan värjäämisestä, sen verran aikaisin alkoi tukka harmaantumaan, mutt ehkä joku päivä annan siinäkin periksi ;).
Juice totesi samaa, tosin hieman eri sanoin: elämä on kuolemista....
Justiin niin, on elettävä täysillä ja kuin viimeistä päivää. Enkä tarkoita tällä mitään koohottamista. Jos naukkailee hyvää viiniä torstai-iltana, miksi sitä ei joisi kristallilasista, noin niinkus esimerkiksi. Elämä on jatkuvaa luopumista, suru on niinkuin me muistamme ilon ja riemun. Et pysty elämään täysillä jos et uskalla kohdata surua.
Joo mutta mitä sit kun omaisuuden tuplaa pulloja keräämällä. Perhe myynyt minut ja en tunne omaa lastani enään? Aivot jäljellä, hakatut huonot aivot. Terveys henkinen vamma ja muuta kakkia. Luopunu toivosta kun en vanhaa minääni enään saa. Ei ole välii vaikka vapautus kun oon aina nyt epäihminen paska.
Mitä täs pitäis tehdä?? Miten luovun tinnitus korvista? Saanko joskus tilaa etten litisty?
Arvet on ja pysyy.
Niin kuolemaa en pelkää. Silti ei demonit muutu enkeleiksi jne. Rutiini, aamulla hajoo, päivällä hajoo ja illalla hajoo. Jaajaa samaa paskaa. Niin se on taas huomenna.
Ei sulla muuta vaihtoehtoa ole kuin ottaa elämäsi omiin käsiin. Löytää se väylä, millä nupin saa kuntoon. Reerata se rauhassa ja sitten duuniin. Sitten kun olet tarpeeksi vahva, kohtaat perheesi, sukusi, kaverisi. Ota selvää, ovatko entisiä vai nykyisiä. Elämässä ihmisiä tulee ja menee. Pidä vierelläsi ne, jotka aidosti haluavat sinulle hyvää.
Lol, lasitalossa ei nuppia saa kuntoo. Tosin ääni,sano,et vapaudun tänään. Eihän yhteisö valehtele. No katsellaan :-)
Vielä 3 tuntii 50min. Sit VAPAA!! Oon kyllä totellu.
Luovutaan siis siitäkin, mikä ei koskaan edes oikeasti ollut omaa:
- vieraista kielistä
- tuntemattomista ihmisistä
- käymättömistä paikoista
- näkemättömistä sekunneista
- keksinnöistä, joita on mutta joista ei kuule
- maisemista, joita ei edes voisi nähdä
- valokuvista, joita ei voi tavoittaa
- kokemuksista, joihin ihmisen elämän mitta ei riitä
- taidoista, joiden harjoitteluun ei riitä aika
- ystävistä, joihin ei ehdi olla yhteydessä, joita ei kuitenkaan koskaan tapaa, ei näe, ei kuule
- musiikeista, joihin aikamme ei riittäisi
- taideteoksista, joita ei osu kertaakaan kohdalle
- eläinystävistä, jotka elävät koko elämänsä meidän tietämättämme
- ajatuksista, joita ei voi kaikkia käydä läpi
- koulutuksista, joihin ei riitä elämisessä aikaa
- suorituksista, joihin ihminen ei voikaan yltää
- vaihtoehdoista, jotka eivät edes voi toteutua
...
Ei, juuri noita ei luovuta.
Älä kerro minulle että on noin paljon mistä pitää luopua, se on kamalaa!
Cheek unohtui listastasi
Olet kauhistuttava ihminen, se on se syy miksi sinuun rakastuin. Kukaan toinen ei ikipäivänä tekisi tuollaisTa listaa.
Olet niin hämmästyttävän uskomattoman omituinen olento, ehkä sinulla on tuntosarvet ja aivoissasi on joku ylimääräinen uurre niinkuin Einstainilla.
Tuo on vaan niin kamalaa.
Ja mitä se Cheek tähän kuuluu?
Koko loppuelämäni mietin, mistä luovuin.
Vittu mitä paskaa. Tämä on tätä manupulointipaskaa jolla taivutetaan epätoivoiset omaan tahtoon ja tainnutetaan katkerat. Jokainen kuolee joskus muu on itsestä kiinni. Älkää lukeko tämmöistä roskaa
Ihana manipuloidasinua, anna manit pulaa on.
Sytytin kynttilän. 15 min. Pitäis vapautuu. Jos en vapaudu niin ääni oli väärässä. Kynttilä silti kuolleille joita käytetty heidän tietämättään omiin tarkoituksiin rahan ja vallan tavoittelun takia. Kaikille orjille. Itkisin mutta tunnekeskus rikki. Koen silti pohjatonta surua. Jos pitää mennä niin sitten pitää. Rakastakaa lähimmäisiänne, elkääkä hyväksi käyttäkö muita. Ehkä valo voittaa pimeyden tulevaisuudessa.
Voidaan kuukausi pari pitää hauskaa, mutta mitään vakavaa en tahdo.
Entäs jos sen luopumisen pitää alkaa jo elämän alkutaipaleilla..etkä saa haalittua kovinkaan paljon lisää mitään mistä luopua..luovutanko.?
Ei kun sitkeesti kiinni siihen mitä saat.
Tuntuu että liukuu vaan sormien välistä vaikka kuinka yrittää pitää kiinni. Tuntuu tyhjältä. Niin tyhjältä ettei osaa olla eikä edes itkeä.
Minä en omista mitään mutta silti minulla on koko maailma. Se istuu avonaisen kämmeneni päällä ja katselee kuin juuri heränneenä.
Jos pieni runo toisi sinulle iloa, ole hyvä!
Se mitä olen vailla, ei edes olisi omistettavissa..mutta kiitos..
Ei kun elämä on kaikenlaista jännää. Minussa on se hyvä puoli, että rakastan kaikkia, mutta en liian voimakkaasti. Luopuminen ei tee tuskaa :)
Spoken like a someone truly so young with no strings...
Olispa elämä vielä noin helppoa. Toki toiset ottaa asiota kevyemmin kuin toiset, oli kyse mistä hyvänsä..
No kolkyt oon, mutta henkisesti ikiteini :) Eikös nelkyt oo uus kakskyt?
NYT SIIS PELATAAN SHAKKIA, Egyptiläinen et al.
Onko niin, että perustuslaki tulee kaikkia lakeja ennen? Eli perusoikeuksista tulee huolehtia ennen tunnin junaa, yritystukia, elvytyspaketteja, kansanedustajien palkkioita ja kulukorvauksia, nyt jotain mainitakseni. Että jos perusoikeudet eivät toteudu, niin rahat siirretään HVAlle ja nopeasti, jotta voidaan varmistua perustuslain noudattamisesta. Ja välittömästi! Henkilökunnalle maksetaan lisää tai pakotetaan yksityisen puolen toimijoita apuun. Nyt perustuslakia rikotaan jatkuvasti. Ja toistuvasti, eikä loppua näy. Tämä nyt on jo monta kertaa nähty, minun aivoni on täräytetty riekaleiksi toistuvasti.
Rahaa annetaan HVAlle liian vähän, sitä pyöritellään HVAlla ja valvontaviranomaisilla ja pidetään HVAta niskalenkkiotteessa. Tällä rahalla tarjottava nämä palvelut tässä ajassa. Ei ole mahdollista. Ja sitten sama valvontaviranomaiselle, joka on voimaton varsinkin sillä budjetilla. Pakotetaan rikkomaan lakia.
Käytännössä esim. Aklla pyssy otsassa hall. takia. Minut pakotetaan vahingoittamaan läheisiäni, jos en, minut tapetaan saman organisaation toimesta. Tämä on kuin koulukiusaamista, mutta pahempana. Miltä itsestäsi tuntuisi kun olisit jatkuvasti pakotettuna laittomuuksiin. Kiristetäänkö lisää, katsotaan kenen pää kestää?
Kuinka voi elää täysillä, kun on kuitenkin joutunut luovuttamaan?
Täysillä voi elää ainoastaan, luopumalla elämästä .
Suomeksi sanoen, sulla on kanttia tehdä itsemurha.
Opettaja haki lisäoppia Englannista, minä Siperiasta. Nyt mennään Jerusalemiin. Palataan minun mustavalkoiseen maailmaani, minä en tarvitse klooria ja valkopesua, erotan harmaan sävyt muutenkin. Sydän oikealla tai vasemmalla, riippuu kummasta suunnasta minua katsot, voit itse valita paikkasi. Todennäköisesti se on vaalean harmaa ja iso, en voi kuitenkaan mennä vannomaan.
Minä haastan sinut edestä, kasvot sinua kohti. Minä pelaan siis valkoisilla. Sinun laiminlyönnin takia minä hajosin kappaleiksi, tuli kyyneleet. Näen valkoista valoa, auringon säteet, valo hajoaa sateenkaareksi. Kerro minulle, onko sen päässä kultaa vai varjoa.?
Pitääkö tehdä uusi kuvaus hetken päästä, jotta voidaan varmistua? Vai onko nyt jo shakki (ja matti?). Uuden lähetteenkin kirjoitin jo valmiiksi.
Pk. Kts. Yst. Perustuslaki
Kuka kuvaa, soitatko kaverille vai soitanko minä?
Eskaloituuko Lähi- Idän konflikti ?