Mutta en ole onnellinen. Miksi elämän pitää olla tällaista? Olen niin turha, että joutaisin jo pois.
Onnellisuus pitää löytyä ihmisestä itsestään. Kukaan muu ei voi tehdä toista onnelliseksi.
Turhalta tuntuu kaivata jotain, mitä ei voi saada. Miksei voi olla onnellinen siitä mitä jo on?
Sydämeni ei osaa luopua hänestä, jota minulla ei ole ja jota en voi saada.
En pidä itsestäni tällä hetkellä yhtään. Inhoan sitä, kun tunteet eivät tottele järkeä.
Onnellisuus pitää löytyä ihmisestä itsestään. Kukaan muu ei voi tehdä toista onnelliseksi.
Turhalta tuntuu kaivata jotain, mitä ei voi saada. Miksei voi olla onnellinen siitä mitä jo on?
Sydämeni ei osaa luopua hänestä, jota minulla ei ole ja jota en voi saada.
En pidä itsestäni tällä hetkellä yhtään. Inhoan sitä, kun tunteet eivät tottele järkeä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Unohdit, että tulee olla myös armollinen. Jopa itselleen. Epätäydellisyys meissä on parasta. Silloin on jotain kehitettävää, tavoiteltavaa ja saavutettavaa. Vaikkakin tietoisena siitä, ettei koskaan tule täydelliseksi. Juuri silloin sitä armollisuutta tarvitaan.
Voisin melkein kirjoittaa, että rakastan häntä.
Samoissa tunnelmissa.
Mä en taida olla mitään noista..tunnen tuskasi. En oo muuta toivonu elämältä kun onnellisuutta enkä näköjään siihen pysty. Ainoot asiat mitä pidän elämässä tärkeenä, puuttuu..siis ihmissuhteet ei materia. Tee siinä sitte ittes onnelliseks.. Se ainoa jota kaipaa ei kaipaa sua, eikä edes tiedä mun kaipauksesta kun en osaa tai uskalla sitä sanoa ja nyt se on myöhästä..
Et silti ole turha, elämä kuulemma jatkuu.. Sitä odotellessa.
sun valittaminen on puhkikulunut vaippa, sut tietää parhaiten Herra. Hänen nimensä on Jeesus Kristus, Jeesus Kristus ei myynyt itsaeään saatanalle, Hän on Kuningas, Hän ei ole ylioppilainen, Hän elää, etkö sinä tiedä, ole rauhassa.
Tein järkiratkaisun ja nyt sydän kapinoi eli ei kovin järkevää ehkä tai ehkä oli. Ainakin tein oikein. Tottuuko koskaan elämään, oppiiko? Selviääkö elämästä hengissä?
No. Mitä mieltä itse olet? Oletko tyytyväinen näin? Et kadu mitään?
Oikein kenen kannalta.? Jos voisin kääntää kelloa taaksenpäin..en olisi ollut edes puoliksi niin järkevä kun mukamas olin.. En osaa sanoa tottuuko elämään, en ole tainnut tottua. Oppiiko? Tuntuu että teen saman virheen joka kerta ja odottan eri lopputulosta..en taida oppia. Elämä on kuulemma luopumista..ei vaan varmaan saisi aloittaa sitä itse..
Tein oikein, joten siltä osin olen tyytyväinen. Jälkeenpäin ehkä katuminen on turhaa. Ikävöin.
Tiedän. Kokemusta. En näkökulmastasi...mutta silti.
Jos oot tyytyväinen tekemääs ratkasuun niin se on hyvä. Katuminen on turhaa, sitä ei kaikki vaan osaa kääntää pois päältä.. Ikäväänhän ei taida auttaa muu kuin aika..
En minäkään ole onnellinen yhtään. Kaikki perusasiat ovat kunnossa, mutta en
osaa arvostaa yhtään mitä jo on. Tunnen, että olen olemassa vain muita varten
enkä saa keneltäkään minkäälaista arvostustusta siitä, mitä olen jo tehnyt. Kuitenkin
joistakin asioista saan olla kiitollinen..ellei olisi sitä, asiat olisivat menneet niin ja taas
toisin päin aina on olemassa jokin logiikka.
Sama tunne. Olen kiitollinen monistakin asioista, elämä vois näyttää täysin erilaiselta jos jotkut asiat olisi toisin mutta.. Ulkopuolelta katsottuna varmaan ihan normaalin näköstä mutta oikeasti oon ihan loppu..niin loppu että ei edes osaa enää itkeä.. Osaiksi, tuntus puhdistavalta..nyt vaan käännän toisen posken ja odotan seuraavaa iskua. En tiennyt että voi tuntua näin tyhjältä.
Yhdyn tähän. Olen kiitollinen monista asioista. Liian paljon vastoinäymisiä, jotka uuvuttaneet. Luopumista. Olen ihan loppu.
Oletko aloittaja nainen
Minä taas voin sanoa olevani onnellinen. Minulla on elämässäni se ihan kaikki, mitä tunnen tarvitsevani.
Taisin olla tämän ketjun ainut tyytyväinen.
Välillä järki kannattaa unohtaa ja hyväksyä kaikki tunteet itsessään. Kun sanotaan että pitäisi osata olla yksin onnellinen, niin on kuitenkin tosiasia etteivät kaikki siihen pysty eri syistä johtuen. Silloin läheinen suhde toiseen ihmiseen on avain itsensä tuntemiseen ja eri tunteiden hyväksymiseen. Ei ole tarvetta ahdistua siitä, että tarvitsee toisen ihmisen läheisyyttä ja yhdessäoloa.
Entä jos kokeekin ahdistusta siitä, että kokee tarvitsevsa sellaisen ihmisen läheisyyttä, jolta ei voi sitä saada?
Siksi täällä ikävä palstalla väkeä riittää.
Vastataanpa tähän. Kun pienestä asti on kantanut vastuuta muista, hoitanut sanotaan vaikkapa vanhempien tehtävät ja saanut kuulla vuosikausia pelkkää henkilökohtaisuuksiin menevää arvostelua, sulkenut korvansa ja oppinut antamaan sen valua kuin vesi hanhen selästä, on hyvin vaikea uskoa, että olisi jollekin tärkeä, puhumattakaan sitten korvaamaton. Sellaisesta ei edes haaveile, ja puheet korvaamattomuudesta itseasiassa aiheuttavat pakoreaktion.. Ase kyynistymistä ja katkeruutta vastaan on hyväksyä se, että ei ole ainutkertainen, elämällä ei ole tarkoitusta, mutta että päivistä voi suuresti nauttia sen aikaa kuin niitä kestää. Elossa oleminen on ihanaa. Se nautinto on elämän värit, taide, ihmiset kadulla, ja ne ovat ainoa mitä voit saada, etkä edes mukaasi, vaan vain sen yhden, ainutkertaisen verkkokalvollesi tallentuvan, pian unohduksiin painuvan hetken ajan. Edes lapsiasi et saa pitää, he kasvavat js lähtevät omille teilleen, niin kuin kuuluu. Lasten kasvattaminen ei ole pohjimmiltaan muuta kuin lähtemiseen valmistelua. Tällaisella psyykellä varustettu ihminen ei rakenna omakotitaloja, mutta voi silti kaivata läheisyyttä, läheisyyttä ilman ulkoisia sidoksia tai lupauksia huomisesta. Ovi lähtöä varten pitää pysyä auki. Tavallaan hän on samalla valmis orjuuttavimpaan mahdolliseen suhteeseen, vapaaehtoisuuteen perustuvaan suhteeseen, sellaiseen jota ei voi perustella asuntolainalla tai millään, vain sillä että "kyllä, haluan tänäänkin olla sinun ja haluaisin että sinäkin olisit minun. Entä sinä?" Kaikki muu on ahdistavaa paskaa. Mitä taas järkeen tulee, itseltäni meni vuosikymmeniä hyväksyä se, että tunne vie ja järki on vain väline jolla joko perustella valinnat, tai pukea ne itselle hyväksyttävään asuun, helpommin nieltäväksi ja pitää elämä kuosissa. Järki on tärkein sosiaalinen työkalu, tunteet katastrofaalisin. Heikkouteni on tuntea - mutta tiedän sen.
Ai vitsit, nyt tuli syvällistä yön uumenista. Olet todella oivaltanut! Jaan ajatuksesi. Kaikki muu on todellakin ahdistavaa paskaa. Ja tuo tunteen ja järjen merkitys: noin se on menee. Tunne vie ja järjellä perustellaan. Tiedän että se on noin, mutta itse vielä kuvittelen ainakin pyristeleväni tutkainta vastaan, koska tunteet on sekavat...pakko odottaa jonkinasteista selkiytymistä. Mutta tässä kirjoituksessa oli komppi kyllä kohdillaan, kiitos.
Minunkaan sydämeni ei osaa luopua miehestä jota minulla ei ole, ja jota en voi saada. Vasta kun kuulin meidän tunteiden olevan molemminpuolisia. Päällimmäisenä ajatus, että odotan sinua maailman ääriin. En tosin tiedä laimeneeko tämä. Jotenkin tuntuu että ei laimene, se vaan voimistuu niinkuin sinä sanoit.
Et ole ainoa jos sun ympärillä ihmiset on onnellisia, sinä voit olla onnellinen mutta sinä voit rakentaa jo parempaa tulevaisuutta varten,ei jokainen päivä ole aina hyvin, muuten ei voisi saavuttaa huoletonta.sinä rakennat onnesi😍 kun pyrit siihen ja otat vähän varaslähtöä haaveilella"mitä sinä toivot vierellä olevan että olet onnellinen."
Uudestaan loppu "mitä sinä toivot ,vierellä olevan. Että voit olla onnellinen" ja pyrit siihen.
mmhmhmm
Mikset eroa jollet ole onnellinen? Ymmärsin niin että olet onnettomassa parisuhteessa?
Olen samaa mieltä jos on onnettomassa parisuhteessa, kannattaa erota.
Ei kannata riippua suhteessa. Täytyy uskaltaa tehdä ratkaisu.
Ei kukaan onnettomana halua olla suhteessa. Sitä en ymmärrä ihmisissä jotka esim. Alkavat suhteeseen varatun kanssa ihan tiedostaen ja kuvittelen asioita. Varattu vielä valehtelee syyt suhteeseen alkamisesta ja toinen uskoo kaiken. Kun todellisuus iskee ja totuus tulee julki Johan niitä syitä selvitellään vääristäen itselleen. Kuvitellaan kuinka joku on onneton suhteessaan ja haluaa uutta suhdetta. Tiedän yhden jolla kummallisia kuvitelmia suhteesta. Alkoi seurustelemaan varatun kanssa ja kun ilmi tuli ei mies eronnutkaan. Nyt kuvittelee kuinka se mies ei voi erota kun syyt ovat ylitsepääsemättömiä. Elää nyt kuulemma onnettomassa suhteessa kaivaten tuota naista. Kun tietäisi oikean tiedon. Tiedän miehen ja että harrastaa salasuhteita enemmänkin. En henno kertoa tätä ystävälleni että tiedän. Ärsyttää vaan kun puhuu niin kauniisti vielä tuosta miehestä ja kaipailee. Vaikka kertoisin totuuden ei se uskoisi. Ne varatun syyt suhteeseen ikävä kyllä on monesti raadollisia. Säälittää tuo ystäväni joka kärsii. Pelkään sen tekevän itsestään naurettavan kun vielä pitää mieheen yhteyttä ja on olevinaan sen ystävä kun se mies on niin onneton aviossaan. Mitähän tuo tuumaisi jos kuulisi totuuden miehestä?
Hätkähdin, koska olisin voinut itse kirjoittaa aivan samoin kuin aloittaja tyyliltään ja sisällöltään.
Minä olen surullinen, mutta onnellinen. En haaveile hänestä, elän hänen kanssaan.
Ettekö voisi jättää minua jo rauhaan?
Jos alkaa suhteeseen varatun kanssa. Monesti on näin että varatulla ei ole tarkoitusta erota suhteestaan. Aloittajalle toisen omaa on vaikea saada, kannattaa jättää varatut rauhaan vaikka kuinka olisi rakastunut häneen?
Tiedätkö aloittaja, onko kaipaamallasi henkilöllä tunteita sinua kohtaan?
En usko että on, olisi niistä jo kertonut. Hän ei ole varattu.
Et ole itsekään tainnut niitä kertoa? Oletko itse vapaa?
Olen kertonut. Olin silloin vapaa, en enää. Tiedän, miksi olla onnettomassa suhteessa.