Olen tullu siihen tulokseen !

Alotus oli tarkotettu 70 palstalle,
se katosin ensin jonnekki muualle,
josta siirrin sen sitten tälle palstalle,

Hyvä noin! Kunnioitetaan muutkin toisiamme!

sukulainen kirjoitti:

Hyvä noin! Kunnioitetaan muutkin toisiamme!

jaa, kenen sukulainen ?

Sure sinä vaan, mutta elämää ei hukkaan silti heitetä ja surra etukäteen, vaikka poislähtö olis huomenna! Siihen on elämä ihan liian hieno juttu!

järvein.tuhanten kirjoitti:

Sure sinä vaan, mutta elämää ei hukkaan silti heitetä ja surra etukäteen, vaikka poislähtö olis huomenna! Siihen on elämä ihan liian hieno juttu!

Mistä tommosta energiaa saa,

mua huolestuttaa omat läheiset,
sydän syrjällään kaukana ajattelen heitä,
haave on, kun jaksaisin matkustaa kattomaan enenkuin on liian myöhästä,
halaisin raksta veljeäni, hirvittää tämä vanhuus ja avuttomuus,
sori, ku itkettää,
väitän,
vanhuus on vakava sairaus, se lopulta johtaa vääjämättä kuolemaan,

No mutta sehän me kaikki tiedetään! Entäs sitten, onhan eletty sentään, katsos nyt! Mitä enemmän suret ja vellot huolissa ja murheissa, sitä enemmän ne vievät voimiasi. Se siitä avuttomuudesta/aloitekyvyttömyydestä.

Sensijaan voisit piristää velipekkaasi, ilahduttaa kortilla jos et vaikka osaa pillittämättä puhelimessa,
itke nyt kaikki ulos jos helpottaa, ja sitten kuivaat silmäsi ja ryhdyt muihin puuhiin jo !

Lisäisin tuohon veljen katsomis juttuun, että miksi ei veli tule katsomaan sinua, entä toiset sukulaiset? Mikäli kaikki sukulaiset ovat vanhoja ja kykenemättömiä matkustamaan, niin ainahan voi kysellä kunnalta vanhuksille näitä taksikyytejä, jotka ovat ilmaisia.

Tämä kirjoitukseni osoite olisi ollut tuo "itkijänyyhkyttäjä" joka olettaa, että vanhuus-on-sairaus? Ei ole, paitsi heille, jotka eivät halua luopua nuoruudestaan ja eivät ole sisäistäneet, että ennen kuolemaa vanhetaan, mikäli ei kuole nuorena?

Lisäksi hän kirjoittaa; "mua huolestuttaa omat läheiset,
sydän syrjällään kaukana ajattelen heitä",!!

Onko heillä jokin ongelma? Miksi olet huolestunut heistä? Kuinka voisit auttaa auttaa heitä? Eikö jokainen ihminen ole vastuussa omasta elämästään ja tuskin kukaan kaipaa jotain itkevää läheistään säälitelemään sitä, jos joskus meneekin päin peetä?

Tuli vain mieleeni mieheni sanonta, kun hän oli aina matkatöissä ja itse olin kotona kahden pienen lapsen kanssa, niin tulipa tivattua, että haluan tietää a i n a kaikki hänen yöpymis Hotellinsa, jos vaikka jotain kamalaa sattuu kotona? Aika looginen vastaus oli hänellä, että tuskin hänestä on apua, jos jotain "kamalaa" tapahtuu! Soita Hätäkeskukseen, josta apu tulee nopeammin, kuin Rovaniemeltä Helsinkiin.

voisurkeuden-surkeus kirjoitti:

Lisäisin tuohon veljen katsomis juttuun, että miksi ei veli tule katsomaan sinua, entä toiset sukulaiset? Mikäli kaikki sukulaiset ovat vanhoja ja kykenemättömiä matkustamaan, niin ainahan voi kysellä kunnalta vanhuksille näitä taksikyytejä, jotka ovat ilmaisia.

Tämä kirjoitukseni osoite olisi ollut tuo "itkijänyyhkyttäjä" joka olettaa, että vanhuus-on-sairaus? Ei ole, paitsi heille, jotka eivät halua luopua nuoruudestaan ja eivät ole sisäistäneet, että ennen kuolemaa vanhetaan, mikäli ei kuole nuorena?

Lisäksi hän kirjoittaa; "mua huolestuttaa omat läheiset,
sydän syrjällään kaukana ajattelen heitä",!!

Onko heillä jokin ongelma? Miksi olet huolestunut heistä? Kuinka voisit auttaa auttaa heitä? Eikö jokainen ihminen ole vastuussa omasta elämästään ja tuskin kukaan kaipaa jotain itkevää läheistään säälitelemään sitä, jos joskus meneekin päin peetä?

Tuli vain mieleeni mieheni sanonta, kun hän oli aina matkatöissä ja itse olin kotona kahden pienen lapsen kanssa, niin tulipa tivattua, että haluan tietää a i n a kaikki hänen yöpymis Hotellinsa, jos vaikka jotain kamalaa sattuu kotona? Aika looginen vastaus oli hänellä, että tuskin hänestä on apua, jos jotain "kamalaa" tapahtuu! Soita Hätäkeskukseen, josta apu tulee nopeammin, kuin Rovaniemeltä Helsinkiin.

Lue lisää

Ei heillä muuta vaikeutta ole kuin vanhuus sairaus ja raihnaisuus,
kuolema hiipii vääjäämättä aina lähemmäs ja lähemmäs,
eikä he jaksa matkustaa senkäävertaa kuin minä vielä ehkä jaksaisin jos kokoaisin tahdon voimani ja lähtisin vaan heitä kattomaan,

Olet hyvä ihminen, joka ajattelet vielä sisaruksiasikin! Onhan se aivan luonnollista,
että surulliseksi se tekee, kun huomaa, että joku läheinen on menettämässä elämästä otteensa elämästä.

Ota puhelu hänelle ja juttele ja sano, että olet hänelle rakas! Sekin auttaa nostamaan mielialaa.

Kotisairaanhoito on kaikkialla. Sieltä voitaisi käydä joka päivä katsomassa ja auttamassa kaikkien asioiden suhteen.

Toivon hyvää jatkoa sinulle ja läheisillesi!

kohtalaisen.terve kirjoitti:

Olet hyvä ihminen, joka ajattelet vielä sisaruksiasikin! Onhan se aivan luonnollista,
että surulliseksi se tekee, kun huomaa, että joku läheinen on menettämässä elämästä otteensa elämästä.

Ota puhelu hänelle ja juttele ja sano, että olet hänelle rakas! Sekin auttaa nostamaan mielialaa.

Kotisairaanhoito on kaikkialla. Sieltä voitaisi käydä joka päivä katsomassa ja auttamassa kaikkien asioiden suhteen.

Toivon hyvää jatkoa sinulle ja läheisillesi!

Lue lisää

Suuret kiitokset ,
asia ei aina ole niin yksinkertainen kuin sivusta voisi kuvitella,

moni vanha itsenäinen älykäs korkeastikoulutettu aina ollu omatoiminen ei hevillä alistu, ei kehtaa kenenkään autettavaksi,
vaikka elämä olisi loppusuoralla,
hän kyllä käy säännöllisesti viikottain lääk.tarkastuksissa, lääkeitten ja seurannan takia,
siitähuolimatta hirvittää,
hän yksin joutuu vastaamaan hoidoistaan,
siksi olisi hyvä, melkein välttämättömyys,
että joku läheinen olisi lähellä tukena olemassa,
kaikilla vanhoilla pitäisi olla mahdollista lähiomaisen tukeen,
se ei vaan aina ole mahdollista
jos välimatkaa on satoja kilometrejä jopa tuhat km,
soitan usein, se hieman helpottaa, kun kuulee äänen ja kuulee missä kunnossa on, ainaki vielä on elossa,
ei kuitenkaan huolta poista,

itsekki olen huomannu, on vaikeeta kutsua vieraalta siivousapua
vaikka nuorempana se tuntui itsestään selvyydeltä,
vanhana näyttää kaikki muuttuvan aina vaan vaikeammaksi,
vieras apu tuntuu hamkalalta, siihenki varmaan pitäisi vaan tottua,

onneksi itse saan omilta lapsilta apua, tukea esm. lääkäri-reissuun ,
nyt vanhana kun reissut on käyny aina vaan raskaammiksi,