Minun oli pakko tehdä tämä ratkaisu

Aloitin suhteen toisen kanssa vaikka ajattelen erästä toista lähes tulkoon kokoajan. Tuntuu että olen ihan hirveä ihminen :( Mutta ajattelin että tämän toisen avulla voisin unohtaa tuon saavuttamattoman.

Et ole oikein tehnyt tuota toista, nykyistä kohtaan niinkuin tiedät, mutta ymmärrän sinua, sillä näiden omien tunteideni kanssa on oma arvomaailmani. ja rajani kokeneet järkytyksen huomatessani kuinka en enää pysty pitämään niistä yhtä lujasti kiinni, kuin ennen. Pettämään en ala, mutta en kykene unohtamaan. Vietävän tunteet! Hän kolahti melkein tajun multa!

Nykyäänvarattukko kirjoitti:

Et ole oikein tehnyt tuota toista, nykyistä kohtaan niinkuin tiedät, mutta ymmärrän sinua, sillä näiden omien tunteideni kanssa on oma arvomaailmani. ja rajani kokeneet järkytyksen huomatessani kuinka en enää pysty pitämään niistä yhtä lujasti kiinni, kuin ennen. Pettämään en ala, mutta en kykene unohtamaan. Vietävän tunteet! Hän kolahti melkein tajun multa!

En minäkään pettämään alkaisi missään tilanteessa sanan varsinaisessa merkityksessa. Kyllä minä tästä nykyisestäkin pidän omalla tavallaan, en vaan tiedä miksi en osaa päästää irti tuosta toisesta.

sellastavaan kirjoitti:

Aloitin suhteen toisen kanssa vaikka ajattelen erästä toista lähes tulkoon kokoajan. Tuntuu että olen ihan hirveä ihminen :( Mutta ajattelin että tämän toisen avulla voisin unohtaa tuon saavuttamattoman.

Ne omat tunteet pitää käydä läpi ja päästää irti, vasta sitten on valmis uuteen ja jos on varma ettei sen saavuttamattoman kanssa tule olemaan mitään. Ei siihen auta se toinen ihminen, vaan sun täytyy olla rehellinen tunteissasi sitä nykyistäsi kohtaan. Onko se oikein häntäkään kohtaan, jos annat hänelle lupauksia ja et tunne häntä kohtaan mitään sen enempää, eihän sulla itselläsikään ole motivaatiota panostaa suhteeseenne ja oikeasti tutustua häneen ihmisenä. Itse en pystyisi moiseen ja olisin mieluummin yksin tunteideni kanssa ja kävisin ne läpi, jos on jostain yksipuolisesta ihastumisesta/rakastumisesta kyse.

Kun mä oon niin monet vuodet jo yrittänyt käsitellä näitä tunteitani mutta ei ne vaan mene ohi, enkä haluaisi koko loppuelämääni yksinkään olla kun olen tämä koko tähän astisen elämäni jo ollut. Kaipaan jo rakkautta elämääni ja kumppanin jonka kanssa jakaa ilot jas surut.

läheskymmenenvuottajo kirjoitti:

Kun mä oon niin monet vuodet jo yrittänyt käsitellä näitä tunteitani mutta ei ne vaan mene ohi, enkä haluaisi koko loppuelämääni yksinkään olla kun olen tämä koko tähän astisen elämäni jo ollut. Kaipaan jo rakkautta elämääni ja kumppanin jonka kanssa jakaa ilot jas surut.

Silloin kannattaa hakea jo ammattiapua. Olet itse se uuden onnesi este, kun et osaa päästää irti. Vasta sitten on valmis uuteen, kun olet hyväksynyt tilanteen ja toivot toiselle onnea elämässään. Itsellä on huonojakin kokemuksia suhteista ja olen tullut väärinkohdelluksi ja tunteet kuolleet täysin toista kohtaan, mutta siltikin toivoo toisen pärjäävän elämässään. Mitä pidempi suhde on ollut niin sen kauemmin menee aikaa tunteiden käsittelyyn. Joskus olen ollut vuoden tai parikin itsekseni ja vasta sitten ollut valmis uuteen suhteeseen.