Ennen ei käytännössä ollut masennuslääkkeitä tai mielialalääkkeitä. Jotkut laitoksessa olevat ihmiset sai jonkinlaista lääkitystä, mutta siihen se sitten jäikin. Laitospaikkoja ei myöskään ollut lähellekään sitä, mitä nykyään.
Toki ongelmallisiakin ihmisiä oli, mutta heitä oli suhteessa todella vähän. Heitä oli itse asiassa niin vähän, että he kaikki saivat käytännössä "kylähullu" leiman.
Oli iloja, oli isoja suruja, mutta arki hoidettiin. Elämä oli selkeää ja kaikilla oli oma paikkansa. Kuolema ei ollut vieras käsite ja lähes kaikki oli menettäneet jonkun sisaruksensa, tuotantoeläimet teurastettiin itse ...kuolema kuului normaaliin arkeen.
Nykyään psyykkisesti sairaita on suhteessa moninkertainen määrä, puhumattakaan lääkkeiden käyttäjistä. Joka kahdeksas vastaantulija käyttää joko masennuslääkettä tai jotain muuta mieleen vaikuttavaa lääkettä.
Mitä on tapahtunut?
Toki ongelmallisiakin ihmisiä oli, mutta heitä oli suhteessa todella vähän. Heitä oli itse asiassa niin vähän, että he kaikki saivat käytännössä "kylähullu" leiman.
Oli iloja, oli isoja suruja, mutta arki hoidettiin. Elämä oli selkeää ja kaikilla oli oma paikkansa. Kuolema ei ollut vieras käsite ja lähes kaikki oli menettäneet jonkun sisaruksensa, tuotantoeläimet teurastettiin itse ...kuolema kuului normaaliin arkeen.
Nykyään psyykkisesti sairaita on suhteessa moninkertainen määrä, puhumattakaan lääkkeiden käyttäjistä. Joka kahdeksas vastaantulija käyttää joko masennuslääkettä tai jotain muuta mieleen vaikuttavaa lääkettä.
Mitä on tapahtunut?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lääke teollisuus ja lääkärit huomasivat markkina raon ja hups! liki puoli miljoonaa suomalaista syö mielialalääkkeitä. Järkyttävää ja niin surullista. Itsekkin aikoinaan uskoin mtt.n mutta tajusin irrottautua ja voin paljon paremmin. Ja meno vaan kiihtyy...pitäähän uusille lääkkeille olla koe kaniineja ja provikat kerää joku ihan muu...
Lisään vielä ettei 15-20 vuotta sitten ollut psykoterapeutteja eikä vastaavia. Ihan varta vasten kehitetty ammatti rahastamaan ja ken uskoo terapeutteihin...ja mtt.n hoitajiin. Itse en ja jälkeenpäin ymmärsin miten turhaa lässytystä oli. Paljon parempi keskustella ystävien/omaisten kanssa mikäli sellaisia on. Toiv. kaikilla on.
Heh - kyllä niitä psykoterapeutteja ja "vastaavia" oli 15-20 vuotta sitten. Eikä pelkkä ystävien ja omaisten kanssa "keskustelu" usein paljon auta silloin, kun mielenterveyden ongelmat ovat vaikeaa laatua.
Monesti läheinen on nimen omaan parempi kuin ammattilainen, jos ongelmat ovat hyvin vaikeita. Ammattilaisilta puuttuu kohtaamiskyky ja ymmärrys. Läheiset tuntevat henkilön, hänen elämänsä ja ajatuksensa, arvonsa paremmin.
Ihmisten pitäisi luottaa enemmän läheisiinsä kuin näihin ammattilaisiin. Tietenkin valitettavasti kaikilla ei ole luotettavia ja välittäviä läheisiä perheessä tai ystäväpiirissä. Silloin saattaa joutua hakemaan kesksutelukumppania markkinoilta.
Näin on. Itseäni on kaikista eniten tukenut ja auttanut eräs läheinen henkilö. Kaikista kummallisinta oli alussa se että joku oikeasti USKOI ja KUUNTELI minua. Sen sijaan jos menet psyk.hoitoon hakemaan keskusteluapua, toivot että joku kuuntelisi niin sinun sanomisesi sivuutetaan koska höpöttelet vain omiasi koska olethan hullu... Tai sitten tämä auttaja kuvittelee tietävänsä sua paremmin mistä kannattaa puhua tai käyttää koko ajan siihen että vain neuvoo ja ohjeistaa ja holhoaa aikuista ihmistä kuin pikkulasta. Kunpa olisin aikoinaan tajunnut tämänkin asian.
Psykiatria aiheuttaa luultavasti enemmän tuhoa kuin auttaa ihmisiä. Täysin lääkkeitä vastaan en ole sillä omasta kokemuksestani tiedän että usein ei pärjää ilman, mutta sen sijaan psykiatriaa kyseenalaistan kovastikin.. Yksi syy mielenterveysongelmien kasvuun voisi olla myös se että on tutkittu että narsistisuus on jatkuvassa kasvussa, eli sitten ne herkät ihmiset kärsii tämän maailman ja tiettyjen ihmisten narsistisuudesta..
Voisikin kysyä että ovatko hulluja ne narsistit ja narsistiset ihmiset vai ne hulluiksi leimatut jotka kärsivät narsistisuudesta? Ehkä kuitenkin olisi parempi että lopetettaisiin ihmisten luokittelu kokonaan, otettaisiin ihmiset vastaan vain sellaisina kuin ne on. Narsistileimastakin voitaisiin luopua ja puhua erityisen hankalista ja jopa vaarallisista ihmisistä, tai vain kusipäistä.
Olen huomannut että mitä enemmän noita psykologisia ja psykiatrisia kirjoituksia lukee, siis ihan tällaisia virallisiakin niin sitä kauemmas normaalista elämästä/todellisuudesta kaikkoaa. Onko siinäkään mitään järkeä. Alkaa analysoimaan omaakin käytöstä aivan liikaa. Tarviiko kaikesta tehdä niin hankalaa ja monimutkaista? Mitä enemmän keskityt mieleen sitä enemmän valtaa se saa eikä siitä seuraa mitä hyvää. Ihmisten pitäisi keskittyä enemmän tunnepuolen asioihin, ei mielen.
Ihmiset ovat osa ennennäkemätöntä ihmiskoetta, koska milloinkaan muulloin ei olla syöty tätä määrää mielialalääkkeitä ja osa syö lääkitystä hyvin pitkään. Tulokset nähdään tulevaisuudessa. Lääkkeitä ei ole tutkittukaan ennen markkinoille tuloa, kuin vähän aikaa, eikä monesti lääkeyhdistelmiä senkään vertaa. Lääkkeiden on tutkittu myös vaikuttavan ainakin raskausaikana lapseen ja vaikutuksia voi olla myös tulevaisuudessa lapsen elämässä, ja moni on valinnan äärellä:"syönkö mielialalääkkeitä raskausaikana" varsinkin jos raskaus tulee yllätyksenä, jolloin valinta on vaikea. Osa siirtää raskautta siihen pisteeseen, kunnes lopettaa lääkityksen. http://www.hs.fi/m/tiede/a1466047218540 Osa psyykenlääkkeistä voivat olla sopimattomia raskausajalle.
Muutenkin aikaamme kuvaa hyvin medikalisaatio, jossa lääkkeiden kaikkivoipuuteen uskotaan. Geenejä ja perimää tutkitaan vimmalla psyyken'sairauksien' syynä, kohta varmaan tätä menoa skitsofreniankin riski voidaan tätä menoa löytää jo sikiöstä.Psyykensairauksille ei olla löydetty samanlaista biologista perustaa, kuin muille sairauksille, mutta psykiatria on ottanut vahvan roolin lääketieteessä. Biologiskeskeinen hoitomalli on saanut vahvan aseman.
Itse uskon, että nykyajan liiallinen medikalisaatio tuottaa terveyden sijaan sairautta. Lääkkeiden pidetään ratkaisevan kaikki ihmisen ongelmat erektio-ongelmista, tulehduksiin ja syöpiin,ja jopa psyyken ongelmat. Lääkitystä pidetään jo itsestäänselvänä ensisijaisena hoitokeinona psyykenongelmiin. Moni on niin valmis turruttamaan kielteiset tunteensa lääkkeillä, mutta huomaakin lääkkeiden jälkeen olevansa tunteeton tai myös positiivisten tunteiden laimenneen, mikä ei ole sekään hyvä tila. Monet hoitavat sekä psyykettä, että kehoansa lukuisilla eri päivittäin isoilla lääkeainesatseilla.
Toisaalta tällekin lääkeaatteelle kuten kaikille aatteille on varmasti tulossa vasta-aate (ja on jo osittain tai ainakin maailmalla olemassa) ja tällainen aate varmasti elää ainakin niiden mielissä jotka ovat havainneet lääkkeettömyyden olevan parempi valinta tai jotka eivät ole kokeneet psykiatrista hoitoa hyvänä tai ovat kokeneet peräti haitallisena, vaikkakin nykypsykiatrian valta on erittäin luotetulla ja vankkumattomalla perustalla. Ihmiset kehoittavat kanssaihmisiään hakemaan apua, koska uskovat psykiatrian ratkaisevan ihmisten henkiset ongelmat. Tietynlainen medikalisaation vastaisku on terveysintoilu ja kaikenlainen luonnonlääkinnän, vihersmoothieiden, liikunnan ja luomun ihannointi, mikä on pinnalla.
Ei ole epäilystäkään, etteikö nykyajan vaativuudella ja yhteiskunnalla olisi merkitys esim. nuorten ennenaikaiseen eläköitymiseen. Tässä vaiheessa kopin ottaa usein psykiatria, jos nuori putoaa kelkasta. Nuorten mielenterveyseläköityjien taustalla on usein traumoja ja koulukiusausta. Joka toinen on syönyt viittä lääkettä ja miltei jokainen ainakin yhtä.
On sinänsä ristiriitaista, että kehittyneissä maissa, joissa psykiatrista hoitoa on saatavilla enemmän, itsemurhaluvut ovat korkeampia suhteessa. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23870280 Maailman terveysjärjestö who:n tutkimuksissa havaittiin myös, että kehittyvissä usein köyhemmissä maissa, joissa käytetään vähemmän lääkehoitoa, skitsofrenian ennuste oli parempi. https://www.psychologytoday.com/blog/mad-in-america/201005/schizophrenia-mystery-solved Näille on varmasti vastaväitteitä, mutta mietinnän arvoisia nämä on.
Suomessa eristäytyy kovin helposti, jos ei ole lapsuudessa omaksunut sosiaalisia käytösmalleja. Minun lapsuudessani ei puhuttu paskaakaan ylimääräistä ja se näkyy nyt aikuisiällä, kun ei tule ymmärretyksi ihmisten toimesta. Vittu.
"Ennen ei käytännössä ollut masennuslääkkeitä tai mielialalääkkeitä. "
"Toki ongelmallisiakin ihmisiä oli, mutta heitä oli suhteessa todella vähän. Heitä oli itse asiassa niin vähän, että he kaikki saivat käytännössä "kylähullu" leiman."
"Oli iloja, oli isoja suruja, mutta arki hoidettiin. Elämä oli selkeää ja kaikilla oli oma paikkansa. "
"Nykyään psyykkisesti sairaita on suhteessa moninkertainen määrä, puhumattakaan lääkkeiden käyttäjistä. Joka kahdeksas vastaantulija käyttää joko masennuslääkettä tai jotain muuta mieleen vaikuttavaa lääkettä."
Mitä on tapahtunut?
Lääkeyhtiöiden lobbaus ja voitontavoittelu, psykiatrian valta ja lisääntyvät diagnoosit ja kriteerit terveelle käytökselle, medikalisaatio, kaikille ei paikkaa yhteiskunnassa koska kaikkien panosta ei tarvita, yksilöllisyys yhteisöllisyyden edelle, enemmän vaatimuksia ihmiselle, yhteiskunnassa voi olla ongelmia jotka aiheuttaa oireilua, ihmissuhteiden katoaminen somemaailmaan, yksilöiden asuminen yksin kerrostaloluukuissa ja kanssakäynnin puuttuminen..
Teollinen ravitsemattomampi ruoka, päihteiden lisääntynyt kulutus,liikunta ei tule luonnostaan ja moni ei liiku(ihmisten terveyden perustarpeiden unohtaminen), pinnallistuminen ja materialismikeskeinen maailma, joka monimutkaistuessaan ei välttämättä lisää onnea
Pullamössösukupolvi.